Ecuador, Quito

Me oltiin Galapagossaarten tourin jälkeen yksi yö hotellissa, joka kuului vielä tourin hintaan. Siellä oli ulostsekkaus vasta kahdelta päivällä. Me varattiin illalla hotelli, jossa sitten ollaan kymmenen päivää, mitkä ollaan Quitossa. Joku saattaa ihmetellä, ettei liikuttu Quitosta minnekkään, mutta meille riitti, että ollaan koko ajan siellä. Me ei jakseta vaan sellasta reissaamista, että koko ajan varaillaan hotellia ja vaihdetaan paikkaa ja pitää miettiä, että millä, milloin tai monelta. Tää sopii meille hyvin. Me lähdettiin hotellilta vasta kahdelta. Oli niin mukavaa, kun ei ollut minnekkään kiire. Oltiin skypessä äitin ja isän kanssa.

Hotellilta varattiin meille taksi. Ne sano, että meidän seuraava hotelli on kaukana ja on ruuhka-aika, joten taksi on kallis. No me kysyttiin, että no paljonko niin vastaus oli, että 7-8 dollaria :D. No se ei ollut meille ehkä niin kallis, mutta sit tajuttiin, että suhteessa se on tosi kallis, koska bussilla pääsee 25 centillä :D.  Matka ei ollut siltikään niin pitkä, mutta välillä ajattelin, että missähän ollaan, koska alue ei ollut koko matka luksusta. Me päästiin oikealle kadulle, mutta siellä numerointi oli jotenki outo ja taksi alkoi sanomaan, ettei hän tiedä missä se paikka on koska numerot loppu. No kuski ei osannut sanaakaan englantia ja hän ajoi vaan kadun varteen ja pyöritteli käsiä. Eka kerran oli sellanen olo, että mitenkähän tässä käy? Jättääköhän se meidät siihen kadulle ihmettelemään, koska ei osaa viedä meitä oikeaan paikkaan. Mulla löytyy puhelimesta onneks sähköposti, vaikka netti ei ole päällä, jos oon avannut postin. No kaivettiin se esille ja huomattiin siinä vieressä kaksi nuorta tyttöä, joilta kysyttiin, että osaako ne englantia. No osas, ja sit kysyttiin hotellista. No eka nekään ei tiennyt, kun sanottiin nimi, mut onneks löyty kuva niin tyttö ties heti mistä on kyse ja osas neuvoa taksin sinne. Katu oli oikea, mutta olisi vaan pitänyt jatkaa matkaa eteenpäin. Ei siellä taksitkaan tiedä miten talot on numeroitu. Sinne oli noin vajaa kilometri matkaa siitä missä oltiin pysähdyksissä. Matka maksoi kahdeksan dollaria, mutta annettiin kymppi, vaikka olikin niin tyhmä kuski :D.

Hotelli oli perheen omistuksessa. Siellä oli isä ja äiti, jotka osaa Englantia noin prosentin verran tai isä ehkä kaks prosenttia :D. Sit siellä oli useampi poika, mutta perheen vanhin poika, joka oli naimisissa niin osas Englannin, mutta hän ei ollut aina paikalla. Välillä oli kommunikointi ongelmia, mutta saatiin kaikki hoidettua silti. Me tultiin ensin perheen keittiö-olkkariin, kun mentiin sisälle. Oltiin niin ihmeissään, että minnehän oikeen tultiin. Siellä oli isä jossain ihme lääkärin takissa ja äiti jotenki sekavan olosena ja mä ajattelin, että me asutaan vajaa kaks viikkoa jonku Ecuadorilaisen perheen jossain makuuhuoneessa ja kuitenki netissä oli, että on keittiö yms. Kerkesin ajatella, että tarkoittaa perheen keittiötä :D. Äiti kävi sit jossain ja vanhin poika tuli paikalle, ja meidät vietiin neljänteen kerrokseen, jossa meillä oli huone ihan ok. Vessa ja kylppäri oli käytävässä. SIt toisessa päässä käytävää oli olkkari ja keittiö, jossa onnistui ruuanlaitto todella hyvin. Me saatiin olla siellä lähes kahdestaan. Välillä jossain huoneissa oli jotain, mutta ne kulki niin omat reissut, ettei kaikki edes nähty. Kukaan muu ei laittanut edes ruokaa siellä. Meille selvisi ,myös miksi se äiti oli jotenki sekava. Ulli oli varannut huoneen päivää myöhemmin, eli me tultiin päivää liian aikasin. Johtuu siitä, että tietokoneen kello ja päivämäärä on Suomen ajassa ja Ulli oli katsonut siitä päivämäärän, ja varannut päivää liian myöhäisen. No ei se ollut silti ongelma ja saatiin jäädä sinne.

