Takaisin Dar Es Salamissa

Nyt ollaan sit palattu takaisin ”sivilisaation” pariin. Sunnuntai meni Zanzibarilla pakatessa ja vielä viime hetket altaalla nauttien. Meillä jäi jopa lenkki tekemättä.

Maanantai-aamuna kello soi 6.50. Meidän viimeinen yö oli vähän huono, kun hotellille oli tullut Norjasta väkeä ja ne juhlivat kolmeen asti ja kun meillä ei ole ikkunoita niin kaikki kuului tosi selvästi. Sen lisäksi naapurihuoneistossa Italialainen pariskunta kuunteli musiikkia ja se mies lauloi mukana niin nukkuminen jäi vähälle. No me käytiin Ullin kanssa puol kahen aikaan sit nauttimassa yöstä, kun oli täyskuu joka valaisi kunnolla. Siis ei me kauhean kaukana käyty, kun oltiin yökkäreissä, mutta siinä meidän terassilla ja vähän siinä ympäristössä. Yritettiin nähdä Push Baby eläimiä, jotka on vain yöllä hereillä ja ne metelöi myös tosi lujaa. No ei satuttu näkemään.

Räpsy-ripsi vei meidät lentokentälle ja sovittiin, että lähdetään puol kasi. Käytiin aamupalalla ja lähdettiin matkaan. Viimeistä kertaa ajettiin kylien läpi. Niissä oli jo täysi tohina päällä kasin aikaan. Ihmiset oli jo herännyt ja liikenteessä.  Zanzibarin lentokenttä ei ollut kovin kummonen. Tiskille jonotettiin asfaltilla. Seiniä oli tehty vähän pellistä ja katto oli, mutta muuten aika ankeaa. No mentiin jonoon missä oli meidän lentoyhtiön nimi. Kohta siihen tuli myös kyltit että Mombasa ja Dar Es Salam. No eipä mennyt kauan, kun nämä kyltit vaihdettiin toiselle tiskille L. No mehän ei päästy siitä ihmisten läpi vaan jouduttiin kiertää niin ne jotka oli ollut meidän takana meni meidän eteen, mutta myös ne jotka oli ollut meidän edessä meni meidän eteen L. Eihän me siinä alettu mitään sanomaan. Meidän rinkat paino yhteensä 32,9 kiloa. Hassua oli, kun mentiin sitten tiskin taakse oli siellä meidän rinkat ja meidän täytyi itse käydä viemässä ne läpivalaisu hihnalle ja kun kaikki oli ok. saatiin lähteä itse tarkastukseen. Meitä ohjasi ja neuvoi yksi mies. Hän ei muistanut meille sanoa, että täytyy ottaa passiin leima ja kun oltiin juuri saatu jonotettua ja seuravana oli meidän vuoro laittaa käsimatkatavarat läpivalaisuun niin selvisi, että pitää mennä takaisin ottamaan leima passiin. Siis taas oltiin jonossa. No leima saatiin aika nopeesti, mutta nyt oli valtava jono sitten turvatarkastukseen, joten taas me jonotettiin, että päästään. Siellä oli jotain häikkää ja meidät laitettiin kahteen jonoon joista molemmat meni samaan paikkaan eli sellasta kaaoottista hommaa kun kahdesta jonosta yritetään päästä yhdelle hihnalle. Kun me päästiin vihdoin toiselle puolelle ei meillä ollut hajuakaan, että mistähän kone lähtee. Terminaali ei ollut iso, mutta muutama tiski, joissa ei ollut mitään mistä voi lukea, mistä lento lähtee. No sit selvisi, että systeemi on se, että mies huutaa lentoyhtiön nimen ja paikan minne kone lähtee ja sit vaan ovesta pihalle ja koneeseen. No jotkut kyllä oli jo odottamassa pihalla. Ei se ollut niin tarkkaa :D. Meidän lento sujui hyvin ja nopeasti. Se kesti puoli tuntia ja se oli uskomattoman lyhyt aika J. Just noustiin, kun laskeutuminen alkoi jo.

