Ecuador, Quito

Me oltiin Galapagossaarten tourin jälkeen yksi yö hotellissa, joka kuului vielä tourin hintaan. Siellä oli ulostsekkaus vasta kahdelta päivällä. Me varattiin illalla hotelli, jossa sitten ollaan kymmenen päivää, mitkä ollaan Quitossa. Joku saattaa ihmetellä, ettei liikuttu Quitosta minnekkään, mutta meille riitti, että ollaan koko ajan siellä. Me ei jakseta vaan sellasta reissaamista, että koko ajan varaillaan hotellia ja vaihdetaan paikkaa ja pitää miettiä, että millä, milloin tai monelta. Tää sopii meille hyvin. Me lähdettiin hotellilta vasta kahdelta. Oli niin mukavaa, kun ei ollut minnekkään kiire. Oltiin skypessä äitin ja isän kanssa.

Hotellilta varattiin meille taksi. Ne sano, että meidän seuraava hotelli on kaukana ja on ruuhka-aika, joten taksi on kallis. No me kysyttiin, että no paljonko niin vastaus oli, että 7-8 dollaria :D. No se ei ollut meille ehkä niin kallis, mutta sit tajuttiin, että suhteessa se on tosi kallis, koska bussilla pääsee 25 centillä :D.  Matka ei ollut siltikään niin pitkä, mutta välillä ajattelin, että missähän ollaan, koska alue ei ollut koko matka luksusta. Me päästiin oikealle kadulle, mutta siellä numerointi oli jotenki outo ja taksi alkoi sanomaan, ettei hän tiedä missä se paikka on koska numerot loppu. No kuski ei osannut sanaakaan englantia ja hän ajoi vaan kadun varteen ja pyöritteli käsiä. Eka kerran oli sellanen olo, että mitenkähän tässä käy? Jättääköhän se meidät siihen kadulle ihmettelemään, koska ei osaa viedä meitä oikeaan paikkaan. Mulla löytyy puhelimesta onneks sähköposti, vaikka netti ei ole päällä, jos oon avannut postin. No kaivettiin se esille ja huomattiin siinä vieressä kaksi nuorta tyttöä, joilta kysyttiin, että osaako ne englantia. No osas, ja sit kysyttiin hotellista. No eka nekään ei tiennyt, kun sanottiin nimi, mut onneks löyty kuva niin tyttö ties heti mistä on kyse ja osas neuvoa taksin sinne. Katu oli oikea, mutta olisi vaan pitänyt jatkaa matkaa eteenpäin. Ei siellä taksitkaan tiedä miten talot on numeroitu. Sinne oli noin vajaa kilometri matkaa siitä missä oltiin pysähdyksissä. Matka maksoi kahdeksan dollaria, mutta annettiin kymppi, vaikka olikin niin tyhmä kuski :D.

Hotelli oli perheen omistuksessa. Siellä oli isä ja äiti, jotka osaa Englantia noin prosentin verran tai isä ehkä kaks prosenttia :D. Sit siellä oli useampi poika, mutta perheen vanhin poika, joka oli naimisissa niin osas Englannin, mutta hän ei ollut aina paikalla. Välillä oli kommunikointi ongelmia, mutta saatiin kaikki hoidettua silti. Me tultiin ensin perheen keittiö-olkkariin, kun mentiin sisälle. Oltiin niin ihmeissään, että minnehän oikeen tultiin. Siellä oli isä jossain ihme lääkärin takissa ja äiti jotenki sekavan olosena ja mä ajattelin, että me asutaan vajaa kaks viikkoa jonku Ecuadorilaisen perheen jossain makuuhuoneessa ja kuitenki netissä oli, että on keittiö yms. Kerkesin ajatella, että tarkoittaa perheen keittiötä :D. Äiti kävi sit jossain ja vanhin poika tuli paikalle, ja meidät vietiin neljänteen kerrokseen, jossa meillä oli huone ihan ok. Vessa ja kylppäri oli käytävässä. SIt toisessa päässä käytävää oli olkkari ja keittiö, jossa onnistui ruuanlaitto todella hyvin. Me saatiin olla siellä lähes kahdestaan. Välillä jossain huoneissa oli jotain, mutta ne kulki niin omat reissut, ettei kaikki edes nähty. Kukaan muu ei laittanut edes ruokaa siellä. Meille selvisi ,myös miksi se äiti oli jotenki sekava. Ulli oli varannut huoneen päivää myöhemmin, eli me tultiin päivää liian aikasin. Johtuu siitä, että tietokoneen kello ja päivämäärä on Suomen ajassa ja Ulli oli katsonut siitä päivämäärän, ja varannut päivää liian myöhäisen. No ei se ollut silti ongelma ja saatiin jäädä sinne.

Meillä oli ihanat kymmenen päivää Ecuadorissa ensi hämmennysten jälkeen. Perheen poika antoi kartan ja kertoi tosi tarkkaan missä kannattaa käydä ja mihin ei saa mennä, koska on vaarallista. Sit hän kertoi miten bussit kulkee tai mihin bussiin meidän kuuluu nousta ja piirsi karttaan reitin mistä se kulkee. Ja se maksoi tosiaan 25 senttiä suunta :D. Ollaan kyllä myös ylpeitä itsestä, koska osattiin niin hyvin siellä sit liikkua ja päästiin bussilla lähes joka paikkaan. Meillä oli kaikki vaatteet likasena ja sit perheen isä vei meidät pesulaan, joka oli ihan lähellä. Siellä ei tietenkään osattu Enkkua, mutta isä oli mukana niin saatiin kaikki selvitettyä, vaikka isä ei osaakkaan Enkkua paljon. Meillä oli pyykkiä kymmenen kiloa ja pesu maksoi yhteensä 9 euroa :D. Saatiin ne silitettynä takasin. Oltiin tosi tyytyväisiä palveluun. Käytiin ne sit kahdestaan kävellen hakemassa.

Meidän hotelli oli tällä kadulla



Kuvia hotellilta



Kävelylenkkejä ei siellä tehty yhtään, koska jo normaali kävely pysäkille oli työn ja tuskan takana. Oltiin melkein 3000 metrissä ja siellä ilmanala on niin ohut, että oltiin koko ajan ihan hapoilla ja hengästyneenä. Meni yllättävän kauan aikaa, että päästiin balanssiin.