Meillä oli ihanat kymmenen päivää Ecuadorissa ensi hämmennysten jälkeen. Perheen poika antoi kartan ja kertoi tosi tarkkaan missä kannattaa käydä ja mihin ei saa mennä, koska on vaarallista. Sit hän kertoi miten bussit kulkee tai mihin bussiin meidän kuuluu nousta ja piirsi karttaan reitin mistä se kulkee. Ja se maksoi tosiaan 25 senttiä suunta :D. Ollaan kyllä myös ylpeitä itsestä, koska osattiin niin hyvin siellä sit liikkua ja päästiin bussilla lähes joka paikkaan. Meillä oli kaikki vaatteet likasena ja sit perheen isä vei meidät pesulaan, joka oli ihan lähellä. Siellä ei tietenkään osattu Enkkua, mutta isä oli mukana niin saatiin kaikki selvitettyä, vaikka isä ei osaakkaan Enkkua paljon. Meillä oli pyykkiä kymmenen kiloa ja pesu maksoi yhteensä 9 euroa :D. Saatiin ne silitettynä takasin. Oltiin tosi tyytyväisiä palveluun. Käytiin ne sit kahdestaan kävellen hakemassa.

Meidän hotelli oli tällä kadulla



Kuvia hotellilta



Kävelylenkkejä ei siellä tehty yhtään, koska jo normaali kävely pysäkille oli työn ja tuskan takana. Oltiin melkein 3000 metrissä ja siellä ilmanala on niin ohut, että oltiin koko ajan ihan hapoilla ja hengästyneenä. Meni yllättävän kauan aikaa, että päästiin balanssiin.

Bussimatkat oli hauskoja :D. Luulen, että meidän alue ei ollut sitä parhainta ja bussitkin oli sen tasosia :D. Bussissa oli aina kuski ja rahastaja, joka huusi joka pysähdyksellä valtavan litanian paikkoja minne bussi on menossa. Virallisia pysäkkejä ei ollut yhtään, mutta suunnilleen ne pysähtyi samoissa paikoissa, mutta silti matkalla sai tulla kyytiin tai jäädä pois. Se ei ollut niin kauhean tarkkaa. No me noustiin aina lähikaupan edestä, joka oli ehkä vastaava kuin Suomessa 40-luvulla kaupat. Siellä oli aina töissä nainen, jolla oli ihana noin 6-7 –vuotias pikkutyttö, joka olis halunnut aina jutella meille. Hän osas englanniks numerot niin hän aina auliisti sanoi meille mitä maksaa  englanniks, koska oli ainoa mitä osas niin sai ainakin jotain sanoa. Bussit saattoi olla niin täynnä väkeä, ettei sinne edes mahtunut, mutta silti kaikki otettiin kyytiin. Ihmiset kulki paljon lasten kanssakin busseilla ja ihan pienten vauvojen kanssa. Kellään ei ollut rattaita, vaan kaikki kantoi lapset sylissä, mutta ei ne olis kyytiin edes mahtunut :D. Bussin kyyti oli ihan kauheaa nykimistä ja ylämäet oli sellasta junnaamista, että välillä oli olo, että nyt bussi jää siihen mäkeen, mutta aina se nousi ylös asti. Vaihteiden vaihto oli myös ihan kauheaa, ja jos oltiin noustu bussiin eikä vielä istumassa niin vaihteen vaihdon aikana, jos ei pitänyt mistään kiinni niin saattoi mennä monta metriä eteenpäin siinä käytävällä :D. Se oli ihan kauheaa :D, mutta kyllä se myös joka kerta nauratti. Eka kerran , kun me lähdettiin bussilla oli meillä dollari rahaa mukana ja kun noustiin bussiin niin mä annoin rahan kuskille ja hän otti ja antoi 50 centtiä takas ihan kiltisti. Vähän ihmeteltiin, kun kaikkia hymyilytti, mutta ajateltiin, että hymyilevät, koska ollaan muualta. No sit meille  selvis, että maksu tapahtuu kun lähdetään pois ja se maksetaan rahastajalle, joka seisoo siinä bussin portailla huutelemassa. No ei meiltä otettu enää uutta maksua, kun jäätiin pois kyytistä :D. Jatkossa toimittiin sit aina oikein. No välillä saattoi poika kerätä rahan kaikilta jossain vaiheessa matkaa, mutta se riippui siitä oliko bussi täys tai mahtuiko siellä liikkumaan.



