Meillä on taas muutaman päivän koetellut heikko nettiyhteys sekä sähkötön aika. Suurimman osan päivästä on sähköt ollut pois päältä ja valoisaan aikaan ei agrigaattia käynnistetä, jotta me saataisiin olla netissä :D. Jos sähköt on toiminut on netti ollut niin hitaalla, ettei ole onnistunut mikään tallentaminen. Mä yritän nyt jospa tänään saisin muutaman kuvanki laitettua.
Sunnuntaina sovittiin, että pidetään paussipäivä lenkistä, että saa rakot vähän lepoa. No aamupalan jälkeen oli niin lepposa tuulinen sää, että päätettiin lähteä kävelylle. Reitti oli sama kuin aamulenkeillä. Laitettiin espardillokset jalkaan, koska ne on niin parhaat kengät. ei paina eikä purista, mutta hyvät kävellä, ja hellemekko päälle ja lähdettiin kävelylle Pajeen, joka on se meidän lähikylä ja aamulenkin kääntöpaikka. Sää oli ihana, koska vaikka tuuli niin aurinko paistoi. Tuuli vaan helpotti matkaa.
Pajeen päästyä käytiin kaikki 3 kauppaa läpi mitä kylässä on. Siellä on vaatekauppa, josa kumpikin osti hameet. Makso 9 euroa. Ei laadultaan ehkä niin parasta, mutta eipä hintakaan huimannut. Soviteltiin myös muita vaatteita. Siellä oli ihanan mallisia mekkoja ja puseroja ja mä niitä sovittelin. Pukukoppina oli ovena taus eli ovi josta tultiin sisään niin oli siinä auki, joten siinähän mä sit yritin vetää mekkoja päälle mahdollisimman huomaamattomasti :D. Muuten oli ihan ok, mutta ne jäi mulla aina jostain kumman syystä samasta paikasta jumiin :D. Ja eipä auttanut, kuin myyjätytön tulla auttamaan mekkoja multa pois päältä tuosta rintamuksen kohdalta. Alaspäinhän ne vielä meni vähän helpommin, kunnes jumittui, mutta ylöspäin saaminen olikin haasteellisempaa :D. Onneks kaupassa ei ollut muita asiakkaita, koska jos olis ollut niin ne kyllä olis nähnyt mut sieltä oven takaa, koska eihän siinä mitään suojaa ollut edessä. Kokeilkaapa sillai, että aukaisette oven ja sen takana vaihdatte vaatteita:.D.
Käytiin myös ruokakaupassa ja sekin on aika mielenkiintoinen paikka. Yritän jos saan siitä kuvan laitettua ainakin jossain vaiheessa. Ei tosiaankaan löydy ihan kaikkea mitä me ollaan totuttu ostamaan, mutta tarvimme suihkusaippuaa, jota ei löytynyt, mutta löyty pumpullinen käsisaipuua, jonka ostimme.
Kolmas kauppa on tässä kauppakeskuksessa sitten ”rihkama”myymälä eli kaikkea käsityötä ja koruja yms. On patsasta, naamaria, kauhaa ja kapustaa myynnissä, mutta mehän ei nyt sellaisia voida ostaa, koska rinkkaan ei mahdu :D.
Takasin tullessa oli tien varressa kaksi ”Masaisoturia” ja nehän lyöttäyty meidän seuraan J. Ollaan kuultu, että täällä olevat ei ole oikeesti mitään aitoja vaan he ovat töissä ja heille maksetaan siitä, että he ovat sotureina. Heidät tunnistaa siitä, että he ovat pukeutuneet puna-liila-oranssisävyisiin soturin kaapuihin. No pojathan meiltä kaikkia kyselivät. Matkalla oli kaksi poliisia ja ne sanoivat, että heidän täytyy jättää meidät rauhaan. No pojathan kulki meidän perässä hiljaa niin kauan, ettei poliisit enää näkynyt ja sitten juttu jatkoi. Toinen oli 22 ja toinen 24-vuotias. Nehän olisi olleet valmiita tiivimpäänkin kanssakäymiseen, mutta mehän ei sit oikein lämmetty :D.
