Liisalla ja Marcosilla toinen viikko

Maanantai-aamu oli mun synttäriaamu, mutta ei silti mitenkään erilaisempi kuin muut vähän oli ehkä sumuisempaa kuin normaalisti. Ikä on pelkkä numero ja naama kertoo, että millanen on elämä ollut :D. Me noustiin kasin maissa ylös ja tarkotus oli, että mennään lenkille ja käydään samalla kylällä pikapankilla ja jätskikaupassa, koska pikapankki ei ole toiminut koko viikonloppuna ja jätskikaupassakin oli jätskit niin vähissä, ettei siellä ollut mun synttäreiden kunniaksi ostettavia jätskejä ollenkaan. Siis valikoima oli tosi pieni. Kaikki mun herkut oli loppunut.  No lenkille lähdettiin ja taas, kun mentiin lasten ohi niin ne vilkutti meille niin kauan, kuin ne näki meidät ja huuteli tsauta. Taas oli vanhin puuhommissa siellä. Me tehtiin eka lenkki ja sitten jatkettiin kylälle, mutta pankissa ei ollut rahaa, koska viikonlopun jälkeen tämä maanantai on täällä joku lipunjuhla ja pankki kiinni ja automaatista rahat loppu. Sieltä ei saanut kukaan rahaa. No jätskikaupassakaan ei ollut valikoima lisääntynyt, joten ei sitten ostettu sieltäkään mitään. Tultiin vaan takas kotiin.

Kuvia aamulenkiltä

Aamupalaksi syötiin ihan perinteinen smoothie, kanamuna, kahvi aamupala.  Me käytiin aamupalan jälkeen kylillä. Lounaaksi tehtiin paistettua munakoisoa ja porkkanaa ja jauhelihakastiketta. Maistui tosi hyvälle.  Siestan jälkeen lähdettiin käymään uudestaan keskustassa. Mentiin ostamaan synttärijätskiä, mutta vieläkään ei ollut tullut uusia jätskejä. Mentiin seuraavaan jätskikauppaan, missä oli vähän enemmän valikoimaa, mutta sielläkin oli parhaat loppunut. Silti ostettiin neljää eri lajia. Kahta banaanijätskiä ja kahta toffeejätskiä.

Näkymää kylältä

 Päivälliseks tehtiin pizzaa aamullisen ja edellisen päivän jätteistä eli jätepizzaa. Pizzaa oli kaks peltiä, mutta niin oli hyvää, että viis pientä palaa jäi jälelle. Pizzassa oli taas pohja mandiogajauhoista. Kun oltiin ruuan laitossa alkoi koirat haukkumaan kovaa. Ihmeteltiin mistä on kyse. No siellähän oli inkkaripäällikö kahdeksan vuotiaan poikansa kanssa. He olivat hoitamassa heidän kylään liittyvää sähkön saantia. Joku järjestö oli luvannut avustaa, että kylään saataisiin sähköt.  Me tarjottiin heillekin pizzaa. Poika ei ollut koskaan saanut, ja ei oikein tykännyt. Päälikkö oli syönyt kerran aikasemmin, mutta ei oikein selvinnyt, että tykkäskö vai ei. Puristin myös ihanaa mandariinimehua. 25 mandariinista tulee puoltoista litraa mehua.  Jälkkäriksi syötiin jätskiä, jota annettiin pikkupojalle matkaan, kun ne meni alamökkiin nukkumaan. Näytti, että hän oli jätskiä saanut aikaisemminkin.  Meillä oli toisiksi viimeinen ilta ja vähän oli sellainen haikea olo, koska tietää, että tuo ihanuus loppuu.  Juotiin vielä iltakahvit terassilla ennen kuin mentiin nukkumaan.

