Santiago, Chile

Meidän lento lähti Chileen Santiagoon 26.12 klo 16.10 ja laskeuduimme Santiagon lentokentälle 26.12 klo 11.30 eli saimme muutaman tunnin lisää päivään, vaikka istuttiin lentokoneessakin 11 tuntia :D. Sitähän usein toivoo, että jos saisin päivään muutaman tunnin lisää niin ollaanpa nyt sellainenkin Ullin kanssa koettu. Täytyy myöntää, että siitähän ei meille tällä kertaa ollut oikein mitään hyötyä :D.

lento oli periaatteessa meille päivän aikaan, mutta koska meillä oli 16 tunnin aikaero ja Santiagossa oli yö, kun lähdettiin oli lentokin yölentona. Huomasin, kun joku aina välillä avas ikkunaluukkua niin sieltähän pilkisti aurinko :D. Sitä ei vaan huomannut, kun koneessa oli valot pois ja ikkunaluukut kiinni. Mulla on tosi vaikeaa nukahtaa koneessa ja niinhän oli nytkin. En saanut unta koko aikana. Luulen, että olisin ehkä nukahtanut, mutta siinä meidän selän takana alkoi yhtäkkiä kuulua jotain hälyä ja ihmiset liikahtelivat levottomasti. Tottakai myös mä uteliaana käänsin pään, että mistähän on kyse niin siellä oli saanut noin 50-vuotias nainen jonkun sairaskohtauksen. Luulen, että hänen verensokerinsa oli laskenut, koska siinä oli yksi nuori nainen (luulen, että nurse), joka pyysi tuomaan naiselle sokerijuomaa. Sitten siihen kohta tuli mies, joka ilmoitti olevansa lääkäri, ja siinä vaiheessa nainen oli tullut jo tajuihin, mutta lääkäri oli siinä silti jonku aikaa seuraamassa tilannetta. Ei tarvinnut tehdä välilaskua vaan nainen toipui selvästi, kun sai sokerista juomaa. Hän pystyi kävelemään itse pois koneestakin, joten ei mistään kovin vakavasta ollut onneksi kysymys.

Lento meni yllättävän nopeesti, vaikken nukkunut ja voisi ajatella, että 11 tuntia koneessa on aika pitkä aika, mutta ehkä jotenki on jo tottunut tollaseen pitkään matkusteluun, vaikka lentämiseen en taida tottua koskaan. Se on mun mielestä joka ikinen kerta yhtä epämiellyttävää, vaikka tämä lento oli myös ihan tasainen eikä ollut edes ilmakuoppia. Lämpötila olisi saanut olla korkeempi, koska varpaita paleli, kun ei ollut kuin yhdet sukat jalassa L.Ajattelin, että pärjään ilman villasukkia ja laitoin ne rinkkaan, mutta olisin kyllä tarvinnut niitä. No seuraavalle lennolle otan ne taas jalkaan :D. Turhaahan se on ottaa varpaisiin kuoliota ja sen takia ne jouduttais amputoida pois, jos omistaa tai Ulli omistaa villasukat, joita mä saan käyttää, koska mun kaikki sukat  on hotellin siivoojat varastanut L. Siis pieni muistutus sukankutojille, että ODe tarvii vieläkin villasukkia, kun palaa Suomeen. Kiitän jo etukäteen kaikkia, jotka mulle ne sukat kutoo :D. (Toivon, että jospa ainakin yhdet saisin :D).

Lentokenttä muodollisuudet sujui todella helposti. Siellä oli riittävästi työntekijöitä eikä missään tarvinnut jonottaa ja mitään papereita ei kauhean tarkkaan edes syynäilty. Ennen kuin päästiin ovesta ulos siis aulaan oli ensimmäiset taksin tarjoajat vastassa. Siinä tarjottiin kahdenlaista kyytiä. Ulli kysyi, että kumpi on halvempi niin poijathan ei ymmärtäneet sanaakaan englantia. Luulis, että edes lentokentällä osataan enkkua, mutta eipä osattu. Ajateltiin, että varmasti löytyy odotusaulastakin taksin tarjoajia, ettei kannata ottaa sellasilta, jotka ei edes englantia osaa :D (mä ite oon niin valtavan hyvä siinä :D). No olihan siellä. Normaalisti me ollaan aina kentällä nostettu rahaa ja selvitetty maan kurssi, mutta en tiedä onko meistä tullut jo niin rutiini reissajia, kun noin tärkeä asia jäi kokonaan tekemättä. Meidän taksi maksoi 17000 pesoa, eikä meillä ollut hajuakaan paljonko se on. Maksettiin kortilla niin ei tarvittu edes rahaa. Taksi vei meidät hotellille, joka on jälleen kerran backpakkers-hotelli. Se vaikutti eka silmäyksellä ihan ok:lta. 

