Meidän touri alkoi 4.2, jolloin meillä oli ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Aamulla me tsekattiin ulos hotellista ja käveltiin rinkkojen kanssa ihan pikku matka toiseen hotelliin, jossa me oltiin yö, ennen kuin lähdettiin kohti Rio de Janeiroa. Yhden yön hotelli oli ihan ok, mutta ei mikään luksus. Aamupala ei kuulunut hintaan. Me vietiin tavarat hotelliin ja lähdettiin junalla läheiseen kaupunkiin (Tigreen), jossa oltiin edellisenäkin päivänä. Ihastuttiin siihen niin paljon, että lähdettiin uudestaan. Me kuljettiin siellä pitkin rantoja ja nautittiin helteestä. Lämmintä oli noin 35 astetta :D.
Meillä oli sovittu ryhmän kanssa tapaaminen illalla vasta puol kasilta, joten meillä ei ollut kiire pois Tigrestä. Illalla tapaamisessa kuultiin, että meillä on seuraavana iltana edessä yöbussi matka, joka kestää noin 18 tuntia. Eli vähän menee yön lisäksi päivääkin. Meillä oli bussimatkaa edeltävä päivä omaa aikaa. Ei ollut mitään sovittua aktiviteettia. Päivä oli sunnuntai, joten osat kaupoista oli suljettuna. Me kulutettiin aika hotellilla ja kirjoiteltiin blogit valmiiksi. Me käytiin kolmen maissa syömässä ja mä join kahvit, koska sanoin Ullille, ettei tiedä milloin saan seuraavan kerran kahvia :D. Meidän ryhmässä oli yhteensä 14 henkeä ja opas. Ryhmässä oli pariskunta Englannista, jossa poika oli huomattavasti nuorempi (20 v) sitten oli tyttöjä Ausseista kuusi yhteensä, mutta he eivät tunteneet toisiaan, kun reissu alkoi. Sitten oli tosi ihana kohtelias poika Ausseista. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen, todellinen herrasmies, sitten oli vielä mun ikänen nainen Canadasta ja kaverukset (mies ja nainen) Canadasta. Eli sellanen sekalainen porukka oli reissussa.
Sovittiin Ullin kanssa, että käydään ostamassa bussimatkalle evästä, koska meille kerrottiin, että bussista ei poistuta koko matkalla. No hedelmäkaupat oli kiinni niin ei saatu hedelmiä. Ostettiin vaan vettä, pähkinöitä ja riisikakkuja, koska vaihtoehdot oli tosi vähissä L. Illalla kuudelta meidät haettiin hotellilta kahdella tila-autolla ja ne vei meidät bussiasemalle. Buenos Airesin bussiasema oli tosi iso. Siellä meidän bussi lähti kohti Iguassua seitsemältä. Bussi oli tosi hieno. Se oli kaksikerroksinen ja penkit meni paremmin makuuasentoon kuin mitä lentokoneessa (me matkustettiin yläkerrassa). Jaloillekin oli sellanen tuki. No silti en saanut nukuttua kunnolla ja meinas alkaa loppumatkasta olemaan nälkä ja kahvihammasta pakotti, mutta minkäs teit, kun ei ollut mitään kunnollista syötävää. Myöskään en voinut mennä bussin vessaan, joten hätä oli loppumatkasta aika kova. Bussissa oli yksi vessa, joka loppumatkasta haisi yläkertaan asti, vaikka se olikin alakerrassa. Illalla yhdessä välissä bussissa oli ilmanen ruokatarjoilu. Silloin kävi mies jakamassa laatikot, joissa oli kolme pasteijaa. No Ullihan ei voinut syödä, mutta mä söin niistä kaksi. Mun jalat turpos bussimatkalla niin, että jalkapohjat tuntui ihan joltain pehmeältä mössöltä, kun kävelin :D. Turvotus laski vasta seuraavana päivänä.