Muutama kuva bussista. Se ei ollut aina tupaten täysi



Bussiin nouseminen oli myös hauskaa, koska  viimenen nousi siinä vaiheessa, kun bussi oli jo liikkeessä :D. Mä yleensä nousin viimesenä ja aina oli paniikki, että ehdinkö ennen liikkeelle lähtöä kyytiin. Kerranki oli bussi niin täys, että mä jouduin jäädä seisomaan toisiks alimmalle portaalle. Rahastaja seisoi alimmalla portaalla ja ovi oli auki koko matkan. Kyyti oli taas sellasta, että luulin yhdessä mutkassa, että nyt tipun kyydistä, mutta onneks  yks täti otti musta kiinni. Bussiin tuli vielä lisää silti porukkaa, ja mäkin pääsin ylemmäks, koska kaikkien oli pakko tiivistää :D. Tunnelma oli bussissa todella tiivis. Sitten välillä joku halus päästä sieltä pois niin siinähän oli tekeminen, että kaikki pystyy väistää käytävällä, että pois lähtijät pääsee sieltä poiskin :D. Matkat oli joka kerta yhtä hauskoja.

Eka päivänä kysyttiin pojalta, että missähän on kauppa ja hän neuvoi meille kaksi kauppaa siitä ihan läheltä. Ne molemmat oli sellasia Suomen sota-ajan kauppoja, mutta toisessa, joka oli kauempana niin myytiin jopa juustoa. Se oli isoina paloina ja sitten tyttö siivutti sen verran, kun halus ostaa. Me ostettiin eka päivänä 150 grammaa ja tehtiin karppileipää, koska kaupassa ei ollut oikein mitään mistä olisi voinut ruokaa tehdä. Kanamunia siellä oli myös, ja niitä me ostettiin kahdeksan kappaletta niin ne tyttö pisti meille sellaseen pikkuseen pussiin :D. Ne säilyi ehjänä perille asti. Seuraavana päivänä kysyttiin sit ruokakauppaa mistä löytyy lihaa, kasviksia ja hedelmiä. Siellä oli isä vaan kotona niin hän neuvoi kartasta, että mistä kauppa löytyy. Sinne piti mennä bussilla. Hän käski sanoa kuskille missä halutaan jäädä pois. Mehän sanottiin. Se oli se meidän eka bussireissu missä maksettiin liian aikasin :D. Rahastaja sit huikkas meille, että pitäs jäädä pois. Me tosiaan luultiin, että ollaan jossain kauppakeskuksessa. Se oli central  mercado nimeltään. No mentiin sisälle ja se vaikutti jotenki kauppahallilta. Kierrettiin lihatiskit, mutta ei sitten haluttu ostaa lämpimästä tiskistä lihaa, jota saattoi roikkua koko ruho, josta olisi saanut itse valita mitä haluaa :D tai kanaa, jotka makas sorkat pystyssä kyllä ilman päätä siellä tiskillä. Päätettiin, että taidetaan olla kasvis- ja hedelmäruokailijoita seuraavat kymmenen päivää. Kasvismyyjät löytyi sitten pihalta. En olisi koskaan uskonut, että mä joskus Ecuadorissa kuljen kadulla ja valitsen maassa istuvilta naisilta mitä ostan :D. Minä joka olen niin tarkka hygieniasta ja ruuasta. No ne oli 100 % luomua ainakin. Kymmenen päivää syötiin niitä ja terveitä ollaan ainakin vielä :D. Me ostettiin sellasia valmiita pusseja, jossa oli porkkanaa suikaleina, pieniä kukkakaalen kukkia, sit ostettiin tomaattia, punasipulia, limeä  banaania, kiiwiä, mangoa, avocadoa, appelsiinia. Syötiin lämmin ruoka kerran päivässä ja se oli joka päivä paistettua porkkanaa,  kukkakaalta ja sipulia sit keitettiin tomaatit ja kuorittiin niistä kuori pois, sit tehtiin avocadosta tahnaa, johon välillä laitettiin limeä, mutta välillä ei mitään (se oli tosi hyvää kannattaa kaikien syödä avocadoa säännöllisesti) sit syötiin keitettyä kanamunaa. Illalla tehtiin sit smoothieta, johon laitettiin banaania, kiiwiä, mangoa ja persikkamehua. Aamupalaksi me ostettiin jugurttia, mitä sattui löytymään, koska kyläkaupan valikoima ei ollut aina mikään valtava, mutta ei viitsitty ostaa jugurttia kauempaa ja kuljettaa sit lämpimässä sitä. Maustamatonta jugurttia ei ollut lainkaan tarjolla. Yllättävän hyvin selvisi ilman lihaa, mutta ei musta kasvissyöjää taida tulla :D. Torilta ostetut ruuat maksoi noin 6 euroa ja käytiin kahdesti ostoksilla, joten kymmenen päivän tori ruuat maksoi noin 12 euroa. Jugurtti oli kalleinta mitä ostettiin. Se maksoi noin euron paikkeilla litra.

Tuttavan kautta kuultiin, että Quitossa asuu Ivan, joka on tutun tuttu. Ullihan otti häneen facebookissa yhteyttä ja me käytiin hänen kanssa kahdesti syömässä ja kerran heidän kotona. Eka kerralla syömässä oli myös Ivanin kaveri, joka maksoi meidän ruuat. Käytiin Arabialaisessa ravintolassa ja ravintolan omistaja fiksu herrasmies tuli meidän pöytään henkilökohtaisesti kertomaan mitä hän haluaisi meille tarjota. Ruuat oli aivan ihania ja niitä kannettiin valtavat määrät pöytään. Oli naanleipää, falafellejä, erilaisia tahnoja, sitten mun mielestä aivan ihanaa; salaatinlehti, johon laitettiin sisälle pestoa ja se käärittiin rullalle ja syötiin kylmänä. Maistui aivan ihanalle.  Meillä oli pieniä ennakkoluuloja Arabialaista ruokaa kohtaan, mutta jos Suomessa on sellanen ravintola niin meen kyllä sinne syömään.

Quitossa oli päivisin ihan lämmintä, mutta ei helteistä ja lähes joka päivä satoi vettä ja ukkosti. Yöt oli todella kylmiä ja mulla piti olla täysvarustus päällä. Mulla oli kolmet sukat aina. Tiedoksi kaikille, että tiedän saavani villasukat ainakin yhdet :D, joten olen tosi onnellinen niistä, mutta en tykkää huonoa, vaikka niitä tulee useammat, koska tarvitsen niitä myös kesällä :D.

