Viikko takana Mulwalassa

Meillä on viikko takana elämää täällä Mulwalassa. Viikko on ollut niin mukava, ja mennyt liian nopeasti. Meidän päivät on ollut pitkälle samanlaisia. Sovittiin jo tänne tullessa, ettei oteta mitään huolta käymisistä ja näkemisistä. No tää on tosiaan niin pikkupaikka, että kaiken täällä ehtii nähdä lenkkipolun varrella. Tää on myös niin syrjässä, ettei täältä lähdetä käymään missään ilman autoa, joten tää on ollut meille taas ihana rentotutumisen paikka.

Meidän päivät on koostunut tosi pitkälle saman kaavan mukaan. Mä oon herännyt aamulla eka ja touhuillut mitä oon halunnut ennen Ullin heräämistä. Kaikki Ullin tuntevat tietää, että kannattaa antaa Ullin nukkua eikä häiritä häntä :D. Oon istunut partsilla auringossa tai oon tehnyt koulutehtäviä tai ollut netissä :D. Ullin heräämisen jälkeen ollaan vaan oleskeltu pesty pyykkiä ei mitään ihmeellistä eli aika helppoa on ollut. Sitten ollaan syöty lounas ja vähän aikaa annettua laskeutua. Sitten ollaan lähdetty lenkille. Yhtenä päivänä kyllä meillä oli sellanen lenkkipäivä, että eka aamupäivästä käytiin parin kilsan kävely sit  mentiin uimaan ja ennen dinneriä käytiin vielä viiden kilsan kävely. Se oli ihan kiva juttu. Lenkin jälkeen ollaan venytelty ja syöty dinneri.

Kuitenkin ajateltiin, että olisi kiva, jos olisi joku reitti, jota voitaisiin ns. kiertää. Tää on niin pieni paikka, että aluks näytti ettei oo oikein mitään sellasta reittiä, mut sit löydettiin kartasta sellanen reitti, että kävellään yhden sillan yli Yarrawongaan ja sieltä kierretään ja tullaan toista siltaa takas Mulwalaan. Tää on jotain kahdeksan kilsaa, joten tätä ollaan pääosin kävelty. Yhtenä päivänä tehtiin vähän lyhempi eli jotain viisi kilsaa. Löydettiin sellanen oikasu tuolta meidän reitiltä, mutta koska lenkki oli niin lyhyt tehtiin me kuminauhajumppa lenkin päätteeks.

Lenkkipolun maisemia

Meillä on ollut kamera mukana lenkillä ja ollaan saatu hienoja kuvia. Täällä reissussa ollaan jotenki alettu nähdä luonto ihan eri silmin ja toivon, että se jatkuu mulla vielä Suomeen palattuakin. Haluaisin, että Suomessakin mä lähden luontoon nauttimaan sen rauhasta. Ollaan me Ullin ja Saaran kanssa kyllä monesti käyty nuuksiossa päiväkahvilla keväisin ja kesäisin ja se on ollut aika mukavaa :D. Kaunis ilma ja kahvia ja jätskiä mukana :D. Se mikä on ollut hauskaa kun ollaan kävelty niin autoilijat piippailee ja nostaa kättä :D. Yhtenäkin pvänä takaa tlui auto joka piippas ihan täysillä ja pitkään. Ulli oli varma, että hän on edessä niin siinähän  oli auto täynnä nuoria miehiä, jotka meille sitten huuteli ja huiskutteli. :D, :D.

Yhtenä päivänä, kun oltiin lenkillä niin sillalla oli pelikaani ja sellasia mustia lintuja, no silloin meillä ei ollut kameraa mukana. Ajateltiin, että saadaan varmasti kuvia muina päivinä. No mustat linnut on ollut aina paikalla, mutta pelikaania ei ole näkynyt. No sitten yhtenä päivänä meillä oli kamera mukana niin Ulli huomas yhtäkkiä matkan varrella kilpikonnan. Aika jännää oli nähdä se vaan siellä matkan varrella. Se oli selvästi vaan eksynyt reitiltä, koska reppana kökötti auringonpaisteessa kaukana vedestä. Me ei sitä voitu auttaa, koska reitti mitä kuljetaan on tosi pitkälle aidattu, joten ei päästy aidan toiselle puolelle konnan luokse.