Me saavuttiin eka Argentiinan puolelle Iguassun bussiasemalle, josta ensin yks auto vei meitä vähän matkaa ja sit seuraava auto vei meidät rajan yli Brasilian puolelle. Tulliselvitykset kävi hoitamassa auton kuski, joten meidän ei tarvinnut nousta autosta lainkaan. Tosi helppo homma oli. Hotellille, kun päästiin oli kello viisi iltapäivällä. Me saatiin kolmen hengen huone eli Canadalainen nainen oli meidän kanssa samassa huoneessa. Me lähdettiin heti etsimään ruokapaikkaa ja kahvipaikkaa, mutta oli tosi vaikea löytää, koska ravintolat oli kiinni ja Brasiliassa ei juoda kahvia. Lopulta löydettiin ruokakauppa, josta ostettiin jugurttia ja banaania, jota sitten syötiin nälkään. Kummasti silläkin vatsa täyttyi. Sen jälkeen lähdettiin etsimään kahvilaa, joka löytyi illalla seiskalta, ja monen etsimisen ja kysymisen jälkeen. Sieltä sai ostaa myös jätskiä :D. Kyllä maistui kahvi hyvältä. Mulla oli pää jo ihan sekaisin, mutta heti helpotti, kun oli kahvi juotu :D.
Ullilla tuli vatsaan tulehdus, koska syötiin liian vähän kasviksia Buenos Airesissa, ja hänellä oli kuumetta, joten päätettiin, että syödään dinneri hotellilla, koska siellä oli mahdollisuus syödä ja mennään ajoissa nukkumaan. Hotellin dinneri oli halpa, se maksoi 7,5 euroa ja se oli noutopöytä, jossa oli erilaista lihaa ja kanaa ja kasviksia joten saatiin hyvin vatsa täyteen halvalla.
Meidän piti alunpitäen lähteä seuraavana aamuna Brasilian vesiputouksille, mutta se oli siirretty viimeseen päivään, joten me lähdettiin käymään Paraguaissa, joka oli noin 5 kilsan päässä. Rajan ylitys oli taas ihan iisi juttu. Siellä ei passeja edes näytetty, kunhan vaan ajettiin rajan yli. Rajalla oli selvä ero maiden välillä. Huomas heti, että tultiin köyhempään maahan. Me käytiin sellasessa ostoskeskuksen tyyppisessä, jossa myytiin pääosin elektroniikkaa, joka on siellä tosi halpaa. Brasilialaiset käy ostamassa sieltä laitteensa, koska Brasiliassa verot elektroniikka tavaroille on tosi korkeat ja hinnat kalliit siitä syystä. Siellä oli paljon myös kojuja jossa myytiin kaikkea halpaa, mutta me ei ostettu mitään.
Pieni kerjäläistyttö |
Sieltä kun tultiin mentiin me hotellin uima-altaalle ja sen jälkeen käytiin syömässä tosi hyvää kanaa aika lähellä olevassa ravintolassa. Ullilla oli maha tosi kipeä. Seuraavana aamuna me lähdettiin koko pvän reissulle Argentiinan vesiputouksille. Taas tulliselvitykset hoiti auton kuljettaja. Sää oli tosi lämmin noin 35 astetta. Ulli ei ollut kunnossa, mutta hän oli mukana. Putoukset oli isot ja siellä meni koko päivä. Välillä siirryttiin junalla paikasta toiseen. Matkalla nähtiin suloisia pesukarhuja.
Putoukset oli todella hienoja ja niitä oli monessa paikassa.
Siellä ei ollut kunnollista ruokaa taaskaan tarjolla. Vain pasteijoita ja hamppareita. Onneks siellä myytiin hedelmäsalaattia, jota me ostettiin ja se riitti hyvin ruuaks. Me oltiin takas hotellilla illalla vähän ennen seitsemää. Ullilla oli niin huono olo, että hän alkoi oksentamaan. Me ei käyty sitten ollenkaan syömässä dinneriä, vaan meillä oli jotain hedelmiä, jota sitten syötiin, että jaksetaan seuraavaan päivään.