Bussimatkat oli hauskoja :D. Luulen, että meidän alue ei ollut sitä parhainta ja bussitkin oli sen tasosia :D. Bussissa oli aina kuski ja rahastaja, joka huusi joka pysähdyksellä valtavan litanian paikkoja minne bussi on menossa. Virallisia pysäkkejä ei ollut yhtään, mutta suunnilleen ne pysähtyi samoissa paikoissa, mutta silti matkalla sai tulla kyytiin tai jäädä pois. Se ei ollut niin kauhean tarkkaa. No me noustiin aina lähikaupan edestä, joka oli ehkä vastaava kuin Suomessa 40-luvulla kaupat. Siellä oli aina töissä nainen, jolla oli ihana noin 6-7 –vuotias pikkutyttö, joka olis halunnut aina jutella meille. Hän osas englanniks numerot niin hän aina auliisti sanoi meille mitä maksaa  englanniks, koska oli ainoa mitä osas niin sai ainakin jotain sanoa. Bussit saattoi olla niin täynnä väkeä, ettei sinne edes mahtunut, mutta silti kaikki otettiin kyytiin. Ihmiset kulki paljon lasten kanssakin busseilla ja ihan pienten vauvojen kanssa. Kellään ei ollut rattaita, vaan kaikki kantoi lapset sylissä, mutta ei ne olis kyytiin edes mahtunut :D. Bussin kyyti oli ihan kauheaa nykimistä ja ylämäet oli sellasta junnaamista, että välillä oli olo, että nyt bussi jää siihen mäkeen, mutta aina se nousi ylös asti. Vaihteiden vaihto oli myös ihan kauheaa, ja jos oltiin noustu bussiin eikä vielä istumassa niin vaihteen vaihdon aikana, jos ei pitänyt mistään kiinni niin saattoi mennä monta metriä eteenpäin siinä käytävällä :D. Se oli ihan kauheaa :D, mutta kyllä se myös joka kerta nauratti. Eka kerran , kun me lähdettiin bussilla oli meillä dollari rahaa mukana ja kun noustiin bussiin niin mä annoin rahan kuskille ja hän otti ja antoi 50 centtiä takas ihan kiltisti. Vähän ihmeteltiin, kun kaikkia hymyilytti, mutta ajateltiin, että hymyilevät, koska ollaan muualta. No sit meille  selvis, että maksu tapahtuu kun lähdetään pois ja se maksetaan rahastajalle, joka seisoo siinä bussin portailla huutelemassa. No ei meiltä otettu enää uutta maksua, kun jäätiin pois kyytistä :D. Jatkossa toimittiin sit aina oikein. No välillä saattoi poika kerätä rahan kaikilta jossain vaiheessa matkaa, mutta se riippui siitä oliko bussi täys tai mahtuiko siellä liikkumaan.



Muutama kuva bussista. Se ei ollut aina tupaten täysi



Bussiin nouseminen oli myös hauskaa, koska  viimenen nousi siinä vaiheessa, kun bussi oli jo liikkeessä :D. Mä yleensä nousin viimesenä ja aina oli paniikki, että ehdinkö ennen liikkeelle lähtöä kyytiin. Kerranki oli bussi niin täys, että mä jouduin jäädä seisomaan toisiks alimmalle portaalle. Rahastaja seisoi alimmalla portaalla ja ovi oli auki koko matkan. Kyyti oli taas sellasta, että luulin yhdessä mutkassa, että nyt tipun kyydistä, mutta onneks  yks täti otti musta kiinni. Bussiin tuli vielä lisää silti porukkaa, ja mäkin pääsin ylemmäks, koska kaikkien oli pakko tiivistää :D. Tunnelma oli bussissa todella tiivis. Sitten välillä joku halus päästä sieltä pois niin siinähän oli tekeminen, että kaikki pystyy väistää käytävällä, että pois lähtijät pääsee sieltä poiskin :D. Matkat oli joka kerta yhtä hauskoja.

Eka päivänä kysyttiin pojalta, että missähän on kauppa ja hän neuvoi meille kaksi kauppaa siitä ihan läheltä. Ne molemmat oli sellasia Suomen sota-ajan kauppoja, mutta toisessa, joka oli kauempana niin myytiin jopa juustoa. Se oli isoina paloina ja sitten tyttö siivutti sen verran, kun halus ostaa. Me ostettiin eka päivänä 150 grammaa ja tehtiin karppileipää, koska kaupassa ei ollut oikein mitään mistä olisi voinut ruokaa tehdä. Kanamunia siellä oli myös, ja niitä me ostettiin kahdeksan kappaletta niin ne tyttö pisti meille sellaseen pikkuseen pussiin :D. Ne säilyi ehjänä perille asti. Seuraavana päivänä kysyttiin sit ruokakauppaa mistä löytyy lihaa, kasviksia ja hedelmiä. Siellä oli isä vaan kotona niin hän neuvoi kartasta, että mistä kauppa löytyy. Sinne piti mennä bussilla. Hän käski sanoa kuskille missä halutaan jäädä pois. Mehän sanottiin. Se oli se meidän eka bussireissu missä maksettiin liian aikasin :D. Rahastaja sit huikkas meille, että pitäs jäädä pois. Me tosiaan luultiin, että ollaan jossain kauppakeskuksessa. Se oli central  mercado nimeltään. No mentiin sisälle ja se vaikutti jotenki kauppahallilta. Kierrettiin lihatiskit, mutta ei sitten haluttu ostaa lämpimästä tiskistä lihaa, jota saattoi roikkua koko ruho, josta olisi saanut itse valita mitä haluaa :D tai kanaa, jotka makas sorkat pystyssä kyllä ilman päätä siellä tiskillä. Päätettiin, että taidetaan olla kasvis- ja hedelmäruokailijoita seuraavat kymmenen päivää. Kasvismyyjät löytyi sitten pihalta. En olisi koskaan uskonut, että mä joskus Ecuadorissa kuljen kadulla ja valitsen maassa istuvilta naisilta mitä ostan :D. Minä joka olen niin tarkka hygieniasta ja ruuasta. No ne oli 100 % luomua ainakin. Kymmenen päivää syötiin niitä ja terveitä ollaan ainakin vielä :D. Me ostettiin sellasia valmiita pusseja, jossa oli porkkanaa suikaleina, pieniä kukkakaalen kukkia, sit ostettiin tomaattia, punasipulia, limeä  banaania, kiiwiä, mangoa, avocadoa, appelsiinia. Syötiin lämmin ruoka kerran päivässä ja se oli joka päivä paistettua porkkanaa,  kukkakaalta ja sipulia sit keitettiin tomaatit ja kuorittiin niistä kuori pois, sit tehtiin avocadosta tahnaa, johon välillä laitettiin limeä, mutta välillä ei mitään (se oli tosi hyvää kannattaa kaikien syödä avocadoa säännöllisesti) sit syötiin keitettyä kanamunaa. Illalla tehtiin sit smoothieta, johon laitettiin banaania, kiiwiä, mangoa ja persikkamehua. Aamupalaksi me ostettiin jugurttia, mitä sattui löytymään, koska kyläkaupan valikoima ei ollut aina mikään valtava, mutta ei viitsitty ostaa jugurttia kauempaa ja kuljettaa sit lämpimässä sitä. Maustamatonta jugurttia ei ollut lainkaan tarjolla. Yllättävän hyvin selvisi ilman lihaa, mutta ei musta kasvissyöjää taida tulla :D. Torilta ostetut ruuat maksoi noin 6 euroa ja käytiin kahdesti ostoksilla, joten kymmenen päivän tori ruuat maksoi noin 12 euroa. Jugurtti oli kalleinta mitä ostettiin. Se maksoi noin euron paikkeilla litra.

