Liisalla ja Marcosilla eka viikko

Meidän matka Iguassulta Liisan ja Marcosin kotiin Missionesin osavaltioon kesti noin 6 tuntia. Me pysähdyttiin matkalla ostamaan hedelmiä ja juotavaa ja käytiin myös tutustumassa ametisti kiviluoliin. Meillä oli siellä ihana paikallinen opas joka oli opetellut Englannin kielen ja hän toisti kaikki lauseet kahdesti tai kolmesti ja vielä välillä piirsi kirjaimet käteensä :D. Sitten hän säännöllisesti kysyi, että ymmärretäänkö :D. Siis niin hellyttävä.  Kierros kesti noin puoli tuntia ja sitten tutustuttiin vielä siellä olevaan kauppaan, jossa myytiin kaikkia kivestä tehtyjä tuotteita.

Sen jälkeen matka jatkui pysähtymättä loppuun asti.  Perillä meitä odotti aivan ihana paikka. Upea koti, jossa on tosi iso terassi, jossa on ihana syödä aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Terassi on sellaisessa paikassa, että se on koko ajan varjossa. Maisemat on ihan täydelliset. Täällä on kanoja, jotka välillä aina tallustelee tuossa pihamaalla.  Meillä on myös ihana huone. Se on omalla sisäänkäynnillä terassilta ja siinä on molemmille oma sänky ja suihku ja vessa. Illalla oli kaikki niin väsyneitä, että mentiin tosi nopeesti nukkumaan.

 Aamulla herättiin ysiltä ja Liisa oli kattanut meille eka aamun kunniaksi aamupalan terassille.  Meillä oli ihana aamupala. Paistettiin kanamunaa, Marcos oli käynyt aamulla leipomossa ostamassa paikallisia tuotteita Chipoja, jotka on suolaisia vähän niinkö sämpylöitä, mut ei kuitenkaan.  sitten oli tarjolla hedelmiä ananasta ja vesimeloonia, koska täällä on mahtavat hedelmäpellot. Täältä löytyy kaikki hedelmäpuut mitä on olemassa paitsi ei omenapuuta. Voiko olla mahtavampaa. Sitten oli oikeaa kahvia :D. Miettikää miten mä nautin. Syötiin kiireettä ja sää oli ihana. Lämmintä ehkä 32 astetta.

 Me lähdettiin aamupalan jälkeen käymään kylillä. Tää on pieni kylä (asukkaita noin 5000 ja nimeltään El Soberbio), josta löytyy kaikki mitä tarvii. On pankkiautomaatti (joka ei ihan aina toimi) ja kauppoja. Ruokakauppakin on iso ja sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsee. Täältä löytyy myös erikseen hedelmäkauppoja, josta ostettiin ihania banaaneja ja appelsiineja, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja sipuleita. Me ollaan täällä syöty ihania ruokia, kun saadaan ostettua tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Aamupalaks ollaan syöty smoothieta, kanamunaa, ja ihanaa kahvia. Lounaaksi Marcos on grillannut avogrillissä  ihanaa lihaa yleensä ja siihen on laitettu myös usein sipulia kypsymään.

Näkymää matkalla kylälle

Kylä kuvia

Tästä valmistettiin Mandiogajauhot

grilli, jossa tällä kertaa paistuu makkara. Kuulemma hyvää makkaraa. Itse en maistanut.

 Ilma on keskipäivällä niin kuuma, että täällä vietetään siestaa. No me ei otettu päikkäreitä, mutta oleskeltiin terassilla. Siestan jälkeen lähdettiin käymään ajelulla. Marcosilla ja Liisalla on töissä noin 20 v poika (nimeltään Rohelio). Hän rakentaa taloon lisäosaa. Me mentiin käymään tämän pojan vanhempien luona. Siellä me nähtiin täkäläistä maatilaa. Tällä tilalla viljellään tupakkia. Siellä oli kolme tyttöä ja äiti, jotka lajittelivat kuivat tupakit. Tytöt olivat, 12,13 ja 16-vuotiaat. Oli niin kiva katsella, kun tytöt oli niin ahkeria ja selvästi vaistosi, että on itsestään selvyys, että tehdään töitä perheen ansioiden eteen. Harmittaa vaan, kun tupakan ostajat säätelevät täysin miten homma hoidetaan ja paljon ihmisiä on sairastunut tupakkaan laitettavista myrkyistä L. Tilalla oli myös hunajan tuotantoa ja maidon tuotantoa ja me ostettiin sieltä myös kurpitsaa. Perheen äiti tekee itse luonnon jugurttia, jota lupasi tulla meillekin opettamaan. Illalla syötiin taas iltapalaa terassilla.