Kolmantena päivänä me lähdettiin Brasilian vesiputouksille. Ulli päätti jäädä hotellille. Me luovutettiin huoneet, koska meillä oli edessä 24 tunnin yöbussimatka seuraavalle yölle. Meillä oli yksi huone varattu tavaroille niin Ulli pystyi lepäämään siellä. Vesiputoukset oli paljon pienemmät kuin Argentiinan puolella, mutta silti todella vaikuttavat. En osais sanoa, kummat oli hienommat, koska ne oli niin erilaiset, mutta silti niin hienot molemmilla puolilla. Brasilian puolen putoukset oli jatkuvana panoraamana. Sieltä me oltiin hotellilla takaisin joskus kolmen maissa. Me lähdettiin Ullin kanssa eväsostoksille yömatkaa varten. Ullin olo oli ehkä pikkusen jo parempi. Nyt me ostettiin paljon hedelmiä ja juotavaa. Meillä lähti bussi taas illalla seiskalta, joten taas meidät vietiin kuudelta bussiasemalle, joka ei ollut yhtä iso, kuin Buenos Airesissa.
Bussi ei ollutkaan niin hieno, mitä Argentiinan bussi vaan se oli ihan samanlainen kuin Suomessakin bussit. Penkit ei mene paljon taaksepäin ja jalkatilaa on vaan vähän :D. Me tiedettiin, että matka sillä kestää 17 tuntia ja sitten on vaihto pikkubussiin ja matkaa on vielä 6-7 tuntia. Bussissa oli paljon väkeä, koska se oli ihan normaali bussi. Ei meille varattu kuljetus. Siellä oli paljon väkeä, jotka oli käynyt ostamassa Paraguaista tavaraa, jota he sitten myy omassa maassa. Yhdessä välissä mies alkoi keräämän rahaa poliisille, koska he joutuisivat pian maksaa sakkoa, kun ei ole maksanut veroa ostetuista tavaroista, mutta jos poliisille maksaa niin homma hoituu sillä. Kaikki bussin matkustajat meidän ryhmää lukuun ottamatta maksoivat , jotta poliisit on tyytyväisiä. Kuski antoi rahat poliisille, koska pysäytys tehtiin yöllä. Taisi kuski ottaa rahoista oman osansa ja poliisi sai sitten oman osan. Tämä bussi olikin kivempi, koska se pysähtyi kahdesti, niin päästiin käymään vessassa. Eka pysähdys oli illalla kymmeneltä ja toka oli aamulla kuudelta. Meillä oli myös evästä riittävästi mukana, mutta ei kahvia ja pysähdyspaikoissa ei myyty kahvia :D. Suomessa on tottunut, että huoltoasemalta saa aina kahvia, mutta ei Brasiliassa ja Argentiinassa.
Bussi oli Sao Paulon bussiasemalla joskus kymmenen maissa. Siellä me odoteltiin seuraavaa kyytiä noin kaksi tuntia. Siellä sain ostaa aamukahvit, ja käydä vessassa ja hampaiden pesulla. Vaikka olikin uneton yö takana niin olo oli ihan ok, kun sai jotain suuhun ja käydä vessassa ja pestä hampaat :D. Meidän kanssa samaan pikkubussiin tuli toinen ryhmä, jota me odotettiin ja siksi päästiin lähtemään vasta kahden tunnin kuluttua. Bussi oli pieni ja ahdas. Siinä me matkattiin noin seitsemän tuntia. Puolivälissä oli meillä ruokatauko, jossa luvattiin kaikenmaailman seisovaa pöytää yms. No olihan siellä, mutta ei sellasta, jota me olisi voitu syödä. Ei sellasta Suomalaiseen makuun olevaa. Ruokapaikka oli silti kiva, kun siellä tehtiin avotulella ruokaa. Me saatiin sit tilattua hamppari ilman sämpylää ja salaattia ja se oli oikein hyvää ja täytti vatsan. Noin seitsemän tunnin matkan jälkeen me oltiin perillä ihanassa pikku kylässä, joka oli nimeltä Paraati. Siellä oli sellanen 40-luvun tunnelma nupula kivi katuineen ja hevosvaunuineen. Se oli aivan ihana. Meillä oli taas hotellihuone kolmelle, ja mulla heiluva yläsänky, mutta paikka oli aivan ihana. Siellä alkoi vaan eka iltana kova vesisade, jota jatkui koko ajan aina välillä oli niin, ettei satanut. Siellä ei ollut mitään viemäröintisysteemiä, joten kadut oli sateen jälkeen täynnä vettä. Myöskään netti ei siellä toiminut, kun satoi eli suurimmaks osaks aikaa se ei toiminut.