Tuttavan kautta kuultiin, että Quitossa asuu Ivan, joka on tutun tuttu. Ullihan otti häneen facebookissa yhteyttä ja me käytiin hänen kanssa kahdesti syömässä ja kerran heidän kotona. Eka kerralla syömässä oli myös Ivanin kaveri, joka maksoi meidän ruuat. Käytiin Arabialaisessa ravintolassa ja ravintolan omistaja fiksu herrasmies tuli meidän pöytään henkilökohtaisesti kertomaan mitä hän haluaisi meille tarjota. Ruuat oli aivan ihania ja niitä kannettiin valtavat määrät pöytään. Oli naanleipää, falafellejä, erilaisia tahnoja, sitten mun mielestä aivan ihanaa; salaatinlehti, johon laitettiin sisälle pestoa ja se käärittiin rullalle ja syötiin kylmänä. Maistui aivan ihanalle.  Meillä oli pieniä ennakkoluuloja Arabialaista ruokaa kohtaan, mutta jos Suomessa on sellanen ravintola niin meen kyllä sinne syömään.

Quitossa oli päivisin ihan lämmintä, mutta ei helteistä ja lähes joka päivä satoi vettä ja ukkosti. Yöt oli todella kylmiä ja mulla piti olla täysvarustus päällä. Mulla oli kolmet sukat aina. Tiedoksi kaikille, että tiedän saavani villasukat ainakin yhdet :D, joten olen tosi onnellinen niistä, mutta en tykkää huonoa, vaikka niitä tulee useammat, koska tarvitsen niitä myös kesällä :D.

Quitossa oli ihanaa, koska ei ollut mitään tarkkoja suunnitelmia ja tehtiin mikä kiinnosti ja mikä tuntui kivalle. Meidän aamunousutkin on taas muuttunut. Noustiin ylös noin 9.00 ja 10.00 välillä, vaikka nukkumaan mentiin joka ilta ennen kymmentä, mutta mulla oli taas jotain nukahtamisvaikeuksia, koska mä pyöriskelin sängyssä noin yhteen asti, ennen kuin uni tuli L.

Meillä oli lento Argentiinaan vasta illalla ysiltä. Perhe lupasi, että saadaan olla siellä siihen asti, että lähdetään kentälle. Ei tarvinnut lähteä aamulla kymmenen jälkeen kentälle odottelemaan. He myös lupasivat viedä meidät sinne, totta kai maksua vastaan, mutta ei tarvinnut alkaa taksia tilailemaan. Me sanottiin, että voitais neljältä lähteä niin ehdittäis kentällä syödä jotain. No perheen poika vaimoineen vei meidät kentälle. Matkassa meni tunti. Sieltä löytyi ihana ruokapaikka. Iso annos, jossa oli kanan filettä ja naudan filettä sit oli paistettuja kasviksia, riisiä ja muutama ranskalainen. Olipa ihanaa syödä lihaa :D. Annos oli niin suuri, että ei jaksettu syödä edes kaikkia :D. Syönnin jölkeen me mentiin tsekkaamaan laukut. Oli mielenkiintoista, kun tiskit oli sellasen oven takana ja ovella oli mies, joka tarkasti liput ja passit, ennen kuin sinne pääsi. Missään muualla ei ole ollut sillälailla. No siellä ei ollut jonoja ja päästiin nopeesti tiskille. Siinä aikamme seisottiin, kun tyttö sanoi, ettei voi tulostaa meille lippuja, koska meillä on e-lippu. Siis meillä on joka paikassa ollut samanlainen lippu, joka on meidän matkan lippu ja samalla lapulla voi olla vielä monta lentoa. Siihen tuli mies, joka myös yritti, mutta ei onnistunut. He sanoivat että meidän täytyy käydä Lanin toimistolla (Lan=lentoyhtiö, jonka koneella lennettiin) hakemassa liput, jossa on meidän numerot, joilla voidaan liput tulostaa. Me saatiin passit takas, mutta liput jäi heille. LAnin toimisto oli onneks ihan lähellä ja mentiin sinne. No sieltä sanottiin, että tarvitaan ne liput. Ulli lähti hakeen niitä. Nainen oli lähtenyt jonnekin ja meidän lippuja ei löytynyt L. Kukaan ei tiennyt missä ne on ja sitä naista ei näkynyt. No Vihdoin hän tuli takas, mutta liput ei ollut siinä mihin hän oli ne jättänyt. Ne löytyi lopulta isosta roskiksesta. Joku oli laittanut ne sinne L. Siinä oli meidän seuraaviakin lentoja. No sit saatiin numerot, mutta siinä oli vieläkin jotain häikkää ja tyttö kävi jossain perähuoneessa selvittämässä ennen kuin saatiin liput. Onneks oltiin kentällä ajoissa :D.

Koneen piti lähteä ysiltä, mutta se ei sit lähtenyt. Lopulta se lähti vain puol tuntia myöhässä, mutta myöhästymisen syy oli kova sade. Meidän mielestä se ei oikeesti ollut kova, mutta en tiedä mitä siellä oikein oli ongelma. Siellä tuli välillä Espanjaks kuulutuksia, mutta sit henkilökunta kiersi kertomassa matkustajille väliaikatiedot :D. Kapteeni ja perämies meni kerran jo koneeseen ja sit ne palas takas. Nekin odotti siellä meidän kanssa, että päästään lähtemään :D. Lento kesti yhteensä seitsemän tuntia. Eka tunnin jälkeen oli pysähdys Guyaiakilissä missä jäi väkeä pois ja tuli lisää. SIt matka jatkui. Eka kerran mulla ei ollut koneessa kylmä. Otin jopa collegehupparin pois, koska meinas tulla ennemmin kuuma :D.

Buenos Airesissa tullimuodollisuudet meni nopeesti ja päästiin etsimään taksia hotellille. No taaskaan ei koneessa nukuttu kunnolla, koska oli niin huonot penkit. Joka paikkaa särki ja sattui. Eli siis väsyneitä naisia. Saatiin taksi nopeesti ja joku mies vei meidät taksille. Luultiin, että se on kuski, mutta ei vaan jokupalvelija, joka alkoi sit vaatimaan tippiä, koska hän on vienyt meidän tavarat L. Ärsyttää niin tollanen. Kuski sanoi sit, että ei voi viedä meitä hotellille asti, koska sinne ei saa ajaa autolla. No sekin ärsytti, mutta sit se alkoi esitteleen kaikenmaailman rahoja. Sillä oli monesta maasta rahoja. Valtavat määrät pikkupusseja missä niitä oli. Sit siltä löytyi iso pussi 5, 10, 20 sentin kolikoita, joita pankki ei ota vastaan. Hän olis halunnut vaihtaa ne seteleiks. No eihän meillä ole. No Ullilta löytyi kolme euroa, jotka hän vaihtoi miehen kanssa niin hän oli ystävällinen ja kantoi meidän laukut hotellin ovelle. Enää ei tarvinnut kuin nousta kolmekymmentä porrasta kamojen kanssa :D. Taksi kuski varoitteli myös meitä, että täytyy olla tarkka tavaroista eikä saa pitää mitään kallisarvoista näkyvillä. Sit väärennetyistä rahoista hän varoitteli. Käski aina katsoa, että niissä on varmasti vesileima.