 Oltiin yhden aikaan hotellilla ja sisään tsekkaus oli kahdelta, joten jätettiin rinkat ja reput sinne ja lähdettiin vähän katsomaan mitä ympärillä näkyy. Käveltiin ihan pikkumatka ja pysähdyttiin yhdelle penkille katselemaan ihmisiä. Meitä vastapäätä oli neljä miestä, joiden asusta jo huomas, että ne ei taida palkkaa saada vain kerran tai kahdesti kuussa tilipäivänä, vaan niillä on tilipäivä joka päivä. Niillä oli kuitenkin ihan puhtaat vaatteet, mutta aika kuluneet. Niitä me seurailtiin ja ne sieltä aluksi meille jotain huuteli. Aika nopeesti tajuttiin, että ne keräs palkkaa yhteiskassaan ja vuorotellen yksi oli aina pysäyttämässä ihmisiä ja kerjäämässä. Välillä ne sai rahaa ja välillä tupakkaa. Raha pistettiin yhteiseen kassaan. Sanomalehden päälle maahan ja tupakat poltti yksi mies. Näytti sille, että muut ei tainnut polttaa. Pienen tovin päästä yksi miehistä sellanen mustapitkähiuksinen harvahampainen mies ehkä noin 35-40 v tuli meille jutteleen ja todennäköisesti rahaa, tai tupakkaa tai ruohoa pyytämään, mutta me ymmärrettiin yhtä paljon espanjaa kuin hän Suomea :D. Yllättävän kauan hän silti jaksoi siinä meille jutella silti :D. Hän lähti siitä pois ja kohta tuli hänen kaveri tuomaan Ullille kokistölkkiä, että kaveri (pitkätukka) halus tarjota Ullille kokiksen, mutta Ulli kiletäytyi. Ajatteli, että menee niillä parempiin suihin :D.

Tunnin jälkeen lähdettiin tsekkaan hotellille ja saatiin huone joka on ehkä 2,5 neliöö. Sinne mahtuu kerrossänky, joka eka kosketuksella tuntui, että rösähtää, kun ylös kiipeää, mutta me sit vähän kynsillä kiristettiin ruuveja niin tuntui jo paljon paremmalta :D, vaikka kyllä joka käännös on ollut ylä- ja alakerrassa tiedossa :D. Huoneessa on sit sängyn lisäks 80 senttiä liikkumatilaa, mut kaikkeen tottuu, jälleen kerran tämä toteamus. Meillä on jo totutusti yhteisvessa ja suihku. Niitä on yläkerrassa, missä on kaikki huoneet niin vessoja kaks ja suihkuja yks. Yllättävän hyvin ne on ollut vapaana, kun haluaa mennä. Joskus on pitänyt vähän jonottaa, mutta ei mitään pitkää aikaa. Mä oon käynyt  aamulla aina seiskan ja kasin välillä suihkussa niin sinne ei ollut kertaakaan jonoja :D.