Dar Es Salamissa meidän ei tarvinnut muuta kuin kävellä passiluukun ohi ja ottaa rinkat hihnalta. Saatiin myös helposti taksi ja tultiin hotellille. Meillä on hyvä hotelli Holiday Inn, mutta mä oon ihan ihmeissäni, että täälläkin haisee niin pahalle :D. Ihan sellanen kostea koko ajan. En käsitä miten se on mahdollista. No kyllä täällä myös on semmoista rapistumisen merkkiä, mutta ketju on kuitenkin aika laadukas. Miinuksia tässä hotellissa on se, että netti maksaa kymmenen dollaria 24 tuntia ja kaikki on puolta kalliimpaa kuin Zanzibarilla, mutta aivan mahtavaa oli kun pääsi lämpimään suihkuun ja vettä tuli niin paljon, etten muistanut, että sellaista painetta on edes olemassa. En meinannut malttaa tulla pois ollenkaan sieltä :D. Sain pestä kolmen viikon hiekat iholtani kunnolla. Toinen ihana asia oli, että sain nukkua oikean peiton alla. Olin niin onnellinen siitä. Ei ollut vaan joku lakana ympärillä. Aamupala ei kuulunut myöskään hintaan, joka on miinusta, mutta totta kai me käytiin aamupalalla. Se oli ihan hyvä ja se tuntu niin kivalle, kun sain itse päättää mitä lautaselleni kerään eikä kukaan tuonut mulle annosta valmiina, josta jätin sit syömättä sellaiset joita en halunnut syödä. Hedelmä valikoima oli tosi hyvä ja oli ihana kerätä lautaselle niitä, ja kahvikin taisi olla hieman parempaa täällä.

Dar Es Salam paikkana on mun mielestä ihan kauhea. En kyllä haluaisi tulla tänne lomalle enää milloinkaan. Tämä on täynnä pölyä, likaa ja ihmisiä. Me haluttiin eilen mennä käymään supermarketissa ostamassa vettä ja pientä purtavaa. No Ulli etsi puhelimesta navigaattorin avulla reitin, että miten päästään kauppaan. Meillä oli sunnuntain lenkki tekemättä ja maanantainkin vielä, joten matkaa oli vajaa kolme kilsaa niin päätimme, että navigaattorin avulla me sinne reippaillaan :D. Ulli edellä puhelin kädessä ja minä perässä tallustimme katuja pitkin kohti määränpäätä. Me saatiin taas vastailla mitä kuuluu kysymyksiin aika usein ja lähes kaikki tervehti meitä. Paras näky mitä matkalla tuli oli, kun yhdessä rakennuksessa oli menossa katon valuu talkoot. Siellä oli noin 25-30 paidatonta työllä hankitut lihakset omaavaa nuorta miestä työn touhussa. Heillä oli 25 litran sangot johon ne otti laastia sanko pään päälle ja pojat rivissä portaita pitkin ylös katolle jossa ne kaatoi laastin pois ja takas alakertaan. Siinä tehtiin niin ruumiillista työtä, ettei enempi voi olla. Suomessa tuollainen tapahtuu ihan eri lailla. Tämä näky oli meille niin mahtava, että meinasi leuka tipahtaa, mutta tajusimme, että mekin tuotiin pojille iloa, heidän työn lomassa sen verran kuultiin vislauksia ja huutoja pojilta.  No matka jatkui ja yhtäkkiä huomasimme, että alkoi maisemat olemaan tuttuja :D. Oltiin siellä missä oltiin eka yö hotellissa. Silloin ei uskallettu edes ulos mennä, mutta nyt me uskallettiin reippaasti siellä mustien seassa kulkea. Kummasti kolmen viikon aikana on tottunut tohon väriin. Päästiin kaupalle ja siellä oli lappu ovessa, että kauppa on suljettu. No nyt päätettiin ottaa taksi, koska ei tiedetty missä seuraava kauppa on. Taksikuski sanoi, että kauppa on kaukana. Lähdettiin viideltä matkaan ja matka kesti puol toista tuntia, mutta reitti oli ihan käsittämätön.  Suomessa ei ole edes huonoimmat tiet niin huonossa kunnossa, kuin tämä tie oli. Se oli täynnä metriä syviä kuoppia ja se oli sellasta pölystä hiekkatietä. Sen verran tie oli huono, että yks vastaantuleva auto jäi etupyörästä kiinni niin, että takapää jäi ilmaan ja etupyörä oli kuopassa. No päästiin kauppaan ja ehdittiin ostaa mitä haluttiinkin.