Me käytiin eka iltana syömässä paikassa, jossa annoskoot oli valtavat. Mekin otettiin kummallekin omat pihvit ja kasviksia, ja jätettiin puolet, koska ei jaksettu syödä. Siellä oli myös ihana jäätelöpaikka, missä itse sai annostella ja valita päälliset ja hinta tuli painon mukaan, ja se ei ollut mikään kallis :D. Käytiin kahdesti siellä jätskillä. Meillä ei ollut kauheasti siellä yhteistä toimintaa, joten me saatiin nauttia kylän elämästä ja ottaa valokuvia. Me käytiin syömässä myös sellasessa paikassa, jossa valittiin ruuat lautaselle ja ne punnittiin ja lähtiessä maksettiin. Siellä oli taas tarjolla erilaisia lihoja kanasta ja naudasta ja kasviksia oli monenlaisia. Sellaset on kivoja paikkoja.
Me oltiin kolme päivää Paraatissa ja viimesenä päivänä me käytiin tutustumassa viinitehtaaseen ja sitten siellä oli sellanen joki, jossa oli kallioita ja ihmiset surffas jaloilla siellä kallioilla. Oli aika hurjan näköstä menoa.
Viimesenä aamuna lähdettiin puol ysi kohti Rioa. Matka kesti noin viisi tuntia. Kerran pysähdyttiin matkalla vessaan ja kerran syömään. Ruokapaikkana oli sellanen paikka missä ei ollut Ullille mitään tarjolla L. Ostettiin sitten ranskalaiset, että edes jotain saadaan suuhun. Riossa meillä oli hotelli ihan keskustassa. Illalla käytiin yhdessä syömässä ravintolassa, jossa oli taas valtavat seisovat pöydät ja ruoka punnitiin ja maksettiin sen mukaan kilohinnalla. Siellä oli myös pizzaa, jota tarjoilijat kävi tarjoilemassa koko ajan. Heillä oli erilaisia pizzoja ja ne tarjoili sen mukaan mitä halusi syödä. Siellä pystyi ostaa jommankumman. Me syötiin tietty siitä seisovasta pöydästä. Siinä oli paljon erilaista kalaa ja olin tosi onnellinen, kun sain pitkästä aikaa syödä sitä. Ja sitten oli kanaa monessa muodossa ja valtava jälkkäripöytä, jossa oli esim. erilaisia juustokakkuja ja jätskiä ja tuoreita mansikoita. Kylläpä ne maistui hyvälle :D. Siis jätski ja mansikat.
suklaapizza |
Meidän opas |
Aamulla oli ulostsekkaus. Me jätettiin tavarat hotellille ja lähdettiin kolmen tunnin slummikierrokselle, johon osallistui melkein kaikki meidän ryhmästä. Siellä elämä pyöri omalla painollaan. Siellä oli kaikki omat palvelut eli kaupat, pankit, postit yms. Siellä ei ollut mitään rakennuskaavaa, vaan kaikki oli pistänyt hökkeliään mihin oli mahtunut. Se oli aika vaikuttava paikka nähdä. Sieltä kun tultiin niin lähdettiin heti city tour -kierrokselle, jossa käytiin katsomassa kristuspatsas ja sokeritoppavuori ja jotainBrasilian kuuluisimman taiteilijan tekemiä tuotoksia. Oli niin tiivis päivä, ettei yllättäen ehditty syödä missään välissä mitään L.
