Elämää Zanzibarilla

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme käymään taas lähikaupungissa Stone Townissa. Sinne kestää ajaa noin reilun tunnin verran. Siellä on lähin pankkiautomaatti ja sieltä saa ostettua hedelmiä. Täällä kylässä ei sellaisia ylellisyyksiä tarvita. Olemme miettineet, että mistä ihmeestä täällä ihmiset saa rahansa jos ei edes automaatteja ole :D. Niin eihän meilläkään ole aina ollut, joten ehkä pankista, mutta eipä ole pankkejakaan näkynyt yhtään.

Meidän matka kulki taas kylien läpi, jossa elämä pyörii ihan eri rataa kuin Suomessa. Mietiskelin matkalla mitä eroavaisuuksia meidän Suomalaisten elämässä on verrattuna tänne. No aamulla me napsautetaan kahvinkeitin päälle, kun nousemme ylös ja menemme ihanaan lämpimään tai kuumaan suihkuun ihan miten itse haluaa täällä aloitettaan sytyttämällä tuli ja lähdetään hakemaan vettä, jotta  voidaan käydä suihkussa tai keittää aamukahvit yms.  Me lähdetään töihin autolla tai jollain julkisella. Meitä on tullut vastaan aamulenkillä mies, joka pyöräili liian pienellä pyörällä samettitakki päällä valkoisessa kauluspaidassa ja kravatissa, hän oli menossa töihin. Samoin paljon jalankulkijoita on tullut vastaan jotka kävelevät töihin. Onhan täällä myös julkinen. Auto jossa on lava ja katto. Autossa on molemmilla laidoilla penkit, jotka on täynnä ihmisiä ja kaikki ei aina mahdu istumaan, joten siellä on myös paljon matkustajia seisomapaikolla roikkuen auton perässä laudan päällä ja he pitävät kiinni jostain tangosta. Onhan meilläkin bussissa aamuisin täyttä ja joudutaan seisomaan. Siellä saattaa olla haju ainakin yhtä paha kuin täällä tuossa autossa, vaikka täällä on täysilmastointi, kun ei ole ikkunoita suojana eikä oviakaan vaan aukkoja, vaikka luulen, että haju täällä on niin väkevä, ettei edes tuuletus auta J eli fifti/fifti meidän aamubussien kanssa. ( mulla on yhden kerran kokemus Espoon aamubussista ja se oli niin kauhea, etten halua kokea sitä uudestaan, täysi, kostea hikinen bussi täynnä ihmisiä).

Me saavuimme Stone Towniin ja mentiin pankkiautomaatille. Ullilla oli aurinkolasit silmillä niin vartija tuli sanomaan, että aurinkolasit päässä ei saa mennä nostamaan rahaa :D. Ulli sanoi, että ei hän voi ottaa niitä pois, koska niissä on voimakkuudet ja ei hän näe mitään ilman niitä, joten hänelle annettiin lupa käyttää laseja. Sitten me jatkettiin matkaa markettiin hedelmäostoksille. Täällä marketti on erilainen kuin meidän Prisma tai City-Market. Se on kadulla oleva hedelmäkauppa, jossa hedelmät on järjestyksessä laatikoiden päällä (ei saatu ottaa kuvaa). Meidän kuskina oli nuori poika ja hän sanoi, että hän lähtee meidän mukaan markettiin. Meitä nauratti, kun hän kulki avojaloin ihan tyytyväisenä. Suomessa me nähdään harvoin taksikuskeja, jotka kulkee avojaloin :D.  Marketti tosiaankin oli kadun varressa. Poika puhui meille hyvän hinnan hedelmistä ja ostettiin kaksi isoa mangoa ja sitten haluttiin neljä pientä, mutta me ei oltu ihan perillä mitä se tarkoittaa, koska mies alkoi laittamaan pussiin hirveää määrää mangoja ja selvisi, että neljä tarkoitti neljää kasaa eli niitä olikin yhteensä 20 kpl J. Sit me ostettiin appelsiineja ja osattiin ostaa yksi ja niitä oli kuusi. Kaikki yhteensä maksoi vähän yli 5 euroa. Viereisestä tiskistä ostettiin iso, iso papaija, josta syötiin eilen puolet. Papaijan hinnaksi tuli 75 senttiä. Poika kertoi, että jos me oltais oltu kahdestaan olisi papaija maksanut viisi kertaa enemmän eikä muutkaan hedelmät olisi ollut niin halvalla. Muuta ei tarvittu, joten lähdimme takaisin hotellille. Juttelimme matkalla siitä, miten hyvä autokanta täällä on verrattuna muuhun.  Jotenkin ne ei sovi ollenkaan kuvaan.

Loppupäivä menikin meillä altaalla lueskellessa.