Yllättäen meidän varauksen kanssa oli ongelma. Nyt Ulli oli varannut oikealla päivällä, mutta hotellilla se näkyi, että seuraavana päivänä. Onneks siellä oli meille huone. Luultiin ,että saadaan vasta kahdelta, kun oltiin puol ysi hotellilla, mutta lupas, että saadaan yhdentoista maissa. Jätettiin kamat sinne ja käytiin aamukahvilla ja vähän kierreltiin katsomassa paikkoja. Hotelli on valtavan hyvällä paikalla ihan keskustassa kävelykadun varrella, mutta yksi tärkein valintakriteeri oli, että on keittiö Luki jopa, että joka huoneistossa on keittiö ja oma suihku. NO ei todellakaan ole. Yhteinen vessa-suihku on käytävällä. Miettikää, että Thaimaassa vaihdettiin hotellia, kun oli huoneessa sellanen, että suihku oli pöntön vieressä, nyt sopeudutaan jo kaikkeen :D. Keittiö löytyy alakerrasta, mutta siellä on ainoastaan hella, ei altaita, ei astioita eikä mitään ruuanlaittoon viittaavaa. No käytiin tänään ostamassa, paistinpannu, lasta ja sellanen kattilan tyyppinen, jossa voidaan keittää kahvivesi ja kananmunat. Aiotaan tiskata vessan altaassa :D. Siis kaikkeen tottuu :D, :D.  Lautasethan ja ruokailuvälineet (muovisia) ollaan ostettu Australiassa ja ollaan kuljetettu niitä käsimatkatavaroissa mukana. Myös hyviä veitsiä ostettiin Australiasta onneks. Nyt yritetään nauttia olosta täällä seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten lähdetään tourille kohti Brasiliaa.

Ecuador,Galapagossaaret

Me lennettiin Chilestä Ecuadoriin, josta meidän Galapagossaarten touri alkoi. Aamulla me oltiin sovittu, että pickup hakee meidät hotellilta klo 7.30, kun lento lähtee 9.50 ja aamulla on liikenteessä tosi ruuhkaista. No me mentiin ulos tsekkaan 7.15 ja mä aloin maksamaan kortilla niin poika totes, että van käteinen kelpaa. No eihän meillä tietty ollut sitä, koska ei ollut tarkoituksella enää nostettu, koska Ecuadorissa on eri valuutta. No meidänhän piti lähteä juokseen automaatille, joka ei onneks ollut kaukana, mutta silti sinne kävellen menee reilu viis minsaa. No mehän lähdettiin juokseen ja ja oltiin takas alle seitsemässä minuutissa :D. No sitten taksia ulos odottamaan, ja sehän tuli sit  8.50, kun sinne oli jo kerran soitettu, kun ei alkanut kuulumaan. No oltiin silti ihan ajoissa kentällä ja muodollisuudet ei vienyt aikaa. Lento Chilestä Santiagosta Ecuadoriin Guyayagiliin kesti 5,5 tuntia. Siellä meidän aluksi piti odottaa 8 tuntia seuraavaa lentoa, ja sehän meni yllättävän nopeesti, kun netti toimi. Kun me tultiin koneesta ohjattiin meidät yhdestä ovesta, joka vie kotimaan lennolle eikä sen kummemmin ajateltu, etät pitääkö meidän tsekata, kun ollaan tultu toisesta maasta. Varsinkin, kun meidät ohjattiin kotimaan puolelle. Siellä oli mennessä vaan laukkujen läpivalaisu, mut ei muuta. Jossain vaiheessa alettiin ihmetellä, kun ei tule meidän lennolle porttia ja myöhemmin lähtevillekin tuli. No sit tuli, että lento peruttu :D. No kohta siihen tuli uusi aika, joka lisäsi meille kolme tuntia odotusta lisää. Lento lähti 00.50 Sen piti kestää 55 minuuttia, mutta en tiedä mitä siellä oli, kun oltiin jo laskeutumassa, niin kone nousi takas ilmaan ja jossain vaiheessa kapteeni kuulutti Espanjaks jotain ja lentoemännät kävväti tarkistamassa, että kaikilla on turvavyöt kiinni. No jotain tunnin päästä me laskeuduttiin uudestaan ja lasku sujui ihan hyvin.  No sit oltiin menossa koneesta ulos, kun lentoemäntä kuulutti, että meidän pitäis ottaa ulkona yhteyttä naiseen, joka seisoo portaiden vieressä. No hän olisi halunnut meiltä jonku green boardingpassin. Ei tiedetä mitä tarkoittaa, mutta lopulta hän päästi meidät jatkamaan matkaa. Otti kyllä puhelinnumeron, mutta ei tiedetä, että onko yritetty soittaa, kun yksi tuntematon soitto oli tullut aamulla, kun nukuttiin. No tulliselvitykset sujui nopeesti ja leima lyötiin passiin ja päästi Ecuadoriin ilman jotain vihreää matkalippua.

Me oltiin jo Suomessa varattu ja maksettu hotelli ja kyyti sinne, koska tiedettiin että ollaan illalla perillä. No meidän lento vaihtui jo Suomesta lähdön jälkeen yhdesti ja sitten tuli vielä tuo kolmen tunnin lisä. No en tiedä kenen olisi pitänyt ilmoittaa kuljetukseen meidän lennon muuttumisesta. Meidän mielestä matkatoimiston, koska oli hoitanut muutenkin koko jutun. Ei varmaan sit ollut  ilmoittanut, tai jotain oli tapahtunut, mutta, kun oltiin puol kolmen maissa quitossa niin meitä ei ollut kukaan vastassa. No ulkona oli kyllä taksin tarjoajia pilvin pimein ja me oltiin ihan väsyneitä. Oltiin herätty kuudelta joten valvottu jo 21 tuntia. Meitä ei kiinnostanut tippaakaan, että valtava määrä tyyppejä tarjoaa kyytiä. No yks lupas kympillä viedä meidät hotellille ja otettiin hänet. No matka oli lyhyt ja kadut tyhjiä ja oltiin nopeesti hotellilla. Siellä oli kolme kohteliasta miestä , jotka auttoi meidän tavarat ja saatiin tsekattua nopeesti ja päästiin nukkumaan puol neljältä aamulla.

Laitoin kellon soittaan ysiltä, että jos jaksetaan nousta aamupalalle, mutta eihän sen soidessa vielä jaksettu, joten 12.15 mä menin suihkuun. Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Löydettiin ruokapaikka ja vähän kierreltiin kaupunkia, joka vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Mustat pilvet vaan ympäröi kaupungin ja enteili sadetta. Ja alkoihan se sade, kun oltiin päästy takas hotellille, joten ei kastuttu :D.