Meidän elo täällä Santiagossa muuttui aika nopeesti tietynlaisiin rutiineihin. Ollaan herätty  tosiaankin viiden ja kahdeksan välillä ja nukkumaan menty yhdeksän ja kymmenen välillä paitsi yhtenä päivänä päätettiin ottaa pienet päiväunet. Mentiin nukkuun viideltä iltapäivällä ja sitten noustiin ylös kuudelta seuraavana aamuna :D. Mulla oli kyllä aika katkonaista nukkuminen, mutta se on ollut koko ajan täällä ja niin se oli Uudessa-Seelannissakin. Luulen, että patjalla ja vuoteella on jonkin verran asiaan merkitystä. Niin ja meidän huoneen alapuolella on hotellin tupakkapaikka ja huoneen ikkuna on aina auki, joten sieltä kuuluu kaikki puhe tosi lujaa meidän huoneeseen. Hiljaisuus tupakkapaikalla on noin yöllä puol kahden ja viiden välillä. Muuten siellä on aina joku ja ne ei yhtään hiljennä ääntä. Hotelli henkilökunta koostuu nuorista tyypeistä ja ne pitää kovempaa meteliä mitä asiakkaat täällä ja ne käy tosi paljon tupakalla. Yhden tytön ääni on vielä jotenkin tosi luja. Mä nukun earit korvissa ja silti sen ääni kuuluu ihan kuin korvan juuressa huutais. Näiden puhetyyli on ihan kuin ne huutais aina toisilleen :D. Ei olla sellaiseen totuttu.

On ollut kyllä ihanaa kun noustaan niin ajoissa. Suuri toive on, että jospa tämä jatkuisi Suomessakin niin voisi viikonloppunakin käydä aamulla jo ajoissa lenkillä tai salilla ja sitten jäisi vielä koko päivä aikaa kaikkeen muuhun. Oon varma kyllä, että pimeän tullen untakin sitten tarvii enemmän ja illat alkaa venymään nukkumisen suhteen L. Yritän nauttia nyt kuitenkin tästä. Meillä olis ollut täällä ilmanen aamupala. Mä kyllä heti sitä epäilin, kun sanottiin, että se on ilmanen ja tarjotaan 8.00-10.00 välillä. Silti ajateltiin eka aamuna, että katotaan mitä löytyy. Sieltä löytyi paahtista, hilloa, sokerimuroja, maitoa, nektariinia. No me ollaan sit käyty ostaan maustamatonta jugurttia johon laitetaan puolikas banaani, ja sit ollaan juotu nektariinia niin, että lisätään siihen puolet vettä.

Aamupalan jälkeen me ollaan jo lähdetty liikenteeseen eli kello on ollut 9.15-9.45 välillä. On ollut ihana kävellä tuolla kaduilla, kun silloin siellä ei ole vielä paljon ihmisiä, sää on aika leppoisa ei mikään paahde vielä ja katumyyjät siellä kokoilee myyntikojujaan ja kerjäläiset ja kodittomat heräilee nukkumapaikoistaan, joita voi olla joku penkki tai asfaltti penkin vieressä tai joku ovisyvennyt.  Eilen sanoin Ullille, kun nähtiin pari miestä päiväunilla ilman minkään näköistä tyynyä tai patjaa, että me kun valitetaan heti, jos vähän on huono patja tai tyyny, että sattuu selkään ja niskaan ja nuo poloset nukkuu aina vuoteena asfaltti tai penkki jossa ei laudoitus ole koko matkalta. Ei niillä ole kyllä mitään alustoja näkynyt. Silti ne vaikuttaa tosi positiivisilta tyypeiltä. Ne ei ole kukaan päissään ja ne vaan höpöttelee ihmisten kanssa. Naisia ei ole näkynyt, mutta miehiä on paljon.



Kengän kiillotus 75 centtiä. Kiilottajia ja asiakkaita riitti.





Rentoa elämää. Aamun lehti ja villapaita tulossa





Ratsupoliiseja oli paljon





Talot on maalattu tosi kirkkaasti joka paikassa



Me ollaan käyty täällä tutustumassa todella moneen paikkaan. Tää on ihana kaupunki, mutta täällä kun on vajaa viis miljoonaa asukasta on täällä myös autoja paljon, joka näkyy harmaana saasteena ilmassa L. Eka päivänä ihmettelin, että miten on niin kova aamusumu, mutta sitten tajuttiin, kun sumu ei laskeutunut lainkaan, että sehän on saastetta.  Paikkoja missä ollaan käyty on muun muassa; San cristobalin ja San Lucian kukkuloilla.  San cristobalin kukkulalle mentiin junalla, ja se oli tosi korkeella.Sieltä otetut kuvat on ihan harmaita, koska saastepilvi oli kyllä silloin tosi paksu. Santiagon ympärillä on vuoret, joita ei näkynyt, koska ilma oli niin harmaana.



Juna millä noustiin kukkulalle





Jouluseimi




Neitsyt Maria




Kynttiläteline



Alla olevat kuvat on Santa Lucian kukkulalta



Ilma ei ollut niin sumussa, joten vuoretkin oli näkyvissä



Hotellilta kerrottiin meille, että täällä on ilmanen turistikierros, joka kestää neljä tuntia jalkaisin. No sehän sopii meille saatiin päivälenkki siinä samalla :D. Niitä oli aamulla kymmeneltä ja päivällä kolmelta. Puhuttiin, että kolme on varmaan meille parempi, mutta sitpä tajuttiin, että jos herätään samalla lailla kuin tähänkin asti niin ollaan varmasti kymmeneltä paikalla :D ja niinhän me oltiin :D. Siellä oli meidän lisäksi noin kolmekymmentä muutakin suhteellisen nuorta ihmistä; puhuttiin, että Suomalaiset sen ikäset nuoret ei olisi selviytynyt aamulenkille siihen aikaan :D, koska ei mekään olis Suomessa selviydytty. Kierros oli kiva ja siinä ei kerrottu historiaa vaan asioita mitä turistit ehkä kaupungissa tarvii ja myös kaupungin nähtävyyksiä nähtiin.



Pyörillä kulkeva tursti-infoo. Tämä poika osas Englantiakin :D.





Presidentin palatsi




Poliisit vartioimassa presidentin palatsia




Oopperatalo





Joki kaupungin läpi. Väri ei ollut paras



Opas kertoi meille Nuts4nuts-katukioskista, jossa myytiin pähkinöitä, jotka oli paahdettuja ja hunajalla kuorrutettuja. Pitihän niitä maistaa ja hyvälle maistu. Opas kertoi, että niiden luoja oli ensin yrittänyt saada niitä myytyä Chilessä, mut kukaan ei ostanut niitä eikä tykänny niistä. Se päätti lähteä New Yorkiin myymään niitä. Siellä niistä tulikin hittituote, jonka jälkeen alkoi maistua myös Chilessä ja hänet pyydettiin takas. Nyt hän on Chilen rikkain ja kuuluisin henkilö. Hänen oikeaa nimeä ei tiedetä. Häntä kutsutaan nimellä Rabbit koska hän muistuttaa jänistä. Sen lisäksi siellä myytiin makeaa kylmää juomaa, jossa oli paahdettuja vehnänjyviä ja persikoita. Sillä kuulemma saa menemään niin janon kuin nälänkin. Sitä me ei haluttu maistaa. No Ullihan ei olisi edes voinut, koska hän ei voi syödä vehnää.

Meille kerrottiin myös, että Chilessä on maailman pahinta kahvia Opas kerto, että ennen ihmiset ei käynyt kahviloissa, ku ne ei halunnut maksaa pahasta kahvista. Kahviloiden pitäjät alkoi miettimään, että miten ne saisi asiakkaita. No kahvin laatua ei alettu parantamaan, vaan kahvilla käyntiin liitettiin oheistoimintaa. Nämä kahvilat on mustaikkunaisia. Kahvin voi tilata coffee with legs. Tarjoilijalla on tällöin asu, johon kuuluu ihan pieni minihame. Sit asiakas voi tilata happy minute-palvelun. Tää kestää minuutin ja tarjoilija riisuutuu sen minuutin aikana sen, mitä kerkeää. Ravintolan ovet on sen ajan kiinni. Ja ku minuutti on kulunut, niin tarjoilija laittaa takas vaatteet päälle ja ravintolan ovet avataan ja toiminta jatkuu normaalina. Näihin oheistoimintoihin ei ole ikärajaa. Tää opaskin oli nähny ensimmäiset onnen minuutit jo 10-vuotiaana.  Naiset ovat yhtä tervetulleita tänne kahviloihin ku miehetkin. Usein naiset saakin kahvinsa ilmaiseksi. Näissä kahviloissa on myös se periaate, et kahvi on halpaa, mut tippi on korkea.  