Aamulla herättiin vähän ennen kasia, kun Pirkko huuteli, että lähdetäänkö lenkille. No aurinko oli jo niin korkealla, ettei lähdetty. Laitettiin aamupalaksi smoothieta, Chipaa ja kahvia. Liisa oli Ruutin kanssa neuvolassa. Argentiinassa tai ainakin Missionessa on sellanen systeemi, ettei voi varata aikaa vaan pitää mennä aamulla ajoissa jonoon ottaa vuorolappu ja odottaa, että jos pääsee lääkärille. Lääkäri tulee milloin sattuu, yleensä kasilta tai ysiltä, mutta ei oo mitään virallista aikaa. Ilmoittautumisen jälkeen jonotetaan ensi punnitukseen ja mittaukseen ja sen jälkeen jonotetaan lääkärille. Maanantai oli pyhä niin paikalla oli olut noin 150 odottajaa. Liisa meni jonottamaan puol seiskan jälkeen. Siellä odotellaan kuumuudessa seisten, koska penkkejä on vain muutama. Liisa tuli joskus ysin jälkeen pois, koska Ruut oli jo niin väsynyt ja nälissään L, joten neuvola käynti jäi siltä päivältä. Lääkäri ei ollut siinä vaiheessa tullut vielä edes paikalle. Suomessa on hieman paremmin hoidettu tämmöset asiat. Päätettiin sit ennen siestaa aamupalan jälkeen lähteä käymään vielä viimesillä ostoksilla. No mehän ei olla nyt ostettu rinkkaan lisää painoa, mutta Pirkko halus vielä jotain ostaa. Käytiin eka pikapankilla, josta sitten saatiinki rahaa viiden päivän yrittämisen jälkeen :D. Sieltä mentiin käymään vielä sairaalassa, koska Liisalla oli paperiasioita, joita hän kävi hoitamassa. Odotushuone oli siellä jo lähes tyhjentynyt, mutta oli siellä vielä noin parikymmentä odottamassa vuoroaan lääkärille. Liisan asia oli sellanen, että hän sai sen aika nopeesti hoidettua. Meillä oli tarkoitus käydä myös nettikahvilassa varaamassa hotellia ja Pirkolla piti tarkistaa lentoaikoja, koska netti ei Liisalla ja Marcosilla jostain syystä toiminut. No neljässä nettikahvilassa käytiin ja kaksi oli suljettu kokonaan ja kahdessa ei koneet toiminut :D. No käytiin samalla reissulla myös ostamassa pesusieniä. Niitä kasvatetaan kasvista. Olen aina luullut, että ne on vedestä tulevia, mutta ne onkin samantyyppistä kasvia, kuin kurpitsa. Yritys oli perheyritys ja siellä oli perheenjäseniä töissä. Tullessa käytiin vielä ostamassa lounaalle jauhelihaa. Kotiin päästyä laitettiin jauhelihakastiketta ja porkkanaa ja munankoisoa paistinpannulla. Siestan aikana me taas nautittiin olosta terassilla :D.

Neuvola oli ulkoa päin ihan hienon näköinen

Mittaus- ja punnituspaikka

Odotustila

Liisalla ja Marcosilla käy noin kaksi kertaa viikossa siivooja nimeltä Luisa. Hän kertoi, että hänen veljellään oli lauantaina salama sytyttänyt talon, joka paloi maan tasalle L. Sovittiin, että lähdetään siestan jälkeen käymään siellä ja Marcos vei sinne mennessä jotain vaatteita. Haettiin matkalla Luisa ja hänen kaksi tyttöä mukaan. Ne oli ihania, kun ollaan kerran aikaisemmin tavattu, mutta kumpikin juoksi heti halaamaan meitä ihan kuin oltais oltu vanhojakin tuttuja :D. Sobierisa, eli kylässä missä Liisa ja marcos asuu ei ole palokuntaa, vaikka suunnitteilla on vapaapalokunta. Tajuttiin kyllä matkalla, että vaikka palokunta olisi ollut niin ei se olisi voinut mitenkään ehtiä paikalle ajoissa, koska tie sinne oli kärrytietä ja matkaa oli aika paljon ja ainakin viidesti käännyttiin uudelle tielle. Siis monen mutkan takana. Paikalla meitä odotti todella yllättävä näky. Talo oli palanut lauantaina ja me mentiin paikalle tiistaina. Siellä oli noin 20 miestä töissä ja uutta kotia oli jo alettu tekemään ja se oli jo yllättävän pitkällä. Heillä on myös tupakkatila niin sielläkin oli noin 20 henkeä auttamassa tupakanlehtien lajittelussa. Oli uskomatonta miten yhteisöllistä toimintaa. Perheen isä tuli meitä heti kättelemään ja hän kertoi, että naapurit ja sukulaiset oli tullut apuun ja naapurit oli tuoneet hiekkaa ja tavaraa taloa varten. Siellä oli esimerkiksi noin 12-vuotias pikkutyttö naapurista joka oli kaksi päivää ollut auttamassa tupakanlajittelussa.

Luisan täti eli talon omistaja miehen sisko. Puhuttiin paljon, vaikka hän ei osannut Englantia ja me ei Espanjaa :D.