Meidän tourin tapaaminen oli viideltä, jonne me mentiin. Se oli tosi nopea juttu ja päästiin takas huoneeseen. Me seurattiin iltalehen sivulta junnujen Suomi-Ruotsi ottelua, kun ei muuten onnistunut seurata. Huonosti kävi, mutta on ne hyviä silti.

Aamulla oli aamupala seiskalta ja lähtö lentokentälle 7.30. Me oltiin totta kai vähän ennen seiskaa paikalla. Mä nousin suihkuun  6.15. Oltiinpa sit myös ekana odottelemassa bussia kentälle. Meidän porukka vaikuttaa ihan mukavalta. Siinä on pariskunta Englannista (honeymoon matkalla), noin 50 v. naiset Englannista, Nainen kanadasta (ehkä mun ikänen), mies noin 75 v Kanadasta, tyttö noin 30 v Englannista, poika noin 23-24 Usasta, Aasialainen pari Ausseista (tosi nuoria), ja me. Kaikki oli ajoissa lähdössä, mutta bussit tuli myöhässä. Kentällä meillä oli laukkujen läpivalaisu, ja sit mentiin jonoon tsekkaan liput.



Meillä oli vain yksi rinkka ja käsimatkatavarareppu. Kerranki näin kevyt :D



 Meillä oli eka 45 minuutin lento Gyuayakiliin, jossa osa jäi pois ja uusia matkustajia tuli koneeseen. Sit oli reilun tunnin lento Baltran saarelle, jossa oli tullimuodollisuuksia, mutta ne sujui nopeesti. Siellä mulla tuli sellanen olo, että ihan kuin Afrikassa, kun lähdettiin Zanzibarilta ja oli sellanen ulkoilma halli. No siellä me kuitenki odotettiin bussia, joka vei meidät eka satamaan.

 Bussi tuli ja siihen ahtautui meidän ryhmä ja joku toinen ryhmä. Se oli niin täys, kuin ikinä voi olla. Ihmisiä oli seisomapaikoillakin noin 20-25 henkeä. Niin myös me oltiin. Tie kentältä satamaan oli tarkoitettu kahdelle autolle, mutta siinä mahtui vain yksi auto ajamaan. Jos olis vastaan tullut joku niin huonosti olis käynyt :D.  Tie satamaan oli myös tosi mutkainen, mutta päästiin ehjänä perille. Satamassa odotti sellanen lautta tai vene, johon laitettiin laukut katolle ja matkustajat istui tai seisoi. No taas me oltiin seisomapaikalla. Matka kesti vain 10 minuuttia, ehkä, kun oltiin Santa Crutsissa.

Seuraavana siirryttiin taas bussiin, joka oli ihan tavallinen joukkoliikenteen bussi, jonne ei otettu kaikkia matkustajia kyytiin, mutta meidän porukka otettiin. Jotku joutui lähteä jatkamaan matkaa taksilla.

 Matka pääkaupunkiin kesti noin puoli tuntia. Mulla tuli välillä mieleen Afrikka; taloista ja maisemista, mutta yhtään pientä ruskeaa pientä ei juossut tien vieressä. Kaupungissa ajettiin venesatamaan, josta meidät vietiin kumiveneellä meidän neljän päivän veneelle. Vene on aika pieni, mutta ehkä selviydytään neljä päivää.

 Ensin saatiin lounasta, joka oli tosi hyvä paitsi Ullin ruokavalio oli ilmoitettu niin myöhään, että ruoka oli jo tehty. NO ruokana oli leivitettyä lihaa, riisiä, keitettyjä kasviksia ja useaa eri salaattia, joten Ullikin sai kyllä mahansa täyteen. Ruuan jälkeen saatiin hytit. Meidän hytti on yläkannella. Sää oli aivan ihana ja oli kiva katsella, kun vedessä oli valtavasti kaloja ja yksi hai. En oo nähnyt ennen haita niin läheltä.

 Meillä oli vielä päivän retki edessä. Taas kumiveneellä rantaan ja sieltä käveltiin  Darwinin tutkimuskeskukseen, jossa oli eri kokoisia kilpikonnia. Opas kertoi paljonkin niistä, mutta en jaksanut kuunnella Englantia niin katselin vain itsekseni kilppareiden oloa.

 Ne ei hirveesti liikkunut. Sitten me saatiin reilun tunnin omaa aikaa ja me käytiin jätskillä. Syötiin ihanat isot annokset. Oltiin kävelemässä jätskikiskalle, kun huomattiin, että kalastajat on tullut maihin. Siellä oli iso pöytä missä miehet perkkas kaloja, ja siinä ympärillä pyöri noin kymmenen pelikaania ruuan toivossa ja sitten siellä pöydän alla oli ihana merileijona, joka myös odotteli suupaloja. Se oli niin suloinen.

Siellä oli taksi joka mainosti Suomea.

Jätskin jälkeen käveltiin satamaan ja siellä oli taas yks merileijona nukkumassa. Sekin oli niin hauska, kun se otti tosi rennosti :D. Me tultiin taas kumiveneellä meidän veneelle. Veneen henkilökunnalla oli esittelytilaisuus, eli he esittelivät itsensä. Miehistö koostuu miehistä, joiden keski-ikä on noin 27 vuotta.

Meidän ryhmään tuli vielä neljä henkilöä lisää tai ne olivat tulleet saarelle jo sunnuntaina. Oli pariskunta Ausseista noin 60-v ja kaksi tyttöä Englainnista.  Esittelyn jälkeen meille oli tarjolla dinneri; se oli possua, salaattia, riisiä, pottua ja parsakaalta. Maistui oikein hyvälle. Dinnerin jälkeen olikin jo niin väsy, että mentiin hyttiin ja alettiin nukkumaan. Alettiin nukkumaan jo vähän ennen puolta ysiä.

 Oli ihan kauhea yö L. En muista milloin viimeks oon ollut niin merisairas. Jos raskaus pahoinvointi on samanlaista niin se on oikeesti kauheaa. Tuli kyllä kerralla todistettua, että musta ei voi tulla kalastajan vaimoa, joka rakastuneena lähtee miehen kaveriksi kokemaan aamu neljältä verkkoja, koska musta ei olisi mitään hyötyä :D. pakko alkaa etsimään miestä jostain muusta ammattikunnasta, ei voi muutakaan tehdä :D.  Meidän laiva lähti noin kahden maissa liikenteeseen ja viis yli Ulli sanoi, että pitää melkein ottaa pahoinvointilääke ja laitetaan rannekkeet käsiin. En tiedä miten ei oltu niitä laitettu aikasemmin. Mehän ollaan rannekkeita testattu vesillä ja ne on auttanut aikasemmin. Nyt laiva keinu ees taas ja vielä sivulle. Ulli nukku yläsängyssä ja mä alasängyssä. Alasänky on tosi leveä, joten tehtiin siinä vaiheessa päätös, että kumpikin nukutaan alhaalla, kun juostiin vuorotellen vessassa. Eihän siitä olis tullut mitään. Jossain vaiheessa Ulli totes, että tän on pakko pysähtyä ennen kuin aamiaisen teko alkaa ja aamupala on jo  seiskalta, joten kyllä me viimestään viideltä pysähdytään. No viis meni ja mä vietin aikaani vessassa. Sinne oli ihan kauhean vaikeaa mennä, kun nukuin tai makasin, kun en ollut vessassa niin seinän puolella, joten Ullin piti aina siirtää jalat edestä, kun syöksyin vessaan,  sit merenkäynti oli niin kova, ettei pysynyt pystyssä sit oksetti valtavasti ja vessan ovi ei tahtonut aueta merenkäynnin takia. Aina just ja just pääsin lysähtään lattialle, ennen kuin laatta lensi. No eihän sieltä edes tullut muuta kuin vettä, jota join aina, kun olin laatannut. Eli pääosin sellasta tyhjää yökkimistä :D. Varmaan mukavaa lukea tätä, mutta joskus elämä voi olla tämmöistäkin :D. Kuuden aikaan sitten pysähdyttiin ja sillon kävin viimesen kerran vessassa. Sovittiin, että herätään tasan seiskalta, vaikka  silloin pitäis olla jo aamupalalla. No niin tehtiin, mutta meidän oven taakse ehti tulla yksi mies (me sanotaan häntä Ullin kanssa hapannaamaksi, koska hän ei hymyile koskaan) koputteleen oven taakse. Oltiin jo herätty ja Ulli oli hampaiden pesulla ja mullakin oli jo harja kädessä. Sanoin, että meillä oli kauhea yö, mutta ollaan tulossa. Mulla oli vieläkin ihan kauhea olo. Otin sit aamupalalla kaks meloonia ja jugurttia, vaikka aamupala valikoima oli hyvä. Ois ollut munakastakin ja leipää niille jotka syö, mutta ei mennyt oikein alas mikään.  Miettikää te jotka tiedätte mun kahvin himon niin ei edes kahvi maistunut.  En ottanut lainkaan.

Meillä oli aamupalan jälkeen lähtö yhdelle rannalle. Ennen sitä kävin tyhjentämässä aamupalat pois. No ajattelin, että kun pääsen tasaselle maalle niin helpottaa ja olo koheni kyllä selvästi, mut ei se hyvä ollut. Me käytiin katsomassa postia, jonne ihmiset voi jättää kortteja ja sitten siellä kävijät ottavat oman maan kortit mukaan ja vievät ne perille ihan kuin ennen muinoin merimiehet tekivät. Mekin otettiin kaksi korttia Suomeen. Toinen menee Mikkeliin ja toinen Helsinkiin. Laitetaan ne postiin, kun ollaan Suomessa :D. Niillä ei ole niin kiire. SIt me käytiin katsomassa jotain kuoppaa, jonka historia meni multa vähän ohi.  Kun me tultiin takas laivalle oli mulla taas vähän huono olo, mut silti join kahvit. No ei mennyt kauan, kun sain nekin sit tyhjentää. Meillä oli vähän vapaata aikaa laivalla, ja tyhjennyksen jälkeen mullakin olo parani ja otin pahoinvointi lääkkeen. No me lähettiin vielä ennen lounasta uimaan ja snorklaan . Me ei voitu snorklata, koska lasit ei mahdu suojalasien alle, eikä nähdä mitään ilman laseja. No me sit jäätiin suloisen pojan kanssa veneeseen ja hän ajelutti meitä ympäriinsä ja saatiin paljon kuvia merileijonista. Niitä olikin joka paikka täynnä. Vedessä ja kallioilla ja hiekalla.  Jotku vain fleguili, mutta jotku leikki keskenään. Varsinki vedessä ne oli hippasilla. Ne on melkein yhtä sulosia kuin koalat :D. Ihastuin kyllä niihin. Sit ne äänteli kuin possut, niin hellyttäviä. Sieltä tultiin laivalle lounaalle, ja mullakin oli olo jo huomattavasti parempi, joten pystyin syömään. Ruoka on ollut koko ajan valtavan hyvää.  Lounaalla oli alkukeitto kalasta sit ruokana oli tonnikalaa ja kahta erilaista salaattia ja lämpimiä kasviksia. Ruuat on myös maustettu tosi hyvin siis ei voi sanoa, kuin, että nam…  Niin ja jälkkäriäkin oli tuoretta ananasta ja melonia.



Puuvillan kukka




Lounaan jälkeen lähdettiin beachille, joka ei ollut kovin kummonen. Pieni rantakaistale ja likaista vettä, kun vesi on ollut täällä kirkasta ja on nähnyt pohjaan asti :D. No mekin mentiin uimaan sinne likaiseen veteen merileijonien sekaan. Niitä lötkötteli rannallakin puiden alla varjossa. Ne on niin laiskoja kuumalla ilmalla. Huomattiin muuten sitten, että yksi niistä oli poika :D. Osa porukasta snorklaili siellä. Kun kaikki oli saanut tarpeeksi pulikoida niin lähdettiin katsomaan merikilpikonnia, jotka asusteli reilun kilsan päässä aivan ihanalla valkohiekkaisella biitsillä, jossa ei saanut konnien takia uida. No niitä näkyi vedessä paljon, mutta ei ne tullut sit rannalle sieltä vedestä, joten ei kunnon kuvia saatu niistä. Tää päivä on ollut sellanen kutupäivä. Eka me nähtiin kaksi rapua perheenlisäys puuhissa ja sitten kaksi kilpikonnaa. Mäkin olin niin häikäilemätön, etten kääntänyt edes päätä pois, kun huomasin ne :D.

Rannalla me oltiin useampi tunti. Sieltä sit kävi pojat hakemassa meidät veneellä pois. Me ollaan ankkuroiduttu aina johonkin ja sit veneen perässä on kaksi kumivenettä siis moottorilla, joilla meitä aina kuskataan rantaan. Siinä pitää meillä olla aina pelastusliivit päällä, vaikka matkat on tosi lyhyitä, mutta hyvä turvallisuus toimenpide mun mielestä.  Tullessa sieltä nähtiin vielä kaksi pikku pingviiniä kallioilla. Nekin oli niin söpöjä.

 Ennen dinneriä meillä oli vapaata ja käytiin suihkussa ja oleskeltiin. Dinneri on ollut joka päivä seiskalta. Tänään oli tarjolla pasta bolognesea, valkosipulileipää ja ihanaa vihersalaattia, vaaleaa ja vihreää parsaa keitettynä ja jälkkärinä jotain puddingia. Kokki kyllä pistää parastaan. Dinnerin jälkeen laiva lähti liikenteeseen ja edessä on kuuden tunnin matka. Jännityksellä odotan tulevaa yötä, että missä sen vietän.