No niistä eroavaisuuksista vielä.  Täällähän talot on tunnetusti erilaisia. Olemme huomanneet, että ikkunoita on vähän tai ne on tosi pieniä. Yhdessä talossa ei ollut ollenkaan. Tulimme siihen tulokseen, että kotona käydään vaan nukkumassa niin eipä silloin ikkunoilla ole merkitystä. Meidän bungalowissa on kyllä ikkunanreiät, mutta niissä on hyttysverkot, mutta lasit puuttuu, eli kun tuulee niin heiluu myös verhot sisällä. Täällä on tuullut joka päivä, mutta se ei ole kylmää eikä ikävää vaan mukavaa vilvoittelua auringon paisteessa. Osaatte varmaan kuvitella, millaista. Aurinko paistaa, mutta tuulenvire on jähyttämässä, ettei ole pakahduttavaa. Peittoina meillä on pelkät lakanat. Tiedän, että Suomessakin esim. viimekesänä lakana riitti öisin (mulla oli peitto joka yö). Nytkin minulla on välillä vähän kylmä, ja kaipaan sitä oikeaa peittoa öisin J. Mun sänky on ikkunan vieressä ja öisin tuulee ja siksi saisi olla välillä vähän paksumpi täkki. Patjakin on mulla kotona parempi (tempur) eli meinaa välillä lonkkaa särkeä, kun ei ole tempuri alla :D. Tiedän, että nämä on pikkuasioita, mutta haluan ne jakaa kaikkien kanssa, jotka käy lukemassa J. Vaikka on ihanaa niin ei kaikki ole aina parasta. Sanoin tänä aamuna Ullille, että mullakin on tempuri ollut vain puoli vuotta ja nyt jo valitan tavallisesta patjasta. Olen aika varma, että monella on kotona huonompi patja kuin mulla täällä J, joten turhamainen mikä turhamainen. Ja taas niitä eroja. Täällä ei ihmiset nouse tosiaankaan edes samanlaisesta sängystä kuin mä vaan viltin päältä lattialta, joten saattaa olla sielläkin vähän kylmä. Täällä pimeä tulee joskus seitsemän aikaan ja luulenpa, että siihen aikaan alkaa ihmiset valmistautua yöpuulle, koska ei ole katuvaloja, kuten meillä suomessa myöskin sähkö ei toimi koko aikaa vaan katkoja on useasti päivässä.

Täällä on tähtitaivas joka on niin täydellinen sellainen puuttuu kaupungeista, mutta lapista ja maalta semmoinen vielä löytyy, mutta joka ilta jaksan sitä ihmetellä. Nyt on myös ollut kuu näkyvissä se on sirppinä, mutta se on eripäin mitä Suomessa.

Olen jo kirjoittanut meidän elosta täällä, mutta laitan tähän vähän yksityiskohtaisemmin tällä kertaa. Ensimmäinen viikko meni tutustellessa elämään ja ruokiin. Meidän aamu on alkanut klo 8.45 herätys ja aamupala. Aamupala koostuu aina kolmesta eri hedelmästä, puolikkaasta tuoremehulasillisesta, kahvista, jota saa itse annostella purkista ja juodakin niin paljon kuin haluaa ilmaiseksi. Kuuma  vesi kaadetaan jauheen päälle ja sit maitoa, joka on  vastaavaako hyla maito ja ihan uskon, että voi käyttää kahvissa. En muuten olisi koskaan uskonut, että mä joka olen niin tarkka siitä millaista kahvia juon niin juon tollasta jauhekahvia ja se maistuu ihan ok:lta. Kaikkeen näyttää tottuvan :D. Niin meidän aamupalaan kuuluu muutakin, joko paistettu puolikas kanamuna tai keitettynä, sit on lätty, paahtoleipäpala ja usein myös nakki. No mun lautaselle jää näitä lajeja aika paljon, mutta saan kyllä vatsani täyteen. Puol yksi syödään lounas. Täällä kirjoitetaan liitutauluun menyy ja siinä on aina jotain kevyempää sit on kalaa, kanaa, ja lihaa, pastaa, ja jotain jälkkäriks, kuten hedelmiä ja kahvia ja teetä. Alussa me tosiaan tilattiin noita raskaampia ruokia ja niissä oli riisiä tai ranskalaisia vielä, no mä oon syönyt riisiä, mutta mun vatsa alkoi ilmoittaa, että nyt riitti riisit, joten olen vaihtanut tällä viikolla keittoon, joka on yleensä kasvis tai tomaattikeittoa, ja tosi hyvää, jälkkäriks olen syönyt hedelmälautasen, joka on aivan ihana, ja vatsa on paljon tyytyväisempi. Nämä maksaa yhteensä jotain 4 euroa. Päivällinen tilataan sitten joskus pul seitsemän ja me päästään sitä syömään joskus kasilta.  Alussa söin päivällisenkin raskaammalla versiolla, mutta nyt olen syönyt keiton ja hedelmiä, joten olo on tosi hyvä.

Me ollaan myös tehty yksi suuri muutos päiväjärjestykseen, josta olen niin ylpeä. Kello soi 7.30 ja nousemme ylös ja lähdemme viiden kilometrin kävelylenkille ennen aamupalaa ja sitten käydään vilvoittavassa suihkussa, koska hanastahan tulee vain noin 25 asteista vettä aina J. Olo on niin mahtava, kun on aamulenkki tehty ja suihkun raikkaana voi aloittaa aamun. Lenkillä meitä tulee paljon vastaan kävelijöitä jotka ovat menossa töihin. Heidän kulkunsa on vain selvästi verkkaisempaa kuin meidän J. Me siis ohitetaan aika paljon ihmisiä matkalla. Kaikille sanotaan tervehdys Jambo, joka tarkoittaa hei  ja sen lisäksi vastataan kysymykseen mitä kuuluu? niin että kiitos hyvää J. Yhtenä aamuna olin jo vastaamassa, kun tajusin, että vastaantulija ei edes kysynyt, että mitä kuuluu? Jonkinlaista rutinoitumista selvästi, eli vastaa vaikkei kysytä :D.