Säät on ollut täällä alkuviikosta ihan täydelliset. Lämmintä on ollut 25-38 välillä kellon ajasta riippuen. Ei olla voitu lähteä aina lenkille ennen auringonlaskua, koska on ollut niin kuuma. Yhtenä päivänä oli vähän sellasta sateen tuntoista ja oltiin varmoja, että kohta alkaa vettä tulemaan. Silti vähän ajan päästä aurinko paistoi täydeltä terältä, joten lenkille lähdettiin. Alkumatkasta oli oikein mukava auringonpaiste. Sitten alkoi vähän tulemaan pilviä. Me oltiin kuitenkin nähty yhtenä päivänä paljon kakaduja yhden leirintäalueen lähellä, joten tarkoitus oli nähdä taas ja saada niistä kuvia. No aluksi näytti, ettei niitä ole lainkaan, mutta sitten alkoi kuulumaan ja näkymäänkin. (Kauniilla linnulla on niin ruma ääni, että sitä ei voi olla kuulematta eikä se kuullosta yhtään kauniilta).  No Ulli keskittyi videoimaan ja kuvaamaan ja mä vaan nautin niiden katselusta. Taivaalle, kun katsoi näkyi meidän takana mustat pilvet ja edessä oli ihan sininen taivas. Meillä ei ollut mitään kiirettä jatkaa eteenpäin, koska ei millään malttanut lopettaa kuvaamisia, koska koko ajan tapahtui jotain, mistä piti saada kuvaa tai videoo. No sitten piti matkaa jatkaa silti. Päästiin jonki matkaa eteenpäin niin pysähdyttiin kuvaamaan sorsia. No sitten päästiin jo aika pitkälle, kun nähtiin upean näkönen puu, jossa oli vain oksat ja siinä upeita valkoisia kakaduja ja siinä ympärillä olevissa puissa myös. Osa lenteli taivaalla ja osa istuskeli puussa. Huomattiin, kyllä, että takana satoi vettä, mutta meillä oli tärkeä homma menossa, kun saatiin niin hyviä kuvia, ettei siinä ehtinyt sateita miettiä :D. Aikamme kuvattua ajateltiin, että varmaan pakko jatkaa matkaa, koska sade näytti niin uhkaavalta ja ukkonen jyrisi ja salamat räiskyi. Se oli myös hienon näköstä. Lähdettiin kävelemään ja huomattiin, että joka puolelle, kun katsotaan niin sataa vettä, mutta meidän kohdalla ei satanut :D. Se oli aika jännä tunne, mutta sitten ne taivaan portit aukes meidänki kohdalla ja täysiä juostiin puun alle, ettei ihan kokonaan kastuttais. En tiedä oliko hyvä vai huono ajatus seistä ukkosella puun alla, mutta hengissä ainakin ollaan, joten ei se välttämättä ollut huono ajatus, koska myöskin selvittiin lähes kuivina siltä kuurolta. Sade oli lyhytaikanen ja jatkettiin matkaa. Meidän piti käydä matkalla kaupassa, joten laskettiin, että ehditään sinne ja voidaan olla pahin sade siellä jos alkaa satamaan kovasti. (Kauppa on meidän kävelyreitin varrella) No kun lähdettiin kaupasta ei satanut, mutta sitten meinas sellasta pikku ripsutusta tulla, mutta ei mitään sellasta, että kastutaan kokonaan. Kauppaan on meiltä matkaa reilu pari kilsaa. Loppumatkasta alkoi vähän koveneen, mutta ehdittiin juuri perille, kun alkoi vettä tulla ihan taivaan täydeltä. Eli selvittiin kastumiselta vaikka sadetta uhmattiinki, mutta olis niin harmittanut jos olis kiirehditty ja jäänyt kuvat linnuista ottamatta.

Matkalla nähtiin myös tämä Kookaburra

Vesisade oli tosi kovaa, just kun olin saanut ruuan valmiiksi niin meni sähköt L. Täytyi syödä siis pimeässä. Me ollaan taas alotettu sellasta dieetin tynkää, joten sovittiin, että ostetaan jätskiä, koska nyt sitä ei sitten taas ostella. Ostin sellasen yli litran paketin ja sovittiin, että loput laitetaan altaaseen mitä ei syödä. Miettikää, että sellasta mä teen :D. Sitä ei olisi voinut vaan jättää pakasteeseen, koska en voi luottaa jätskin kohdalla itseeni :D. Ei siis ollut kivaa syödä jätskiä pimeässä, mutta pakkohan se oli, koska ei voinut tietää milloin sähköt tulee takas. Sähköt tuli parin tunnin päästä ja sen jälkeen pääsin nauttimaan jätskistä ihan valoisassa ja se oli niin hyvää. Ulli söi sitä kerran ja mä ehkä neljä kertaa :D, mutta silti sitä jäi vielä pois laitettavaksi.