Tämä Masai-juttu on mielenkiintoinen, kun aidot masait elää oikeasti alkeellista elämää ja syö vaan lihaa ja juo maitoa ja verta. Nämä feikit on sit palkattuja duunareita. Kaupalla oli poika, joka sanoi, että hänen äiti on aito masai, mutta hän ei ole, koska hän ei olisi voinut käydä koulua, koska kouluun ei pääse niissä kaavuissa ja koruissa. Sanoi myös, että nuo pojat tekevät töitä ja niille maksetaan, että ovat masaipoikia. Ajattelin kyllä, että aika halvaksi tulisi olla masai, koska vaatteisiin ei menisi kauheasti rahaa. ei tarvis, kuin kangas sitasta toisen olan yli ja toinen kangas toisen olan yli ja se on siinä. Ja kenkiäkään ei välttämättä tarvis. Mulla saattais tuo kenkähomma tuottaa ongelmia, koska en tiedä pärjäisinkö mä niin ettei tarvitse ostaa kenkiä :D.
Tänään taas oltiin espardillokset jalassa lenkillä. Käytiin kaupalla ja kun tultiin takas käveli meidän edellä poika, jonka käyttäytyminen alkoi ihmetyttää meitä :D. hän käveli niinkö olisi ihan omissa maailmoissaan. välillä otti juoksupyrähdyksiä, teki potkuja yms. Sitten me tajuttiin, että hän pelaa jalkapalloa :D. Pallo karkasi välillä tiellä keksiviivan yli ja hän juoksi sitä hakemaan ja sitten taas potkastiin se takasin omalle puolelle. Meitä meinas pikkusen naurattaa, kun häntä seurattiin. Sitten hänen puhelin soi ja hän pysähtyi siihen vastaan. Samalla hän huomasi meidät, joten hän puhui puhelimeen ja käveli selkä edellä eteenpäin, jotta hän näki koko ajan meidät :D. Me saatiin hänet kiinni ja kun ohitettiin niin hän kääntyi taas kävelemään ihan tavallisesti. Ulli sanoi mulle, että pitäiskö meidän varastaa hänen pallo kiusalla J. Mitähän hän olis ajatellut, kun me olis alettu potkimaan näkymätöntä palloa siinä tiellä J. Se mikä hämmensi aika paljon, kun hän kääntyi selvisi, ettei hän ollut mikään nuori ja kasvoilta näytti ihan normaaliltakin. Mä sanoin Ullille, että hän on samoja ikiä Ullin kanssa. No hän oli myös bisnesmies. Puhelun päätteeksi hän otti meidät kiinni ja alkoi kauppaamaan sellaista safaria, jossa saa sit syödä kalaruokaa. Ulli sanoi, että hän on allerginen kalalle, joten ei haluta osallistua. Miettikääpä ite, että samalla, kun teette bisnestä voitte harrastaa jalkapallon potkimista siinä samalla. Se on vielä helpointa, kun sitä palloa ei edes tarvi olla mukana, kun vaan potkii ja juoksee tietyin väliajoin :D.
Olenkin kertonut, että täällä meidän lisäksi yhtä kauan on kaksi saksalaista pariskuntaa, joilla toisella on tyttö. Ne miehet on valtavan kovia kalastamaan ja he ovat nousseet melkein joka aamu viiden jälkeen ja lähteneet kalaan. Takasin tullessa on ollut kalaa joko kalasoppaan tai ei mitään. No eilenpä he tulivat ja heillä oli isoin kala mitä olen koskaan nähnyt ja vielä muutenkin sellainen jota ei Suomesta löydy. No kala valmistettiin sitten täällä keittiössä ja, kun he tuli syömään tuli ne sanomaan meille, että haluavat tarjota meille ruuan, että ne haluaa meidät samaan pöytään heidän kanssa. No Ullihan ei kalaa syö, mutta mä syön ja olin tosi otettu kutsusta. Kala oli ihan valtavan hyvää ja sitä tuotiin meille iso lautanen keskelle pöytää mistä me sitä sit lautasille otettiin ja syötiin. Ulli söi tomaattikeiton, mutta ne maksoi senkin J. Ne on kyllä niin ihania ihmisiä. Ehkä siksi halusivat tarjota, kun me ollaan joka kerta heiltä kyselty, miten kävi ja oltiin yhtä onnellisia heidän saaliistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti