Punaisia apinoita, mausteiden tuoksuja ja erikoisia hedelmiä



Keskiviikko-aamuna aamupalan jälkeen lähdimme  retkelle. Vain minä ja Ulla-Maija ja meidän suloinen kuski, jolla on ripsiä vaikka muille jakaa ja ne on ylöspäin kääntyneet ihan kuin niitä olisi taivutettu. Olemme kyllä huomanneet, että täällä on monella ripset jo valmiiksi kääntyneet ylöspäin eikä taivutuksia tarvita.

No me menimme ensin katsomaan punaisia apinoita ja kävelimme kasallispuistossa, joka oli kuin sademetsää ja puut oli ihan valtavan korkeita. Siellä oli mahonkia, josta meilläkin tehdään huonekaluja. Eihän se puuna poikkea kauheasti mistään puista, mutta puut oli todella korkeita.

Meillä oli opas, jolla oli niin tarkat silmät, että hän näki maassa kaikki pienen pienet ötökätkin, joita me ei olisi osattu edes etsiä, mutta hänellä oli vuosikymmenien kokemus.  Välillä siellä tosiaan oli joku lisko tai sitten pienen pieni sammakko J. Täälläpäin ei isoja eläimiä ole lainkaan. Vain pieniä eläimiä, jotka ei aina ole niin miellyttäviä J.

Sää oli ihana ehkä 28 astetta lämmintä. Täällä ei ole mittaria niin ei koskaan tiedetä paljonko on lämmintä. Se on varmaa, että 25-30 välillä, mutta joka päivä on ollut mukava tuuli niin sellainen ihana leppeä keli J. Me kävelimme katsomaan apinoita metsäretken jälkeen. Apinat oli niin suloisia. Niitä oli kaikenkokoisia isoja ja pieniä tai eihän ne isotkaan mitään valtavan isoja tietenkään ollut, mutta äitejä ja isiä kuitenkin. Yksi pikkuinen selvästi osasi poseerata J. Hän istui heinä suussa meidän edessä olevalla oksalla ja selvästi nautti tilanteesta J.

Me kävimme samalla katsomassa jokea joka oli Mangroove-joki, jossa kasvoi puita, joiden juuret oli ihan valtavia. Niitä on vain tietyillä alueilla ja ne ovat jokisuistoja.

Seuraavana matkamme jatkui kohti maustefarmia. Matka kesti ehkä tunnin autolla. Oli mielenkiintoista seurata auton ikkunasta ympäristöä. Savimajoja, naisia pyykillä, lapsia puhtaissa mekoissa lian keskellä.  En ymmärrä miten niiden vaatteet pysyvät niin puhtaana ja ne pikkutytöt on kuin prinsessoja mekoissaan J. Suomessa sellaiset mekot on vain juhlissa, mutta täällä ne on ihan jokapäiväinen asu. 

Zanzibar on muslimivoittoinen saari niitä on noin 95% väestöstä, joten normaalia on, että kaikki naispuoliset kulkee hunnutettuina. Paljon on tyttöjä koulupuvuissa ja heillä on valkonen huntu. Olemme ihmetellyt, että miten ne voi pysyä niin valkoisena. Kysyimme meidän ”räpsyripseltä”, että miten  täällä pyykinpesu tapahtuu niin nyrkkipyykkinä ilman muuta, mutta silti valkoinen on häikäisevän valkoista. En tiedä mitä ne pyykkiveteen lisäävät.

Maustefarmille saavuttua saimme taas mukavan oppaan totta kai miehen J. Kierros aloitettiin lounaalla. Meidät istutettiin maahan mattojen päälle ja astioissa tuotiin meille ruokaa. Oli ihanaa kardemummalla, kuminalla, kanelilla, kurkumalla, neilikalla ja inkiväärillä maustettua riisiä, joka maistui aivan taivaallisen hyvältä (otin kolme kertaa ruokaa lisää :D, :D). Lisäksi oli kahta kastiketta toinen oli tomaattikastiketta, joka oli taas ihanan mausteista ja toinen oli kookoskastiketta.  Sen lisäksi oli jotain vihreää, joka ei ollut kuitenkaan levää J. Sekin maistui tosi hyvälle. Juomaksi saimme lämmintä juomaa joka maistui aika pitkälle Suomen glögille ja he tiesivätkin, että Suomessa juodaan vastaavaa juomaa jouluna.