 Perheen äiti oli paistamassa jauhoista, vedestä ja suolasta tehtyjä vähän niinkö piirakoita. Ne paistettiin öljyssä nuotiolla. Liisa pyysi, että saadaanko ottaa kuvia niistä piirakoista ja hän lupasi ja kertoi, että he ovat leiponeet myös pullaa joka oli vuoissa kohoamassa ja sitten hän vei meidät uunin luokse missä ne paistettiin. Uuni oli ollutkin ulkona ei sisällä ja se oli rakennettu savesta ja savitiilistä Siinä ei ollut luukkua vaan avoin suuaukko. Siellä oli tuli ja äiti kertoi, että hän polttaa noin tunnin puita ja sitten se saa puoli tuntia olla ennen kuin vuoat sinne laitetaan. Uunin päälle oli rakennettu katos, jotta sitä voi käyttää myös sateella. Se oli niin mahtava, että sellaisen kyllä haluaisin saada joskus itselle.  Pullataikina oli samantyyppinen kuin meilläkin, mutta niin löysä, että se kaadettiin vuokaan. Väliin laitettiin hilloa ja annettiin kohota ja voideltiin ja sokeria päälle ja paistettiin. Vaikka heillä oli koti palanut antoi perheen äiti meille ja Luisalle pullat mukaan, kun lähdettiin. Kuulemma maistui tosi hyvältä uunituoreena. mähän en tietty sitä maistanut :D.

Perheen lähellä on hieno vesiputous ja kun oltiin lähdössä sanoi perheen isä, että he voisivat vaimonsa kanssa lähteä käymään meidän kanssa siellä. Miettikää oikeesti, että siitä touhun keskeltä he lähtivät meille ihan vieraille ihmisille näyttämään paikkaa. Ajattelin, että saattoi olla heillekin hengähdystauko, mutta silti käsittämätöntä. Sinne oli kävellen matkaa noin 10-15 minuuttia. Käveltiin eka sulosten ruskeasävyisten eri kokoisten possujen aitauksesta ja sitten käveltiin pellon piennarta, jossa lehmä käveli edellä ja sitten mentiin vielä pienen puron yli ja pienen metsän läpi. Paikka oli aivan täydellinen. Sellainen rauhan tyyssija. Perheen nuorin poika noin 6-7-vuotias ja Luisan tytöt oli mukana ja he pulahtivat uimaan. Oli ihana katsoa miten lapset nauttiikin niin paljon uimisesta ja vedessä leikkimisestä. Perheen äiti istahti sinne kivelle ja olen varma, että hän vähäksi aikaa yritti relata ja unohtaa mitä on tapahtunut. se mikä on myös surullista niin heillä ei ole minkäänlaista vakuutusta. Sitä ei ole kellään muullakaan, joten kukaan ei korvaa mitään. Heiltä meni kaikki L. Perheen isä ja  kaksi poikaa oli ollut vielä sisällä nukkumassa, mutta he olivat herännyt ja päässyt ulos rikkomalla ikkunan L. Siitä ne olivat onnellisia, että kaikki selvisivät hengissä. perheen äiti ja yksi pojista ei ollut silloin kotona.

Takasin tullessa maisemat oli mahtavat ja Marcos pysäytti auton, että päästiin katsomaan teeplantaasia, joka oli siellä matkan varrella. Se oli aika hienon näköinen.  Kun tultiin kotiin oli meillä jo kohta ruoka-aika. Käytiin Liisan kanssa ostamassa kaupasta vasikan kyljyksiä, joita Marcos laittoi grilliin. Mä aioin laittaa uuniin kesäkurpitsaa, tomaattia, ja sipulia, johon laitoin päälle juustoraastetta ja pikkusen kermaa. Maustoin suolalla ja sellasella pizzamausteella, jossa on monta eri maustetta samassa pussissa. Ne ehti olla vähän aikaa uunissa, kun Marcos sanoi, että lihat on kypsiä varttitunnin päästä. No otettiin kasvikset uunista ja pistettiin hellalle paistinpannulle ne. Ne kypsyi siinä ihan kypsäksi ja maistui ihan valtavan hyville. Ilta oli taas ihanan lämmin, joten juotiin iltakahvit ja nautittiin viimeisestä ihanasta illasta niin upeassa paikassa ennen nukkumaanmenoa.