Perhe oli retkeilemässä puron varrella

Maisemia matkanvarrelta

Tupakanlehtiä

Kurpitsoita. Näistä tuli ihana keitto

Tupakkapelto

Maisema takasin tullessa

Seuraavana aamuna noustiin ysiltä aamupalalle, joka koostu taas smoothiesta ja kanamunasta ja oikeasta kahvista. Aamupalan jälkeen mun piti soittaa Suomeen pankkiin, joten lähdettiin Ullin kanssa kävellen kylälle, soittamaan. Täällä on vähän niinkö Suomessa oli ennen lennätin, josta soitetaan puhelut ja maksetaan lopuksi. No meillä oli väärä numero ja neljäs oli oikea, joten sain asiani hoidettua viisi minuuttia ennen kuin pankki meni kiinni, mutta sain silti hoidettua. Täällä on sellanen kasvi kuin Mandioga. Se on perunan tyyppinen ja siitä valmistetaan suolaisia tarjottavia. Sellaisia jauhelihatäytteisiä, sit rinkilöitä ja pieniä palloja, jotka laitetaan vaan lusikalla pellille. Niitä voi Ullikin syödä. Ne on tosi hyviä tuoreena. Niiden nimi on chipa. Päätettiin käydä ostamassa tulomatkalla niitä leipomosta. Ai että ne maistui hyviltä. Meillä on tehnyt pitkään jo mieli kesäkurpitsapaistosta, joten saatiin sitäkin tehdä ja kylläpä maistui sekin hyvälle. Siestan ja ruuan jälkeen lähdettiin käymään uudestaan kävellen kylällä. Käytiin vähän kiertelemässä kauppoja ja sitten mentiin jätskille. Täällä on aivan ihana jätskikauppa, josta voi ostaa 250 g, 500 g tai kilon jätskiä. No me ostettiin Ullin kanssa puol kiloa yhteisesti. Mä valitsin siihen kolme eri lajia (banaani, valkosuklaa ja kinuski). Se maistui aivan ihanalta.

 Käytiin myös sit ostamassa kaupasta pizza-aineet ja Ulli teki Mandioga-jauhosta meille pizzaa, johon laitettiin meidän kesäkurpitsapaistoksen loput täytteeksi ja  pizzan pohjalle ruskistettiin sipulia, johon sit lisättiin tomaattikastiketta. Se oli kyllä ruokaisaa ja hyvää. Mandiogasta tulee ihanaa pizzaa ja leipää. Kun oltiin leipomassa niin pihaan ilmestyi inkkaripäällikkö joka oli noin 40-vuotias ja hänen 16-vuotias tyttö, jolla oli jo 2-vuotias lapsi, joka oli mukana sitten oli vielä päällikön 8-vuotias poika ja anoppi. Heillä oli ollut valkoisten kanssa jotain erimielisyyksiä maan omistuksesta ja valkoiset oli vallanut heidän maitaan, josta syystä asiasta oli jotain mielenosoituksia, jossa he olivat paikalla. No Liisa antoi heille ruokaa ja juotavaa ja he menivät nukkumaan Liisan ja Marcosin tontilla olevaan pieneen taloon. Säälitti, kun pieni 2-vuotias ihminenkin oli ollut koko pvän siellä helteessä. Me syötiin sitten vielä iltapalksi pizzaa niin jaksettiin hyvin nukkua. Muuten kun tultiin kylältä takaisin oli tullut jo pimeä, joten me käveltiin pimeässä lämpimässä illassa, jossa tulikärpäset pörräili meidän edessä koko matkan.

Päällikön poika 8 v

Päällikkö

Päällikön tyttö 16v ja hänen tyttö 2 v

Päällikön anoppi

Täällä inkkarit nukkui

 Lauantai-aamuna me noustiin kasilta ylös ja lähdettiin Ullin kanssa aamulenkille, kun vielä ei ollut niin kuuma. Käytiin noin 5 kilsan lenkki kävelemässä. Marcos piirsi meille reitin ja se oli oikein kiva. Alkumatka oli sellasta kivikkotietä ja puoliväli oli asfalttia ja loppumatka taas kivikkoa. Sovittiin, että lähdetään seuraavana päivänä puoli tuntia aikasemmin, niin ei ehdi aurinko nousta. Sitten olikin kiva syödä ihana aamupala, joka oli yllättäen sama kuin muinakin päivinä. Aamupalan jälkeen lähdettiin vähän siivoilemaan raksalle, että siellä on helpompi työskennellä. Ei siellä paha sotku ollut, mutta jotain tavaraa, mitä ei enää tarvita niin kannettiin pois ja vähän keräiltiin roskia. Sitten oliki jo niin kuuma, että oli siestan aika. Me vietettiin se terassilla nauttien. Lounaaksi syötiin aivan ihanaa kanaa, jota Marcos oli valmistanut aika alusta pitäen eli kynimisestä lähtien. Ja sen Marcos paistoi ulkona olevassa avogrillissä.  Sitten oli Liisan tekemää perunasalaattia ja kurkkua avomaakurkusta, nam, että maistui. Illalla lähdettiin taas kylälle ja käytiin syömässä jätskit. Taas otettiin Ullin kanssa puoli kiloa puoliksi, mutta otettiin loput mukaan ja syötiin myöhemmin kun oli niin paljon. Tällä kertaa syötiin mansikkaa, passionhedelmää ja valkosuklaata.