Me saatiin illalla henkilökunnalta matkapahoinvointi lääkettä. Se oli kyllä todella hyvää, koska nukuin koko yön tosi hyvin, no mitä nyt muutaman kerran heräsin, mutta en pahoinvoinnin vuoksi vaan se on normaalia mulle, että katon kelloa säännöllisin väliajoin. Noin kahden maissa yöllä laiva oli määränpäässä ja sen jälkeen oli keinuntaa, mutta ei mitään valtavaa. Kuulemma sää oli ollut parempi matkatessa, vaikka kyllä mä tunsin nukkumaan alkaessa, että oli aallokkoa, mutta ei tullut onneksi silti yhtään paha olo.

Me oltiin aamupalalla seiskalta niinkö muutkin tai nyt oli Englantilaiset tytöt muutaman minuutin myöhässä niin hapannaama näytti niille kelloa, kun ne tuli, että ovat myöhässä :D. Meinas vähän naurattaa, koska ei tytöt olis saanut ruokaa yhtään nopeempaa, koska ei kaikki vielä ollut saanut aamupalaansa lautaselle :D. Ennen kuin lähdettiin liikkeelle niin pappa pyysi, että voisko Ulli laittaa rasvaa hänen selkään. Arvakkaa naurattiko mulla, kun Ulli sai niin tärkeän tehtävän :D,:D. Pappa oli sanonut, kun Ulli sai valmiiksi, että tuntupa hyvältä :D. Tottakai se 75. v tuntuu kivalle, kun nuori tyttö voitelee selkää :D. Aamupalan jälkeen lähdettiin katsomaan albatrosseja. Taas veneellä kiviselle saarelle. Siellä olisi pyöräily ollut tosi hankalaa, koska kävelykin meinasi välillä olla, kun kiviä oli joka paikka täynnä ja ne oli eri kokoisia ja mallisia, joten koko ajan piti katsoa minne astuu. Olin yllättynyt, että Pappa pysyi koko ajan mukana, eikä ollut yhtään hitaampi kuin muut, vaikka oli tosi haastava reitti.  Me kierrettiin saari ja nähtiin paljon erilaisia lintuja ja hienon värisiä liskoja. Osa linnuista oli hautomispuuhissa, sitten oli eri-ikäisiä poikasia. Yhdellä oli vielä ihan nahassa oleva poikanen. Se oli ihan just kuoriutunut. Sitten oli pieni untuvikko sit vähän isompi. Nämä linnun poikaset oli vielä äidin mahan alla ja sinne hän niitä ruokki. Poikasia oli vain yksi yhdellä linnulla. Tällä hetkellä on niiden pesimisaika. Puolen vuoden päästä ei poikasia näe, koska ne on jo kasvaneet eikä ole pesimisaika menossa.

Me käytiin myös merileijonien päiväkodissa. Se oli niin hauskaa. Olisin voinut katsella niiden ilakointia vaikka kuinka kauan. Miettikää miltä näyttää noin 20 pientä merileijonaa vedessä leikkimässä ja hippasilla ja kisailemassa ja hyppimässä välillä ilmaan, välillä ne ui selällään ja päästi vettä suusta. Niin hauskaa, ettei sitä pysty edes kertoa miltä se näytti. Jotku tuli välillä vedestä keikistelemään rannalle. Selvästi olivat perillä, että niitä kuvataan ja katsotaan. Ne oli aivan suloisia. Sitten oli äiti ja pieni poikanen, joka oli vielä tissillä. Opas kertoi, että äiti oli jo uudestaan raskaana ja edellinen oli vielä pikkuinen ja tissillä. Aurinko paistoi todella kuumasti koko ajan.



Saarella oli myös paljon iguanoja



Reilun parin tunnin reissun jälkeen me palattiin veneelle syömään lounasta. Lounaalla oli taas kasviskeittoa alkukeittona ja sitten oli jotain kalaa, jonka nimeä en tiedä keitettyjä kasviksia ja salaattia, jossa oli kurkkua, tomaattia ja avocadoa. Oli muuten hyvää salaattia. Muut lähti lounaan jälkeen snorklaan, mutta me jäätiin veneelle nauttimaan auringosta. Kun muut tuli snorklaus reissulta lähdettiin vielä biitsille, joka oli täynnä merileijonia. Ne vaan lötkötteli siellä hiekassa. Niitä me vaan sit seurailtiin koko aika. Yksi pieni oli hukannut äitinsä ja etsi sitä joka paikasta, mutta ei löytänyt lainkaan.

 Meillä oli dinneri, kun tultiin takas laivalle. Tarjolla oli taas alkukeitto sit oli lihaa, pottumuusia, jossa oli täytteenä pinaattia ja sipulia, siis täytteenä ei seassa :D. Oli mielenkiintoista. Sitten oli taas monenlaista salaattia ja jälkkärinä jäätelökakkua, mutta ei jäätelöä. Laiva lähti heti liikenteeseen, kun me tultiin  biitsiltä. Matkaa oli noin neljä tuntia. Me päätettiin valvoa siihen asti, että ollaan perillä, koska hytissä keinutti niin paljon. Kaikki muut oli jo nukkumassa siinä vaiheessa. 20 minuuttia ennen perillä oloa menin petiin, mutta nukahdin, kun laiva pysähtyi. Nukuin sit kyllä tosi hyvin yön.

Aamupala oli normaaliin aikaan seiskalta. Varttia vaille kasi lähdettiin lähellä olevaan saareen katsomaan iguanoita. Me ollaan nähty niitä niin paljon, ettei ollut sellanen hämmästynyt olo enää lainkaan. Me tehtiin reilun kilsan kävelylenkki, joka oli taas kivikkoinen, mutta kulku ei ollut mitään maratooni vauhtia, joten kaikki pysyi mukana hyvin. Yllättäen saari oli taas täynnä merileijonia. Siellä oli taas äitejä lapsineen. Taas oli muutama, joiden äidit oli hukassa L. Se on tosi surullista katsoa, kun pieni eläin kulkee ympäriinsä ja huhuilee äitiä, mutta ei saa vastausta L.

Meillä oli vain lyhyt breikki, kun tultiin saarelta ja sitten oli taas snorklaus vuorossa. Me lähdettiin mukaan, koska aiottiin uida.- Vesi oli kauniin vedenvihreää ja tosi, tosi kirkasta. Se oli myös tosi lämmintä, mutta suolasta. Siinä olisi voinut jo kalaa suolata :D. Mä pulahdin uimaan, kun muut lähti snorklaamaan. Oli aika hieno fiilis, mutta se vain parani, kun nousin vedestä ja menin etupäähän makoilemaan ja ottamaan aurinkoa. Pystyi täydellisesti nauttimaan säästä ja hienosta fiiliksestä :D.