Tänään Ulli taas katsoi kartasta, että aika lähellä olisi shopping center. No lähdetään sitä etsimään. Löydettiin kyllä tämä paikka, mutta täällä ei ole naisille tarkoitettuja liikkeitä. Ainoa mitä haluttiin ostaa oli muutama t-paita. Kadut on täynnä myyjiä jotka myy miehille vaatteita paitoja, housuja, kenkiä, mutta naisille ei löydy mitään. No taas Ulli löysi uuden paikan kartasta. Matkaa noin 10 kilsaa. Otettiin taksi, joka sanoi, että hän tietää minne mennä, mutta kohta hän sanoi, että ei siellä ole mitään ostoskeskusta. No me sanottiin, että hän voi viedä meidät sellaiseen missä ollaan käyty ennenkin ja se on tämän paikan ainoa kauppakeskus. Matka oli taas niin hauska. Oltiin varttitunti pyöritty täällä kun kuski sit sanoi, että hänen pitää mennä moskeijaan rukoilemaan, joten vaihdetaan taksia. Meidät vie sinne toinen taksi. Tää varttitunti oli ilmaista kyytiä. No vaihdettiin taksia ja sit me päästiin perille. Siellä kuski sanoi, että hän jää meitä odotteleen, että käykää rauhassa. Meillä kesti jotain puol toista tuntia, ja kun tultiin takas ei me löydetty taksia lainkaan. Aikamme etsittiin (me ei oltu maksettu vielä mitään) kun huomattiin, että yhdessä taksissa nukkuu mies ja se oli meidän taksi :D.  No hän vei meidät takas hotellille ja tämä koko touhu maksoi yhteensä 20 euroa :D. Vähän me naurettiin tolle touhulle.

Liikenne täällä on ihan kauheaa. Kaikki jotka on istunut pääkaupunkiseudun aamuruuhkassa niin ei tiedä vielä ruuhkasta mitään. Täällä yrittää samalle reitille tunkea samaan aikaan valtava määrä autoja motskareita, minitakseja, busseja, jalankulkijoita, jotka ylittää tietä ja kauppiaita, jotka kauppaa kaikkia tavaroita. Toisaalta ollaan mietitty,  että ihmiset voi siinä ruuhkassa shoppailla mitä tarvitsee, koska suurin osa ajasta menee siihen istumiseen. Miettikääpä sitä, kun te tarvitte lapselle kellukkeet niin ei tarvi kuin hypätä autoon ja lähteä etsimään myyjää. Siihen saattaa mennä muutama tovi aikaa, mutta täällä on sanonta hakumatata, joka tarkoittaa, että ei hätää, joten sillä asenteella täällä muutenkin pärjää.

Ens yönä klo 02.00 lennetään Johannesburgiin, jossa perillä klo 05.00 sieltä jatkuu lento 12.30 Hong kongiin, joten Afrikan tomut jää meidän taakse ja uudet tomut on edessä. Mahtavaa täällä oli käydä, mutta sydän ei jää tänne. Olen ehkä liian nykyaikainen ja tarvitsen ympärille kauppoja ja tiettyjä mukavuuksia, mitkä täällä ei ole itsestäänselvyyksiä.