Sunnuntai-aamuna herättiin sitten puol kasi ja käytiin aamulenkillä.  Sitten oli suihku ja perinteinen aamupala. Aamupalan jälkeen lähdimme inkkarikylään, jonne oli noin 50 kilsaa matkaa. Alkumatka oli asfalttia, mutta suurin osa matkasta oli sellasta kärrypolkua. Onneksi Liisalla ja Marcosilla on nelivetomaasturi, koska muuten ei auto olisi kestänyt. Maisemat oli kyllä hienot. Pysähdyttiin kerran yhdelle näköalapaikalle, jossa oli upeat maisemat. Inkkarikylässä oli meitä vastassa lapsilauma. Siellä on noin 32 taloa ja noin 200 alkuperäistä asukasta. Kylä on noin vuosi sitten jakaantunut kahtia, koska nuori poika halusi vähän uudempaa ajattelumallia, joten nyt on kaksi kylää vierekkäin. Me mentiin eka siihen kylään mistä oli päällikkö yötä täällä. Päällikkö kierrätti meidät luontopolulla, jossa heillä oli erilaisia ansoja ruuan saalistukseen. Ne oli aivan uskomattomia viritelmiä, ja toimi tosi hyvin. Lopuksi kylän naiset toi käsitöitään ja korujaan joita ne myi meille. Ne oli tehty jostain kuorista. Me ostettiin koruja ja pieni laukku, johon mä kyllä ihastuin täysin.  Kyllä ne oli taitavasti niitä tehnyt. Siellä oli paljon nuoria tyttöjä ehkä 14-16-vuotiaita, jotka olivat jo äitejä. Sieltä kävimme myös toisessa kylässä, jossa tavattiin kylän vanhin, joka on yli 100-vuotias. Toisestakin kylästä ostettiin muutama koru ja bambusta tehty laukku.

Maisemia matkalla inkkarikylään

Luterilainen kirkko.

Ansoja

Päällikön vaimo ja nuorin lapsi

Toisen kylän päällikkö

Matkalla tapaamaan kylän vanhinta

Kahvin keitto menossa

Poppamies ja kylänvanhin asukas vaimonsa kanssa

Tämä villisika oli lemmikkinä

Maisemaa kylien läheltä

Sieltä me ajettiin Marcosin ystävän puusepän luokse, koska he asuivat matkan varrella ja siellä me puun alla syötiin eväitä. Vesimeloonia, ja limsaa ja Mandiocasta tehtyjä suolaisia Chipoja. Marcosin ystävä vaimoineen kävivät meille jutteleen ja olisivat tarjonneet ruokaa, mutta me sanottiin, että meillä on eväät mukana. Matka jatkui vesiputouksille, jossa olisi voinut uida. Nyt on ollut niin kuivaa, että vesiputoukset oli tosi pienet, mutta paikka oli mahtava laguuni, jossa me juotiin sitten kahvit ja Marcos ja Ruut uivat, mutta me tyydyttiin vain katsomaan :D. Vesi oli aika kylmää, kun mä kävin kahlaamassa. Liisa kyllä uskaltautui vyötäröön asti sinne veteen. Sieltä me lähdettiin takas kohti kotia, jossa laitettiin vielä ruokaa. Me syötiin meidän kesäkurpitsapaistosta ja paistettiin pannulla sipulia ja keitettyjä porkkanoita. Iltapalaksi syötiin viimeiset pizzapalat ja juotiin kahvit ja juteltiin terssilla 32 asteen lämmössä Pirkon kanssa puoleen yöhön.

Maanatai-aamuna ei jaksettu lähteä lenkille, vaan noustiin ysiltä ja syötiin aamupala. Sitten Ulli teki pullataikinan ja leivottiin laskiaispullia. Ruuaksi Liisa laittoi uuniin tomaattia ja sipulia joihin hän laittoi öljyä, suolaa ja oreganoa ja me keitettiin vielä porkkanoita ja lounas oli ihana.

 Siestan jälkeen lähdettiin käymään kylillä ostamassa hedelmiä, sipulia ja juotavaa, kun sitä täällä kuluu paljon. Käytiin sit vielä ostamassa litra jätskiä, joka syötiin jälkkäriksi. Sovittiin, että jokainen saa päättää mitä halua, niin meillä oli valkosuklaata, passionhedelmää, jotain kreikkalaista kermajätskiä, jossa oli isoja paloja pähkinää tai jotain sekä dolche de lecheä, joka tarkoittaa aika pitkälle kinuskijätskiä, mutta silti vähän erilaista. Huomattiin sit, kun tultiin kotiin, että meillä ei ollut oikein ruokaa, joten lähdettiin Liisan kanssa uudestaan kauppaan ja käytiin ostamassa vasikan kyljyksiä, joita Marcos taas meille grillas ja sitten tehtiin salaattia ja paistettiin sipulia ja jälkkäriksi oli sitten jätskiä. Ilta oli ihana lämmin, joten keitettiin vielä iltakahvit ja meillä riitti juttua Pirkon kanssa yli puolen yö. On niin kiva istua iltaa lämpimässä ja pimeässä illassa. Ennen kuin alettiin nukkumaan niin alkoi satamaan vettä. Sitä on jo odotettu, koska täällä on niin kuivaa, että kaikki kasvit oikein huutaa vettä. Vettä tuli ihan kunnolla ja ukkonen jyrisi ja salamat iski. Koko illan oli kyllä elosalamat iskenyt niin, että tuntu, kuin paparazzit olisi ollut koko ajan paikalla. Mehän ollaan niin suosittuja, että paparazzit on meidän perässä aina normaalisti :D.

Tiistai-aamuna herättiin puol kasi lenkille. Ilma oli viileämpi sateen vuoksi ja ei pölissyt niin kovasti. Käytiin taas meidän vakio lenkki ja sen jälkeen oli vuorossa aamupala ja suihku. On niin siistiä, kun elämä täällä on niin leppoisaa eikä koskaan ole sellasta kiireen tuntua. Täällä tulee hanasta tiskaukseen  vettä, mutta ruuanvalmistukseen se käydään hakemassa ulkoa hanasta, ja se keitetään niin saadaan juomavesi. On ollut myös kiva, käydä ruokkimassa kanoja ja samalla oon tarkistanut, että onko tullut munia.

Villikanoja, jotka päivät juoksi vapaana,mut yöks ne meni aina häkkiin

Yleensä tulee kuusi munaa päivässä. Just meidän aamupalalle on riittänyt ja muutama ylimääräinen. Me syötiin lounaaksi keitettyä porkkanaa ja Liisa teki aivan ihanaa jauhelihakastiketta. Ruuan jälkeen oli siesta-aika, ja me taas istuskeltiin terassilla. Sateen jälkeen sää vähän viileni. Mittarissa oli enää 33 astetta lämmintä. Siestan jälkeen me lähdettiin käymään ananasfarmilla, joka oli noin 30 kilsan päässä. Lähtiessä kasaantui taivaalle mustia pilviä ja matkalla alkoi satamaan. Vettä tuli välillä tosi paljon. Alkumatka oli taas asfalttia ja sitten alkoi sellanen punainen savilälly tie. Siksi punainen, että täällä on maassa rautaa ja kaikki maa on punaista. Tie oli yhtä liukas, kuin Suomessa on talvella. Autossa oli neliveto, mutta se luisteli miten sattuu, mutta pysyttiin tiellä. Lopulta päästiin ananasfarmille josta me lähdettiin keräämään Marcosin kanssa ananaksia. Kuiva helmikuu on ollut huonoksi ananaksille ja ne oli mennyt pilalle kuivuuden tähden. Yhtäkkiä iski kunnon salama, ukkonen räjähti ihan vieressä ja alkoi tulla vettä ihan taivaan täydeltä. Me lähdettiin autolle ja Marcos jäi keräämään ananakset. Meidän kengän pohjat oli ihan täynnä sitä savilällyä ja niillä ei voinut edes kävellä. Mä jouduin ottaa ne pois jalasta ja kävellä avojaloin, jonka jälkeen mun jalat oli ihan punaiset savesta ja jalkapohjatkin oli ihan täynnä savea. Kengät piti laittaa auton takaosaan ja me yritettiin putsata jalkoja savetilla, ettei ihan kokonaan sotketa autoa. Onneks  siellä oli pahveja, joita laitettiin auton lattialle niin pysyi vähän puhtaampana.

Paluumatkalla pysähdyttiin yhteen taloon kysymään jos siellä olisi ollut maissia, mutta ei ollut. Siellä meidät kutsuttiin kylään ja me käytiin istumassa siellä vähän aikaa. Naiset tervehtii toisiaan aina poskisuudelmilla ja mekin ollaan se täällä jo opittu. Ihan tuntemattomienkin kanssa pussaillaan poskille. Niin myös tuolla kyläpaikassa. Siellä leivottiin vähän niinkö munkkeja tai donitseja, jotka oli välipaloja, ja sitten ne syövät illalla ysin aikaan päivällisen. kello oli puol seitsemän, kun me oltiin kylässä. Siellä olisi tarjottu meille teetä, jota täällä juodaan koko ajan. Siihen on oma kuppi ja siivilällä varustettu pilli, ettei teen rouheet tule suuhun. Kylässä ei tarjota kahvia lainkaan, vaan teekuppi kiertää ja kaikki  juo samasta kupista samalla pillillä. Tee on nimeltään Mate. Mehän ei sitten haluttu tuota teetä juoda.

Kun päästiin kotiin keitti Liisa keltaisesta kurpitsasta aivan yli ihanaa kasvisosekeittoa ja jälkkäriksi sagua, joka oli valmistettu sellasista pyöreistä mandiogajauhoista  tehdyistä palloista. Ihan kuin helmipuuro. Jauhot sekoitettiin maitoon, josta keitettiin riisipuuron makuista puuroa ja siihen lisättiin kondensoitua maitoa, ja se syötiin lämpimänä. Oli aika makeaa, mutta tosi hyvää.

 Päätettiin mennä illalla aikasemmin nukkumaan, koska aamulla pitäisi jugurtin tekijän tulla jo kuudelta tekemään meidän kanssa jugurttia.