Meidän rutiineista vielä;  Ollaan syöty täällä lounas suunnilleen yhden puoli kahden maissa. Se on ollut lihaa, joka on täällä tosi halpaa ja keitettyjä kasviksia, koska ei olla tuoreita ostettu, kun ne pitäisi desinfioida ensin. Mulla tekee nyt jo niin paljon mieli salaattia. Saapa nähdä miten selviydyn kaksi kuukautta, jos en saa kertaakaan oikeaa salaattia. Lihan ja kasvisten lisäksi ollaan keitetty kanamunia.  Täällä on aivan ihana ilma ja Uuden-Seelannin jälkeen tuntuu ihmeelliselle kulkea hellemekossa, mutta enempää ei tarvi olla päällä. Siitä syystä, että on niin lämmin on meille riittänyt hyvin tuo yksi kunnon ruoka. Yhtenä päivänä syötiin appelsiinia, mutta Ulli leipas meille taas karppileipää paistinpannulla ja mä tein avocadosta tahnaa niin ollaan niitä syöty dinnerillä. Meidän hotellin keittiö on vähän huonotasonen ruuanlaittoon. Siellä on yksi kaasuhella, jossa on kyllä kuus levyä, mut siihen ei mahdu monta yhtä aikaa valmistamaan ruokaa. SIt on kahden altaan tiskiallas ja paistinpannuja on yksi kunnollinen ja lastoja ei yhtään kunnollista tai ehjää. No silti ollaan selviydytty, mutta välillä meinaa olla ahdasta, kun useampi tyyppi haluais laittaa samaan aikaan ruokaa. Täällä kun on paljon sellasia jotka laittaa itse ruuan.  Täällä on noin 30 asiakasta yhtä aikaa ja noita henkilökunnan tyyppejä taitaa olla noin neljä tai viisi ja ne vallottaa välillä keittiötä omakseen tai ainakin melkein :D.

Se mikä täällä ihmetyttää ja hämmästyttää on, kun kukaan ei oikeesti osaa englantia. Jos ei lentokentällä osattu niin ei sitä osata myöskään infopisteissä :D. Voi olla rankkaa, kun meillä on vajaa kaksi kuukautta edessä ja välillä ollaan oltu ihan ihmeissään, kun ei saada asioita toimitettua. No ollaan me saatu, mutta hotellin respasta ollaan saatu apua ja sit, kun mentiin yhtenä päivänä pesulaan kysymään, että saadaanko pyykit samana päivänä takas ja mitä maksaa niin nainen ei ymmärtänyt mitään. Sinne onneks tuli samalla mies, joka  osas ja saatiin asia toimitettua ja lupas että saadaan pyykit saman päivän iltana takas. Oltiin vähän huolissaan, että joudutaanko lähteä Galabagossaarille kaikki vaatteet likaisena, mutta ei tarvinnut :D.

Kaupungin katukuvassa näkyy paljon kulkukoiria ja muutama olisi halunnut lähteä meidän matkaan :D. Ne on vaan lähtenyt meidän perään ja juossut meidän rinnalla, vaikka kuin ollaan sanottu, että ei me haluta niitä kaveriks :D, jossain vaiheessa ne on sit jättänyt meidät rauhaan. Myös sokeita olen nähnyt täällä enemmän, kuin koko reissulla yhteensä. Ollaan mietitty, että onkohan siihen joku syy miksi niitä on niin paljon. Ei olla kysytty keltään, joten asia taitaa jäädä meille epäselväksi. Santiagoa voisi sanoa myös rakastavaisten kaupungiksi. Tää on täynnä pussailevia ihmisiä Ei vaan nuoria vaan kaiken ikäisiä :D. Kaikki  näyttää olevan yhtä rakastuneita ikään katsomatta ja sitä ei haluta salata. Myös kaikki pariskunnat kulkee käsi kädessä, joka on myös aika harvinaista. Se mikä on ollut positiivinen yllätys niin hintataso on ollut täällä matala. Väitän, että aika lähelle Aasiaa. Silti tää on siistimpi maa, kuin Aasia ja lähempänä eurooppalaisia mun mielestä.