Me oltiin seitsemältä illalla takaisin. Me tilattiin taksi seuraavaan hotelliin, jossa oltiin yksi yö. Sinne oli matkaa noin 10 kilsaa. Saatiin huone ja päästiin syömään. Meillä oli seuraavana aamuna lento aamulla kymmeneltä takas Iguassulle Brasilian puolelle, jossa meitä oli vastassa Marcos, joka on naimisissa Liisan kanssa, joka on kotoisin Jyväskylästä. Liisa on meidän tutun tuttu, mutta nyt myös meidän tuttu. Marcosin kanssa ajettiin rajan yli Argentiinan puolelle, jossa he asuvat, noin 350 kilsan päässä Iguassulta. Me haettiin Liisa ja heidän ihana Ruut 7 kk ja Pirkko, joka on tullut Suomesta tänne kahdeksi viikoksi ja lähdettiin ajamaan kohti heidän kotia.
Wau mikä reissu taas! Ihania nuo vesiputousalueet...vesiputoukset ovat ehkä yhtä kauneimpia asioita mitä luonnossa on. Aika jännä ettei sieltä saa kahvia, kun jotenkin yhdistää nuo maahat kahviin omassa mielessään. Nyt muuten just join suomalaisesta kahvista keitetyt kahvit, ja kyllä oli hyvää:). Toivottavasti olet itse äskettäin saanut päivän kahvikupin niin en ärsytä sua tällä maininnalla, haha!
VastaaPoistaMilli!
VastaaPoistaOllaan nähty tosi paljon erilaisia putouksia ja jokainen on ollut ainutlaatuinen :). Se on vaan jännä, kun ne on aina yhtä upeita. Tuo kahvi juttu alkoi ottaa todella päästä, koska mäkin luulin, että kahvin luvattu maa ja kahvilat olikin ihan hakemisessa ja niitä ei löytynyt mistään :(. Nyt oon saanut kahvia jo moneen kertaan, joten tuo sun kommentti ei saanut ärsyyntymiskynnystä ylittymään :D.
Hyvä juttu! Kyllä tuo teidän matka saa itsekin päättämään että vastaava on tehtävä. Se on vain että meillä ei oo pikkulapsia mutta meillä on tuo Winston ja siitä on oppinut huolehtimaan oikeastaan samanlailla. Ja ikävöimään sitä:) Eli noin pitkää aikaa ei voi yhteen menoon ainakaan nyt olla pois sen luota. Ja ei sitä mukaankaan voi ottaa, sehän pian kuolis eka lentomatkalla...
VastaaPoistaUpeita vesiputouksia! Aikas paljon bussissa ootte saaneet istua reissullanne, aika rankkaakin varmasti välillä. Ja voi sitä Ullin vatsaa, oikeen pahaa tekee kun ajattelee että pitäis olla kiinnostunut ja katsella maisemia ja nähtävyyksia mutta vatsa kipeä...Kahviasia ihmetytti kyllä minuakin.
VastaaPoistaNäin se aika kuluu, alkaa reissunne olla jo loppupuolella. Meilläkin jo ihanaa kevättä pukkaa täällä Suomessa:) t. Lea
Milli; oon varma, että te niin nauttisitte reissusta. Suosittelen, mutta lyhyemmässäkin ajassa ehtii nähdä tosi paljon niin ei tarvi Winstonistakaan olla niin kauan erossa.
VastaaPoistaLea; Kyllä välillä tuo bussissa istuminen oli niiiiiin puuduttavaa, että ajattelin, että se ei ole yhtään mun juttu :)). Oon niin onnellinen kun nyt oon täällä jenkeissä ja kahvia saa joka mutkassa. Ei ole ongelmaa löytää ja kaupastakin saa sellasta mikä on ihan juotavaa, kun annostelee oikein :)).
Tuntuu muuten ihan uskomattomalle miten nopeesti aika on mennyt :)). Just lähettiin ja nyt ollaan niin loppusuoralla, että ei osaa itse edes vielä kuvitella.