Keskiviikkoaamuna herättiin Ullin kanssa vähän kuuden jälkeen, kun rakennusmies tuli töihin. Hänen äidin piti tulla kyydissä, mutta kun katsoin ikkunasta ulos, ei häntä ollutkaan tullut. No päätettiin jatkaa nukkumista, vaikka aluksi ei meinannut uni enää tulla, mut sit oltiin nukahdettu. Heräsin viittä vaille ysi, kun Pirkko huuteli oven takana herätystä. Jugurtintekijä oli tullut paikalle. Hän oli vaan käynyt hoitamassa kylällä asioita, ennen kuin hän tuli. Hän toi aamulla lypsettyä maitoa tullessaan. Maidosta valmistettiin jugurtti. Jugurtin ohje oli, että noin 1,5 litraa maitoa kuumennetaan 65 asteiseksi. Naisella oli mittari mukana mistä pystyttiin seurata lämpötilaa. Sitten se otettiin liedeltä ja jäähdytettiin 40-asteiseksi ja lisättiin sekaan jugurtti. Sitten seos annosteltiin kertakäyttökuppeihin, jotka laitettiin kylmälaukkuun johon laitettiin pohjalle kiehuvaa vettä ja jugurtit pinottiin sinne. Lämpötilan piti pysyä koko ajan 40-asteisena. Kun jugurtit oli hyytynyt, ne siirrettiin jääkaappiin (kesti noin reilu 2 tuntia). Täällä ei ole maustamatonta jugurttia lainkaan, joten tehtiin se vaniljajugurtista. Siitä tuli tosi hyvää, mutta myös tosi täyteläistä. Se kun oli täysrasvasta valmistettu.

Jugurtin valmistuksen jälkeen me valmistettiin aamupalaksi taas kanamunaa, smoothieta  johon laitettiin banaania ja pomeloa eli vähän greipin makuista hedelmää ja kahvia. Marcos oli koko päivän  asioilla, joten meillä ei ollut autoa. Sovittiin, että lähdetään siestan jälkeen kylälle kävelylle. Sää ei ollut ihan yhtä paahtava, kuin koko alkuviikon.  Johtuu edellispäivän kovasta sateesta. Ennen siestaa laitettiin lounasta. Mä laitoin uuniin kananfileitä, jotka maustoin hyvin. Sinne samaan astiaan sekaan laitoin suolalla ja pizzamausteella maustettuja tomaatin viipaleita ja päälle juustoraastetta, sitten keitettiin porkkanaa ja kukka-kaalta. Ruoka oli taas aivan ihanaa. Siestan aikaan me taas istuskeltiin terassilla lueskellen. Noin neljän maissa me lähdettiin kävelylle. Me käytiin useassa kaupassa. Pirkko osti rautakaupasta sellaisia isoja puukkoja tuliaisiksi. Ne on vähän niinkö viidakkoveitsiä. Ne makso noin 5 euroa kappale. Käytiin myös katselemassa vaatteita, mutta ei ollut oikein itselle sopivia, joten jäi vaan katseluasteelle. Tottakai lopuksi piti käydä jätskillä, joten mentiin jätskibaariin ja ostettiin kilon jätski, johon jokainen sai valita yhden maun. Siinä oli banaanijätskiä, tiramisua, metsämarjaa, jotain vaniljan tyyppistä ja kreikkalainen kermajätski.

Sitten olikin jo kiva kävellä takas kotia. Kello oli niin paljon, että alettiin ruuan valmistukseen. Liisa oli laittanut linssit aamulla likoon ja hän teki linssikeittoa. Siitä tuli niin hyvää, että vei kielen mennessä. Liisa laittoi siihen sipulia, joka kuullotettiin pannulla sitten valkospiulia ja tomaattimurskaa, ja erilaisia mausteita, Nam, että maistui herkulta.  Keitettiin vielä iltakahvit ennen nukkumaan menoa. Sovittiin, että mennään ajoissa nukkumaan, koska aamulla on seiskalta herätys, koska edessä on matka Oberaan, joka on noin 150 kilsan päässä. Liisalle oli tullut postipaketti, joka piti sieltä asti hakea. Päätettiin käydä samalla Jesuiitta raunioilla. Jugurtin tekijältä oli jäänyt matte-kuppi pöydälle ja mehän päätettiin maistaa sitä. Enpä ole ennen maistanut niin pahaa teetä. Se maistui samalta kuin tupakanpurut :D. Ei tullut riippuvuutta siihen. Luulen, että enää ei tarvi sitä edes maistaa.

Aamulla menin seiskalta suihkuun ja ennen aamupalaa kävin ruokkimassa kanat, ja siellä oli myös kaksi munaa munittuna. Sitten tehtiin aamupala. Smoothie oli hyvää, kun laitettiin siihen banaania ja tuoretta ananasta. Se oli tosi raikasta. Tottakai sitten aamupalaksi oli kahvia ja paistettua kanamunaa. Ennen lähtöä Liisa keitti meille termariin kahvit mukaan. Matka kesti noin kaksi tuntia. Maisemat oli aivan mahtavat. Välillä oli sellanen olo, että ollaan Suomessa jossain pohjoisessa, koska niin samanlaiselta näytti. Postipaketti oli sellasessa 5000 asukkaan kylässä, josta me ostettiin sitten myös evästä piknikkiä varten. Sovittiin, että syödään piknik raunioilla. Käytiin ostamassa leipomosta chipoja, kaupasta paljon juotavaa ja banaania, jotka tuotiin takas kotiin :D.  Matka raunioille kesti noin 10 minuuttia. Sieltä löytyi puu, jonka alle levitettiin iso sängynpeitto ja siihen eväät. Oli mahtava fiilis olla piknikillä siellä puun alla. Jesuiittojen rauniot liittyy intiaanien elämään, mutta se on niin pitkä ja vaikea tarina, etten muista sitä enkä osaa kertoa miten se oikeesti menee. Piknikin jälkeen lähdettiin tutustumiskierrokselle. Aamulla, kun lähdettiin oli pilvistä, mutta aurinko alkoi paistaa matkan aikana ja autossa oli välillä todella lämmin. Siellä kävellessäkin oli kuuma, mutta oli ihanaa, kun siellä kuului vaan luonnon ääniä. Heinäsirkat hyppeli koko ajan alta pois, kun käveltiin. Sellanen napse vaan kuului. Eriväriset perhoset  (siniset, oranssit ja keltaiset)lenteli meidän ympärillä ja sitten kuului vaan surina, kun joku eläin lenteli ympärillä. Raunioista ei ollut paljoa jäljellä, mutta ne oli 1600-luvulta peräisin. Siellä oli myös hämähäkki, joka kutoi sellasta verkkoa, joka oli yhtä kestävää kuin siima. Toisessa kohtaa oli verkko, joka oli noin kolme metriä leveä. Siinä oli useampi kutojakin paikalla.

Muurahaispesiä

Sieltä lähdettiin Oberaan, joka olikin iso kaupunki. Siellä oli noin 150 000 asukasta. Me käytiin kahvilla esson baarissa, jossa oli yllättävän hyvää kahvia. Kahvi ei ole täällä itsestäänselvyys, koska täällä kaikki juo vaan mattea.  Sieltä lähdettiin käymään Suomalaisilla kylässä. Ensin mentiin perheeseen, jossa on Suomalainen isä ja Brasilialainen äiti, mutta siellä meille kerrottiin, että perheen isä Viljo oli kuollut tammikuussa. Hän olisi täyttänyt 80-vuotta tänä vuonna. No sitten mentiin käymään Viljon veljen tytöllä, joka oli kolmannen polven suomalainen, eikä ollut koskaan käynyt Suomessa, mutta kovasti toivoi pääsevänsä. Hän puhui tosi hyvää Suomea. Hänen suku oli kotoisin Oulun ja Nivalan seudulta ja hänelläkin oli Oulun murre :D. Oli tosi mielenkiintoista tavata hänet. Hän kertoi, että siellä on vielä toinenkin nainen joka osaa Suomea. No mehän käytiin hänelläkin. Hän oli toisen polven Suomalainen ja asui yhdessä siskon tyttären kanssa. He olivat todella onnellisia meidän vierailusta. He sanoivat, että olemme aina tervetulleita heille kylään, kun käydään Argentiinassa :D.  Se sisarentytär ei osannut puhua Suomea, mutta ymmärsi paljon. He olivat käyneet Suomessa viimeksi 2004. He olivat nähneet pohjoisen yöttömän yön ja juhannuskokon Rovaniemellä. Siellä oli myös kaikki sisustus Suomesta. kuulemma myös petivaatteet on Suomalaisia :D. Tämä nainen oli eläkkeellä oleva musiikin opettaja. Hän ei ollut ollut koskaan naimisissa.

Paluumatka tultiin jo ihan pimeässä illassa. Aika hieno oranssi taivaan ranta pilkotti alkumatkasta taivaanrannassa, mutta aika pian se oli jo ihan mustaa. Kun päästiin kotiin lämmitettiin edellispäivän ihanaa linssikeittoa, jota syötiin chipojen kanssa. Sen jälkeen olikin jo niin väsynyt olo, että piti siirtyä petiin.

Meistä  on tullut laiskoja. Ei jaksettu nousta perjantai-aamuna lenkille L. Harmittaa, kun ei sen vertaa viitsitä. No noustiin ysiltä ja tehtiin aamupalaa. Smmothieen laitettiin banaania, ananasta ja persikkaa. Kanamunia ei paistettu, koska kanat oli ollut laiskoina, eikä ollut muninut. Meillä oli sellanen ”fleguilu” päivä. Ei tehty koko päivänä mitään suurta. No totta kai Liisa teki ihanaa ruokaa. Ostettiin edellisenä päivänä vasikan kyljyksiä, joita Marcos grillas ja Liisa teki maissista Polentaa eli sellaista paksua niinkö pottumuusi. Polenta valmistetaan siten, että veitsellä leikataan maissista siemenet, jotka keitetään suolavedessä pehmeiksi. Kaadetaan vesi pois ja laitetaan maissit tehosekoittimeen johon lisättiin vähän maitoa. Tehosekoittimessa vedetään kaikki soseeks ja kaadetaan takas kattilaan ja lämmitetään uudestaan. Siihen lisätään sitten vielä juustoraastetta ja maustetaan millä itse halutaan. Se maistui todella hyvälle.

Siestan jälkeen me kuitenkin päätettiin pyörähtää kylällä ja käytiin muutamassa kaupassa. Marcos jäi Ruutin kanssa kotiin.  Käytiin myös pikapankilla, mutta kukaan ei saanut sieltä rahaa, mutta yksi paikallinen nainen tuli nostamaan niin hän sai. Todennäköisesti yhteys Suomeen oli poikki. Sieltä, kun tultiin mä aloin tekemään kesäkurpitsapaistosta eli paistoin ja maustoin jauhelihan, pilkoin kesäkurpitsat ja laitoin vuokaan, päälle juustoraastetta ja uuniin kypsymään. Ruoka oli valmista kasin jälkeen. Ollaan täällä syöty lounas myöhemmin mitä Suomessa ja mihin ollaan totuttu, mutta se ei ole ollut yhtään liian myöhään. Illalla istuskeltiin ruuan jälkeen terassilla ja keitettiin vielä iltakahvit.

Lauantai-aamuna nousin puol kasi. Illalla sovittiin, että lähdetään ysiltä katsomaan vesiputouksia, jotka eivät ole joen suuntaisesti vaan joen sivussa. Ne voi nähdä vain veneestä.  Laitettiin aamupalaa ja Ulli meni hakemaan munia, mutta siellä oli muniminen juuri kesken niin piti odottaa, että kana saa munimisen loppumaan.  Munat oli siis ihan munimistuoreita :D.  Liisa jäi Ruutin kanssa kotiin ja me lähdettiin Marcosin kanssa matkaan. Sinne oli noin tunnin ajomatka. Sää oli vähän pilvinen, mutta silti tosi lämmin. Matkalla oli todella uskomattomat maisemat ja pysähdyttiin niitä välillä kuvaamaan. Nähtiinpä siellä härkävaunutkin, jossa oli seitsemän ihan samannäköistä lasta vedenhaku matkalla. Yksi pieni alle kouluikänen käveli vankkurien vieressä kantaen viiden litran kanisteria. Sellanen toka-kolmas- luokkalainen poika oli ohjaamassa ja näki, ettei ollut ihan eka kertaa siinä hommassa. Ne kertoivat Marcosille, että heillä oli kotona vesi loppunut niin piti hakea lähellä olevasta kaivosta. Matka putouksille meni tietä pitkin, joka oli ihan Brasilian ja Argentiinan rajalla, joten ajettiin koko ajan ihan Brasilian rajan vieressä, vaikka onhan Liisan ja Marcosinkin koti ihan rajalla. Terassilta näkyy Brasilia.

Perillä meille annettiin pelastusliivit ja hypättiin veneeseen. Kaksi nuorta ja komeaa poikaa meitä auttoi, että päästään veneeseen. Matka putouksille ei ollut pitkä, ja me ajettiin koko ajan veneellä niiden vieressä. Putoukset on kolme kilometriä pitkät ja korkeus riippuu veden korkeudesta, mutta ne on 3-20 metrin väliltä. Nyt ne oli ehkä viisi metriä korkeat, koska veden pinta oli tosi ylhäällä. Brasilia oli noin viiden metrin päässä toisella puolella jokea. Joessa oli tosi paljon pyörteitä, mutta meillä oli hyvä kuski.

Kun tultiin takaisin pysähdyttiin vielä syömään eväitä sellasen puun alle, jossa oli pöytä ja penkki. Vieressä oli Argentiinalainen perhe ehkä neljässä polvessa. Heitä oli noin 15-20 henkeä 6 kk-80 vuotta väliltä. Ne luulivat, että me ollaan Saksalaisia ja tulivat juttelemaan meille tai mummo ja pappa tulivat. No Marcos pystyi tulkkaamaan ja hän kertoi, myös ettei olla Saksalaisia. Argentiinassa on tosi paljon Saksalaisten jälkeläisiä ja todella monet osaavat puhua  Saksaa.

 Meidän kyydissä tuli takaisin joku poika, joka oli putouksilla töissä. Hän istui takapenkillä Ullin vieressä, koska Ulli istui keskellä. Ulli pääsi melkein hänen kainaloon, koska hän heitti kätensä sinne Ullin selän taakse penkille  :D.  Matkalla alkoi satamaan ihan kunnolla vettä. Välillä sitä tuli niin paljon, ettei pyyhkijät ehtinyt edes pyyhkiä niin nopeesti, mutta välillä se hiljeni kokonaan.  Kun tulimme takaisin kotiin oli Liisa tehnyt meille ihanaa kesäkurpitsakeittoa.  Siestan jälkeen me käytiin Liisan kanssa kaupassa. Illalla valmistettiin ruuaksi pizzaa, johon Ulli teki pohjan Mandiogajauhosta. Tehtiin kolme pizzaa, ja yhteen tuli ihan perinteisiä aineita, kuten jauhelihaa, tomaattia ja keitettyä maissia. Liisa teki pizzoihin kastikkeen, joka laitettiin pohjalle ; tomaattimurskasta ja sipulista. Kahteen muuhun pizzaan laitettiin säilöttyjä munankoisoja (etikkaliemessä), Säilöttyä palmun ydintä ja oliiveja. Pizzoista tuli tosi rapeita ja pohja maistui todella hyvälle myös. Ruuan jälkeen juotiin vielä kahvit terassilla, ja kuunneltiin sateen ropinaa, koska vettä tuli enemmän kuin taivaasta mahtui ja salamat iski ja ukkonen jyrisi, mutta terassilla ei kastunut yhtään. Sää oli myös tosi lämmin, mutta laitettiin pitkähiasta päälle, koska lämpöä oli alle 30 astetta  :D.