Vettä tuli koko yön. Välillä tuli enemmän kuin taivaasta mahtui. Olin varma, että taivaan kannet hajoaa, koska vettä tuli oikeesti niin valtavasti. Mä en millään saanut unta ja katsoin kelloa vielä 4.58, ja olin varmaan just nukahtanut, kun Ulli tulee oven taakse kyseleen, että mikähän tuo ääni on. Aluks en edes tajunnut mitä se tarkoittaa. Sitten kuulin palokunnan äänen, mutta se olikin joku palokello. Alettiin etsimään, että mistähän se kuuluu. Se kuului meidän vieressä olevalta kasinolta. Kesti vielä kauan ennen kuin palokunta tuli vilkut päällä paikalle, mutta ei siellä paloa ollut. Varmaan salama oli iskenyt sähkökeskukseen ja palokello alkoi soimaan. Kesti vielä tovin ennen kuin kello saatiin hiljaseksi. Kyllä tuli mieleen, että jos olis ollut oikea tulipalo niin olis kyllä aika pitkälle palaa, ennen kuin sitä olis päästy sammuttamaan.

Me ollaan syöty täällä ollessa kanaa, lihaa ja erilaisia kasviksia ja salaatteja ja totta kai fetaa ja halloumia. Paljon ollaan syöty keitettyä parsaa ja porkkanaa ja sipulia paistettuna. No tuosta dieetistä. Kaikki, jotka mua tuntee tietää, että mun elämä on ollut yhtä dieettiä ja painonhallintaa. Aina pitää olla jollakin dieetillä ja miettiä mitä syö. Olen muutaman vuoden ollut vähähiilarisella ja se on mulle hyvä ruokavalio. Sillä saan pysymään painoni kurissa, mutta en ole sillä kauheasti laihtunut, mutta en myöskään lihonut. Tottakai on noita parin, kolmen kilon heittoja aina tilanteen mukaan. No nyt halutaan saada muutama kilo pois ja Ulli ehkä vähän enemmän (Ullilla on vähän erikoisia tavoitteita laihtumisessa, Lucky Luke on varjoaan nopeampi, mutta Ullilla on tavoitteena laihtua varjoaan laihemmaksi :D; :D :D), ja luettiin netistä tästä dieetistä, joka kuulosti aika helpolta meille. Se on muuten vähähiilarisen tyyppinen, mutta myös kaikki rasva pois Ei ihan kokonaan, koska tiedän jo, että sitä pitää käyttää, mutta öljyä ruuanvalmistuksessa. (meille on ehkä pahinta tuo juustosta luopuminen) Meillä on viiden päivän protskukuuri, eli syödään vaan protskua (kanaa, kanamunia, raejuustoa ja maustamatonta jugurttia pääosin), mutta saa syödä niin, että on vatsa täynnä. Ei tarvi olla nälissään. Protsku on myös täyttävämpää, joten ei ole ollut edes mikään nälkä. Tänään on kolmas protsku päivä menossa ja olo on ollut hyvä, vaikka ollaan käyty myös lenkillä. Viiden pvän jälkeen aloitetaan sellanen, että joka toinen pvä protskua ja joka toinen pvä protskua,  kasviksia ja salaattia (eli meidän normaali ruokavalio). Tätä niin kauan, että ollaan tyytyväisiä ja sitten kuusi salaatti- protsku päivää ja seitsemäntenä saa syödä mitä haluaa. Sitten loppuelämä kuus normaalia ruoka päivää ja kerran viikossa protskupäivä. Että tämmöstä. Tiedän jo, että jonku mielestä tyhmää, mutta sellasia me ollaan. Tyhmiä tai ei, mutta minkäs teet, kun painonhallinta ei ole helppoa. Tää vuosi on meille myös henkilökohtaisen hyvinvoinnin vuosi, joten kaikki on luvallista. Testailla dieettejä ja kävellä paljon ja syödä välillä jätskiä :D. Jouluna ostan muuten niin paljon jätskiä, etten jaksa edes syödä :D, :D.

Tänään, kun me oltiin taas kahdeksan kilsan lenkillä niin puussa oli lintu, joka lauloi ja sen pyrstö liikkui jännästi samaan tahtiin niin Ulli sanoi, että kun tuo lintu vääkkyy niin sen pyrstö liikkuu samaan tahtiin :D, :D arvakkaa naurattiko? Täällä linnutkaan ei laula vaan ne vääkkyy. Jatkossa me kuunnellaankin vain lintujen vääkkymistä. No kieltämättä tällä kyseisellä linnulla ei ollut laulu ääntä lainkaan vaan se kuulosti ehkä enemmän raakkumiselta, mutta luulen, että Ulli ajatteli, että vääkkyminen on sellanen pehmeämpi versio raakkumisesta :D, :D, :D.

Yhtenä aamuna, kun heräsin huomasin, että mun tyynyllä oli nukkunut myös joku muu :D, :D

Näin hieno auringonlasku näkyi parvekkeeltä