Quitossa oli ihanaa, koska ei ollut mitään tarkkoja suunnitelmia ja tehtiin mikä kiinnosti ja mikä tuntui kivalle. Meidän aamunousutkin on taas muuttunut. Noustiin ylös noin 9.00 ja 10.00 välillä, vaikka nukkumaan mentiin joka ilta ennen kymmentä, mutta mulla oli taas jotain nukahtamisvaikeuksia, koska mä pyöriskelin sängyssä noin yhteen asti, ennen kuin uni tuli L.

Meillä oli lento Argentiinaan vasta illalla ysiltä. Perhe lupasi, että saadaan olla siellä siihen asti, että lähdetään kentälle. Ei tarvinnut lähteä aamulla kymmenen jälkeen kentälle odottelemaan. He myös lupasivat viedä meidät sinne, totta kai maksua vastaan, mutta ei tarvinnut alkaa taksia tilailemaan. Me sanottiin, että voitais neljältä lähteä niin ehdittäis kentällä syödä jotain. No perheen poika vaimoineen vei meidät kentälle. Matkassa meni tunti. Sieltä löytyi ihana ruokapaikka. Iso annos, jossa oli kanan filettä ja naudan filettä sit oli paistettuja kasviksia, riisiä ja muutama ranskalainen. Olipa ihanaa syödä lihaa :D. Annos oli niin suuri, että ei jaksettu syödä edes kaikkia :D. Syönnin jölkeen me mentiin tsekkaamaan laukut. Oli mielenkiintoista, kun tiskit oli sellasen oven takana ja ovella oli mies, joka tarkasti liput ja passit, ennen kuin sinne pääsi. Missään muualla ei ole ollut sillälailla. No siellä ei ollut jonoja ja päästiin nopeesti tiskille. Siinä aikamme seisottiin, kun tyttö sanoi, ettei voi tulostaa meille lippuja, koska meillä on e-lippu. Siis meillä on joka paikassa ollut samanlainen lippu, joka on meidän matkan lippu ja samalla lapulla voi olla vielä monta lentoa. Siihen tuli mies, joka myös yritti, mutta ei onnistunut. He sanoivat että meidän täytyy käydä Lanin toimistolla (Lan=lentoyhtiö, jonka koneella lennettiin) hakemassa liput, jossa on meidän numerot, joilla voidaan liput tulostaa. Me saatiin passit takas, mutta liput jäi heille. LAnin toimisto oli onneks ihan lähellä ja mentiin sinne. No sieltä sanottiin, että tarvitaan ne liput. Ulli lähti hakeen niitä. Nainen oli lähtenyt jonnekin ja meidän lippuja ei löytynyt L. Kukaan ei tiennyt missä ne on ja sitä naista ei näkynyt. No Vihdoin hän tuli takas, mutta liput ei ollut siinä mihin hän oli ne jättänyt. Ne löytyi lopulta isosta roskiksesta. Joku oli laittanut ne sinne L. Siinä oli meidän seuraaviakin lentoja. No sit saatiin numerot, mutta siinä oli vieläkin jotain häikkää ja tyttö kävi jossain perähuoneessa selvittämässä ennen kuin saatiin liput. Onneks oltiin kentällä ajoissa :D.

Koneen piti lähteä ysiltä, mutta se ei sit lähtenyt. Lopulta se lähti vain puol tuntia myöhässä, mutta myöhästymisen syy oli kova sade. Meidän mielestä se ei oikeesti ollut kova, mutta en tiedä mitä siellä oikein oli ongelma. Siellä tuli välillä Espanjaks kuulutuksia, mutta sit henkilökunta kiersi kertomassa matkustajille väliaikatiedot :D. Kapteeni ja perämies meni kerran jo koneeseen ja sit ne palas takas. Nekin odotti siellä meidän kanssa, että päästään lähtemään :D. Lento kesti yhteensä seitsemän tuntia. Eka tunnin jälkeen oli pysähdys Guyaiakilissä missä jäi väkeä pois ja tuli lisää. SIt matka jatkui. Eka kerran mulla ei ollut koneessa kylmä. Otin jopa collegehupparin pois, koska meinas tulla ennemmin kuuma :D.

Buenos Airesissa tullimuodollisuudet meni nopeesti ja päästiin etsimään taksia hotellille. No taaskaan ei koneessa nukuttu kunnolla, koska oli niin huonot penkit. Joka paikkaa särki ja sattui. Eli siis väsyneitä naisia. Saatiin taksi nopeesti ja joku mies vei meidät taksille. Luultiin, että se on kuski, mutta ei vaan jokupalvelija, joka alkoi sit vaatimaan tippiä, koska hän on vienyt meidän tavarat L. Ärsyttää niin tollanen. Kuski sanoi sit, että ei voi viedä meitä hotellille asti, koska sinne ei saa ajaa autolla. No sekin ärsytti, mutta sit se alkoi esitteleen kaikenmaailman rahoja. Sillä oli monesta maasta rahoja. Valtavat määrät pikkupusseja missä niitä oli. Sit siltä löytyi iso pussi 5, 10, 20 sentin kolikoita, joita pankki ei ota vastaan. Hän olis halunnut vaihtaa ne seteleiks. No eihän meillä ole. No Ullilta löytyi kolme euroa, jotka hän vaihtoi miehen kanssa niin hän oli ystävällinen ja kantoi meidän laukut hotellin ovelle. Enää ei tarvinnut kuin nousta kolmekymmentä porrasta kamojen kanssa :D. Taksi kuski varoitteli myös meitä, että täytyy olla tarkka tavaroista eikä saa pitää mitään kallisarvoista näkyvillä. Sit väärennetyistä rahoista hän varoitteli. Käski aina katsoa, että niissä on varmasti vesileima.

Yllättäen meidän varauksen kanssa oli ongelma. Nyt Ulli oli varannut oikealla päivällä, mutta hotellilla se näkyi, että seuraavana päivänä. Onneks siellä oli meille huone. Luultiin ,että saadaan vasta kahdelta, kun oltiin puol ysi hotellilla, mutta lupas, että saadaan yhdentoista maissa. Jätettiin kamat sinne ja käytiin aamukahvilla ja vähän kierreltiin katsomassa paikkoja. Hotelli on valtavan hyvällä paikalla ihan keskustassa kävelykadun varrella, mutta yksi tärkein valintakriteeri oli, että on keittiö Luki jopa, että joka huoneistossa on keittiö ja oma suihku. NO ei todellakaan ole. Yhteinen vessa-suihku on käytävällä. Miettikää, että Thaimaassa vaihdettiin hotellia, kun oli huoneessa sellanen, että suihku oli pöntön vieressä, nyt sopeudutaan jo kaikkeen :D. Keittiö löytyy alakerrasta, mutta siellä on ainoastaan hella, ei altaita, ei astioita eikä mitään ruuanlaittoon viittaavaa. No käytiin tänään ostamassa, paistinpannu, lasta ja sellanen kattilan tyyppinen, jossa voidaan keittää kahvivesi ja kananmunat. Aiotaan tiskata vessan altaassa :D. Siis kaikkeen tottuu :D, :D.  Lautasethan ja ruokailuvälineet (muovisia) ollaan ostettu Australiassa ja ollaan kuljetettu niitä käsimatkatavaroissa mukana. Myös hyviä veitsiä ostettiin Australiasta onneks. Nyt yritetään nauttia olosta täällä seuraavat kaksi viikkoa, ja sitten lähdetään tourille kohti Brasiliaa.