Taas, kun kaikki oli palannut snorklaus reissulta laivalle lähdettiin liikenteeseen. Matkaa oli noin kaksi tuntia seuraavalle saarelle. Me oltiin Ullin kanssa melkein koko matka etupäässä, koska silloin oli parempi olo. Nähtiin myös muutama delfiini uiskentelemassa veneen vieressä.  Ennen kuin oltiin perillä oli meillä lounas, ja nyt oli taas eka kasviskeittoa sit oli tosi mureaa lihaa, pottumuusista oli tehty uunissa sellasia pihvejä, sit oli paistettua banaania (aika mielenkiintoisen makuisia) sitten oli ihanaa salaattia taas jossa oli tomaatia, kurkkua, punasipulia ja avocadoa.  Avocado sopii todella hyvin tollaseen tuore salaattiin ja jälkkärinä jellyä.

Meillä oli parin tunnin breikki lounaan jälkeen ja sitten meillä oli vielä parin kilsan kävely. Aurinko paistoi tosi kuumasti. Me käytiin Santa Cruzin saarella, jossa oli merileijonia ja iguanoja.  Siellä oli kaunis maasto ihanko Lapissa ruskan aikaan. Siellä oli punainen kasvi, joka kasvoi siellä maassa ihan matalana. Sitten siellä oli mielenkiintoista, kun oli valkoisia kiviä, jotka oli ihan kiiltäviä ja liukkaita, koska merileijonat hinkaa niitä päivästä toiseen, kun ne kulkee veteen ja rannalle. Tämä kävelyreissu ei mun mielestä ollut mitenkään erikoinen, mutta nähtiin kaunista luontoa kuitenkin.

Palattiin takas veneelle ja vielä iltapäivällä meillä oli kahden ja puolen kilsan kävely. Siellä me nähtiin taas merileijonia, erilaisia lintuja ja iguanoita. Aurinko porotti ihan kunnolla, mutta yllättävän vähän se on polttanut, vaikka meillä oli aika heikosti aurinko rasvaa mukana. Mitä nyt vähän nenä ja niska punottaa, mutta sehän on äitiltä perittyä, että helteellä on nenä punainen vaikka nenänhän mä oonki perinyt isältä, mutta palamisen lahjan sain äitiltä :D.

Meillä oli enää lyhyt matka edessä (noin reilu tunti), joten lähdettiin liikkeelle, kun me tultiin takaisin veneelle. Me oltiin Ullin kanssa koko matka edessä niin oli parempi olo. Oli kiva, kun tiesi, että ei matkusteta öiseen aikaan niin voi hyvin nukkua. Illalla oli meillä viimeinen dinneri, jossa ei tällä kertaa ollut alkukeittoa. Oli ihanan mureaa lihaa sit oli pottumuusista pihvejä ja erilaisia salaatteja. Jälkkärinä oli täytekakku, joka, jaettiin samankokoisiin paloihin. Ullille ei ollut mitään niin hän pääsi jakamaan kakun. No enhän mä tietty myöskään kakkua maistanut, mutta se kerrottiin  siinä vaiheessa kun kakkua jaettiin. Kakku näytti siltä, että siinä ei ollut täytettä, vaan joku kakkupohja, joka oli koristeltu. Meidän ryhmäläiset on ollut tosi väsyneitä reissussa. kaikki on ollut nukkumassa ennen puolta ysiä, joka ilta. Myös viimeisenä iltana oli laivalla täydellinen hiljaisuus jo klo 20.30 :D.

Olin ihan varma, että meille on viimeiselle aamulle joku kiva yllätys, että aamupala on klo 8.00 tai jotain. No aamupala oli normaaliin aikaan klo 7.00, mutta meidän aamu alkoi klo 5.30 parin kilsan aamukävelyllä :D. No ei ollut kauhean vaikeaa herätä, koska oltiin ajoissa nukkumassa. Pojat vei meidät taas lähisaareen, jossa oli yllättäen merileijonia, lintuja ja iguanoja. Eri saarilla linnut on erilaisia ja iguanatkin on erivärisiä ja kokoisia.  Eli ollaan nähty paljon erilaisia lintuja ja iguanoja, mutta merileijonat on ollut koko ajan samannäkösiä ja yhtä laiskoja. Niissä ei ole hirveesti ollut muutoksia. Jos niillä on poikanen ja menee liian lähelle niin ne alkaa ärisemään, mutta muuten ne köllöttelee tai pyörii veden rajassa tai ui. Mun mielestä kyllä pienet on vilkkaampia ja tykkää enemmän uimisesta. No semmosen piirteen olen huomannut myös itsessäni. Pienenä uiminen oli mulle maailman tärkein juttu ja olisin voinut olla vedessä vaikka päiväkausia. Nykyään voin hyvin olla uimatta, jos vesi on liian kylmää tai sää on vähän viileä. Ei ole ollenkaan pakko päästä uimaan. Pienenä uin jopa vesisateessa. enää se ei onnistuis multa :D. Ikä tekee tehtävänsä ihmisissä ja noissa merileijonissa.

Kävelyreissun jälkeen me palattiin veneelle ja syötiin aamupala. Sen jälkeen olikin enää odotusta, että meidät viedään satamaan ja lentokentälle. Vähän oli haikea olo, kun vene ajoi satamalaituriin.

Laivan pojat oli niin mukavia :D. Meidät vei bussi kentälle, jossa meidän laivalla ollut opas hoiti kaikki selvitykset, mutta kyllä me saatiin silti seistä jonossa, koska ei siellä ollut systeemit mitenkään kauhean hyvin järjestetty. Sieltä lähti noin 6-8 konetta parin tunnin sisään, kaikki ja loppupäivänä ei enää lentänyt yhtään konetta, joten kiirettä piti siellä, että kaikki saadaan selvitettyä. Meidän kone oli pari tuntia myöhässä. Me istuttiin sellasessa ikkunattomassa odotussalissa ja katseltiin koneiden tuloa ja lähtöä ja merimaisemaa. Sää oli kyllä aika lämmin, mutta kummasti se aika kuluu vaan joka paikassa. Me päästiin koneeseen ja saatiin vierekkäiset paikat, kun tullessahan meillä oli niin, että Ullilla oli 17 L ja mulla 27 L ja silti Ullin vieressä oli tyhjä paikka ja mun vieressä aluksi oli kaksi ihmistä, mutta ne vaihtoi edessä olevaan tyhjään paikkaan niin mä olin yksin kolmella paikalla. No ei ollut ihan järkevää koneen täyttöä silloin.

Me oltiin perillä joskus viiden maissa ja arvatkaa mitä? Vettä tuli taivaan täydeltä :D.

No meillä oli kyyti hotellille, jossa oli vielä yksi yö tourin piikkiin. Meillä meni ilta päivittäessä tapahtumia netistä, kun ei olla viiteen päivään kuultu mitään mitä on tapahtunut :D.

Muuten pakko vielä laittaa, että mehän kesytettiin hapannaama. Hänen nimensä oli Ernest ja ikää hänellä oli 28 vuotta. Loppumatkastahan hän jo hymyili meille :D. Ja nähtiin kun hän oikein nauroi, kun juttelin laivan henkilökunnan kanssa. Se on vaan niin, että sitkeys palkitaan :D.