Maustekierros oli aivan ihana. Yritimme painaa mieleen kaikki mausteet joita haistoimme, jotta voimme ne kuviin kirjoittaa. Aika hyvin tuli mieleen, vaikka ihan kaikkia ei muistettu. Meidän kierros kulki paikasta toiseen ja opas antoi meille aina maustetta, jota tuoksuttelimme ja yritimme arvata tuoksun perusteella mikä mauste on kyseessä.  Jos ei arvattu hän antoi lisävihjeitä, mutta ei me siltikään aina kaikkia arvattu J. Samalla saimme myös maistaa erilaisia hedelmiä J. Ai että ne maistuivat hyvälle suoraan puusta poimittuna. Meidän mukana tai lähistöllä kulki koko ajan nuori poika, joka tuli aina kutsuttaessa paikalle ja pudotti meille puusta hedelmät ja opas tai hän leikkasi ne meille paloiksi, jota me sitten tyytyväisinä maisteltiin. Kierroksen päätteeksi pysähdyimme ja meille oli aivan ihana yllätys J.  Tämä poika joka oli koko  ajan kulkenut meidän matkassa oli tehnyt meille palmun lehdistä ihania lahjoja. Oli sormus, käsirengas, silmälasit, kaulakoru, joka oli sammakko, aivan ihana laukku (suomessa sellaisesta maksettaisiin mitä vaan) ja kruunu, jossa oli edessä tuoreita kukkia. Olimme todella otettuja lahjoista. Mielellään maksoimme heille tippiä, koska kierros oli aivan mahtava ja vielä kaikki lahjat. Tiedämme, että muille vieraille on tehty vain yleensä kruunut tai lakit ja miehille kravatit. Meidän räpsyripsi kertoi, että hän oli pyytänyt, että meille pitää tehdä kunnon lahjat, koska me ollaan hänen kuningattaria J,J.

Torstaina meillä oli taas ”liikuntapäivä”. Päätettiin lähteä kävelylle kylän ainoaan supermarkettiin ja samalla katsomaan jos sieltä löytyisi jotain Ulla-Maijan moskiiton puremille, koska niitä hänellä on miljoona ja yhden pureman halkaisija on yli sentin. Siis oikeesti valtavia paukamia. No sovittiin, että lasketaan montako askelta  kauppaan on, jotta voidaan hyödyntää 10 000 askeleen saldoa. Olimme päässeet 3000 askeleeseen, kun räpsyripsi tuli autolla ja mehän mentiin kyytiin J. Selvisi myös, että supermarket oli  noin 500 askeleen päässä J. No tiedämme vastaisuuden varalle, että supermarketin matka edestakaisin ei ole vielä 10000 askelta.

Kaupasta ei löytynyt hyttysmyrkkyä, mutta räpsyripsi lupasi ostaa sitä Stonetownista, kun menee sinne yöksi. Hän muuten kävi edellisenä iltana myrkyttämässä meidän huoneen, ettei olisi niin paljon hyttysiä ja meillä on vielä moskiittoverkotkin, mutta silti ne pääsee jostain raosta syömään. Muakin on syönyt, mutta ne on vaan pieniä pisteitä verrattuna Ulliin.

Iltapäivällä yksi nainen kävi letittämässä Ullille otsahiuksiin pienet letit ja sen jälkeen me vielä tehtiin jumppaohjelma.  Ulli tuli suihkusta ja sanoi, että tähän asti meillä on ollut vähän painetta suihkussa (vettä on tullut neljästä reiästä) nyt painetta ei ole yhtään.  Mä kun menin suihkuun niin ei tullut vettä yhtään suihkusta,  mutta siinä on myös alahana, jossa mä sit kyykyssä lattialla olin ja pesin itseni. Sellainenkin onnistuu, kun on pakko J. Veden lämpötila täällä on ehkä 37 astetta, joten myös viileään veteen on täytynyt tottua, mutta selvästi kaikkeen tottuu. Minä joka olen maailman turhamaisin näissä asioissa ja kauhistelen, jos en pääse kunnon suihkuun ja vesi ei ole kuumaa ja sitä ei tule riittävästi olen ihan tyytyväinen, kun pääsen suihkuun J.

Loppuilta meni sit totta kai kirjan parissa. Syömässäkin käytiin ja tarvitsi ruokaa odottaa vain tunti. Johtui varmasti siitä, että tehtiin tilaus ensimmäisenä ja meidän lisäksi syöjiä oli pelkästään kuusi. Yleensähän ollaan odotettu vähintään puol toista tuntia J.  Tuntuu joka ilta yhtä ihanalta istua syömässä ulkona, kun ihana leppeä tuuli antaa vilvoitusta aallot lyö rantaan on ihan pimeää ja ruoka on kaikenlisäksi hyvää ja hyvin maustettua. Tämä on sitä täydellistä laiskottelua J.

Tässä vähän suhdetta puiden koosta.

Isompi apina. Apinat ovat harvinaisuukisa selässä olevan punaisen raidan takia. Tämän värisiä ei löydy muualta.

                                                       Pikkuhassuttelija heinä suussa :))

Tässä kuva joenuomasta

 Kaksi kuningatarta uusissa laseissaankin.

Tässä kuningattaret omissa laseissaan :).