Palmun ydintä

Yöllä heräsin, kun koira haukkui tosi kovaa. Liisalla ja Marcosilla on kaksi koiraa. Toinen on ruskea mäyräkoira ja toinen on joku sekarotunen, joka on ollut kulkukoira, mutta muutti tänne hyvään kotiin asumaan. Mäyräkoira on nimeltään Fiona ja toinen koira on Moti. Moti on todellinen talonvahti ja se haukkui, koska tontille oli tullut joku naapurinpoika. Meteli oli ihan mieletön. Marcos kävi sitten neljän aikaan yöllä selvittelemässä  tilannetta, mutta poika oli päissään ja oli jäänyt kiinni rautalanka aitaan. Hänet irrotti veli ja äiti siitä. Marcos kävi vielä aamulla selvittämässä, että mistä oli kyse. Mähän en ole mikään koirien ystävä, mutta teidän pitäisi nähdä miten lepertelen korille ja Ulli myös, mutta silittää en silti voi :D.

Aamulla noustiin sit puol kasi lenkille. Sää oli pilvinen ja sateen jäliltä raikas. Oli ihana kävellä, vaikka olis nukuttanut herätessä. Aamupalaks oli ihanaa smoothieta, banaanista ja jäisestä ananaksesta, sitten oli taas kanamunaa ja kahvia. Aamupalan jälkeen lähdettiin käymään sitrushedelmäfarmilla, jossa oli yli 40 erilaista lajiketta. Siellä oli valtavia sitruunoita ja vielä valtavampia greippejä. Kuivuus oli vaan verottanut ja kypsyminen oli jälessä ja paljon oli kuivunut hedelmiä puuhun L. Lounaaksi laitettiin eilisen jätteitä eli illan pizzat, ja kurpitsakeittoa, johon laitettiin kukkakaalta sekaan. Se oli kyllä hyvää sitten oli mandariinimehua, jota mä olin puristanut.

Siestan jälkeen lähdettiin käymään sellasella purolla, jossa voi vaikka uida. No mehän ei haluttu, joten päätettiin vain kahlata. Paikka oli aivan ihana, vaikka sateen takia vesi oli ihan mudan väristä, vaikka se normaalisti on ihan kirkasta. No Marcos ja Ruut ui kuitenkin ja Ruut oli niin onnessaan, kun sai räpiköidä vedessä :D.Ruut on niin ihana. Hän on seitsemän kuukautta vanha ja on oppinut täällä meidän olo aikana tosi paljon kaikkea uutta. Siellä oli laitumella kaksi härkää ja niiden omistaja halusi, että otetaan häristä kuvia, mutta luulen, että enemmänkin halusi itsestään kuvia, koska hän seisoi koko ajan toisen härän edessä :D.

Tullessa ajeltiin katsomassa paikkoja. Kyllä talot täällä on ihan erilaisia mitä Suomessa. Ehkä jonku pihavaja saattaa näyttää joskus samanlaiselta. Silti kaikilla on siistit kodit, vaikka ne onkin pieniä ja ulkoa ne ei ole kodin näköisiä. Käytiin myös leirintäalueella, joka ei ollut ihan samantasoinen kuin vaikka Uudessa-Seelannissa, mutta maisemat oli todella upeat. Se oli ylhäällä ja sitten laskeutui polku alas jokeen. Ilma oli tyynni niin puut heijastui upeasti veteen. Leirintäalueella oli myös pöytiä ja penkkejä ja grillipaikkoja, ja sitten sinne voi pystyttää teltan. Vessat oli ulko huusseja. Silti tunnelma oli mahtava. Oli sellanen tunne, että voiko ihanampaa päivää enää olla :D.

Näkymä matkan varrelta :)). Kukko oli oikea aapiskukko.

Liisan ja Marcosin lähellä asuu nuori perhe, joilla on neljä ihanaa lasta ja viides tulossa. Vanhin on ehkä 8-vuotias ja hän on niin ahkera, etten ole koskaan nähnyt niin pientä tyttöä niin ahkerana ja vielä ruumiillisessa työssä. Lapset on joka aamu ollut pihalla, kun ollaan menty lenkille ja he aina huiskuttavat meille ja vanhin tyttö on tekemässä aina jotain työtä. Yhtenä päivänä hän raivas puita pihalla ja yhtenä päivänä näytti, että hänellä on kirves ja hän pilkkoi puita. Me ollaan niin ihastuttu näihin ihaniin lapsiin, että haluttiin ostaa heille kilo jätskiä.  Me sitten käytiin tulomatkalla jätskikaupassa ja vietiin lapsille jätski.  Me valittiin heille neljää eri laatua. Ainakin vaikutti, että he ilostuivat kovasti.

Tämä oli lasten koti

Illalla laitettiin ruuaksi kananfileitä, jotka Ulli leikkasi saksilla paloiksi ja laittoi vuokaan. Päälle laitettiin purkki kermaa, sipulia, jota kuullotin pannulla ja maustoin vähän suolalla ja pizzamausteella. Sen lisäksi laitettiin päälle vielä kahden maissin siemenet ja nämä uuniin. Sitten tehtiin munankoisosta itkettämisen jälkeen viipaleita ja laitettiin niitä ja juustoraastetta vuorotellen vuokaan ja se uuniin. Tuli aivan ihanaa kummastakin ruuasta. Päälle oli vielä iltakahvit.