Apinan kampa

Aamulla kello soi 5.00, jolloin menin suihkuun ja suihkun jälkeen tein meille viimeisen smoothien Liisalla ja Marcosilla. Siinä oli banaania, persikkaa, mangoa ja pomeloa, myös kanamunat paistettiin kaikille ja kahvia. Oli sovittu, että lähdetään kuudelta. Viimeinen aamupala oli lämpimällä mutta pimeällä terassilla. Liisa ei lähtenyt mukaan, joten Liisa ja Ruut jäi sinne meille vilkuttamaan kun me lähdettiin Marcosin kanssa kohti Iguassua, josta meidän lento lähti. Ruut selvästi tajus, että nyt ne lähti tai jotain. Hän jäi ihan ihmeissään katsomaan, kun me hänelle vielä autosta vilkutettiin. Ruut oli niin kulta ja ihana ja oppi kaikkea asioita meidän kahden viikon aikana. Matka iguassulle kesti reilu kolme tuntia. Vaikka oli lämmin niin ei ollut pakahduttava. Aurinko ei paistanut vielä niin korkealta. Me pysähdyttiin Australian puolella Iguassulla paikassa, jossa on rakennettu taloja ja tuoleja ja kaikkea todella isoista puista. Puut on 200-1000- vuotta vanhoja. Paikan nimi on Aripuca.

Meidän lento lähti puol yksi ja Pirkon vasta illalla puol kasi. Pirkolla siis oli melkonen odottaminen ja kaiken lisäksi hänen lento myöhästyi ja Sao Paulossa, jossa hän vaihtoi konetta meni kone rikki niin kone myöhästyi useita tunteja ja hän myöhästyi siitä syystä Lontoon koneesta L. Meillä ei ollut mitään tämmöisiä ongelmia kuin Pirkolla. Meillä oli ensin tunnin lento ja vaihto toiseen koneeseen. Vaihtoaikaa puol tuntia ja oltiin pikkusen paniikissa, että ehditäänkö. No meidän kone lähti jo etuajassa ja lensi vähän nopeempaa, joten vaikka me jouduttiin mennä turvatarkastuksen läpi niin meille jäi siitä huolimatta odotusaikaakin vielä puoli tuntia. Lento Sao Pauloon kesti reilun tunnin. Kentällä otettiin taksi hotellille. Matkaa oli noin 21 kilsaa ja liikennettä tosi paljon. Taksi maksoi alle 40 euroa. Meidän hotelli oli aika keskustassa. Se mikä ottaa päästä, kun hotellissa henkilökunnasta omistaja mies osaa pikkusen englantia, mutta kukaan muu henkilökunnasta ei osaa yhtään L. Mun mielestä hotelleissa pitäisi osata englanti,  vaikka sitä ei muuten osatakkaan. Muualla on ollut niin, että on osattu. Tää on eka hotelli Etelä-Amerikassa missä ei osata englantia, mutta heti se ottaa päästä :D. Meidän huone on ihan kiva, pieni parveke ja ihan iso vessa ja huoneessa on parisänky, jossa mä nukun ja kerrossänky missä Ulli nukkuu :D. illalla käytiin syömässä lähellä olevassa pikaravintolassa kanafilettä ja tultiin hotellille päivittämään maailman tapahtumia.

Tässä on muutama asia, mitkä on eri lailla kuin Suomessa;  Kaupassa ei useimmiten ole antaa takas pikkurahaa vaihtorahana, niin rahan tilalle annetaan karkkia :D, me ollaan saatu 1-4 karkkia. Yks karkki on noin 10 senttiä.  Viralliset tiet on päällystetty, mutta melkein jokaisen kotiin menee tie joka ei ole päällystetty, vaan tiellä on isoja kiviä, joten paras kulkupeli on nelivetomaasturi, mutta ei kaikilla sitä todellakaan ole. Melkein joka talossa on jonkinlainen moottoripyörä. Kypäräpakko on tullut voimaan aika vasta, mutta silti sitä ei noudateta hirveän paljon. Ihmisten kodit näyttävät samanlaisilta, mitä Suomessa on pihavajoina. Niihin sataa usein myös sisälle seinien raoista, mutta siitä huolimatta ihmiset on todella tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Suomalaiset on rehellisiä ihmisiä, Argentiinassa ei voi luottaa edes korkeimpiin henkilöihin L. Usein virkaan pääsee jos on joku tuttu suosittelemassa eikä siinä tarvitse olla mitenkään koulutettu henkilö.  Argentiinassa palkka maksetaan suoraan käteen yleensä, kun työ on tehty tai perjantaisin. Suurin osa ihmisistä ei maksa veroja. Siesta nukutaan joka päivä. Se on noin 13.00-16.00 välillä. Silloin on kaikki liikkeet kiinni ja ei kannata yrittää mennä kenellekään päiväkahville, koska kaikki nukkuu :D.