sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Siirryttiin Balille

Me käytiin viimesenä iltana Pattayalla syömässä sellaisessa Venäläisten paikassa :D. Vähän arvelutti mennä, mutta sitten vaan rohkeesti mentiin, kun nälkä oli kova. Siellä oli ruokalistassa pottumuusia, jota ollaan haaveiltu jo monta viikkoa :). No ei ollut mitään oikein favoria sen kanssa, joten otettiin kanaa ja cashew-pähkinöitä :D. Oli niin hyvää muusia, etten muista milloin viimeks olisin sellasta syönyt, nam, nam. Olis tehnyt mieli nuolla vielä lautanenkin :).

Aamulla noustiin sit kuudelta aamupalalle ja vietiin sit rinkat alas. Siellä oli puntari, jossa punnittiin ne. Mun rinkka paino 21,6 ja yhdessä ne painoi 41,7. No eihän se auttanut, kuin alkaa tyhjäämään jotain pois. Vaatteita olin jo jättänyt, joten niitä en voinut jättää, kun ei ollut mitään jätettävää. Mulla on mukana kulkenut koko ajan sellanen pussi, jossa on ollut kaikenlaisia pulloja, kuten hiuskiinnettä, käsidesiä useampi, haavasprayta ja ihan kasvorasvoja. SIt oli shampoo ja aloeverapullo. Ei auttanut, kuin niistä alkaa luopumaan.

Turhaan panikoitiin, että onkohan meidän kuski aamulla paikalla niinkö oli viikkoa aikaisemmin sovittu. Ullihan kyllä soitti edellispäivänä varmistussoiton ja hän lupasi tulla. Hänhän oli jo paljon ennen seiskaa siellä meitä odottelemassa ja me hätähousutkin oltiin paljon ennen seiskaa ulos chekkaamassa, joten päästiin sitten lähtemäänkin ihan ajoissa. Kuski oli varmaan aika väsynyt, koska oli joutunut lähteä kotoaan viiden aikaan. Miettikää, että hän ajoi yhteensä yli 300 kilsaa meitä kuskaamaan ja hän sai siitä 25 euroa. Jos olis otettu taksi hotellin kautta olis se maksanut 100 dollaria yhdeltä. Joten kyllä kannatti ottaa riski :D. No matka meni ihan mukavasti eikä ruuhkaakaan ollut kauheesti. Ja kuski tosiaan oli niin väsynyt, ettei hirveesti jaksanut puhua :)).

Oltiin sitten ihan ajoissa kentällä. Joskus puol ysin jälkeen ja kone lähti 11.05.  Meiltä alkoi tiskillä nainen kyseleen, että onko meillä seuraavan lennon liput varmasti ostettuna (siis Balilta Malesiaan, jonne mennään viikon päästä), että pitäis näyttää. No nehän on mun sähköpostissa, mutta saatiin avattua ja hän sai lennon numeron, että varmasti ollaan poistumassa Balilta jossain vaiheessa. No Ulli siinä samalla heitti rinkkansa hihnalle ja arvatkaa mitä? Painoa oli 22 kiloa :D ja hotellilla oli 20.1. En tiedä miten oli niin. Oon varma, että kentällä puntari näytti väärin. Ulli siinä sit alko, että hän ottaa jotain pois, mutta nainen vaan selvitti niitä meidän jatkolennon lippuja ja mies siinä samalla laittoi Ullin rinkan eteenpäin ja kun mä laitoin omani niin tasan 20 kg. No tätsy ei sanonut mitään ylipainosta eikä vaatinut rahaa, joten eipä sitä myöskään tarjottu :D. Nyt ollaan sit kovasti pohdittu, että mistä ihmeestä me oikein luovutaan, kun ei oo mitään mistä luopua. Ullin rinkkaan on tullut Suomesta lähdön jälkeen lisää10 kiloa ja mullekin reilu viis tai oli se seitsemän, mutta kun hävitin jotain niin nyt on reilu viis. Eihän me edes olla osteltu paljon mitään ja ollaan niin paljon jo hävitetty vaatteita, ettei oo enää mitään mistä luopua :).

No mentiin sit odottelemaan konetta odotustilaan niin meillä tuli sellanen tunne, että ihanko meitä tuijotettais. Tajuttiin, että koneeseen oli menossa meidän lisäksi kaksi naista ja noin sata miestä. Me oltiin myös ainoat länsimaalaisen väriset, vaikka tottakai toivotaan, että meille sanotaan, että ollaanpa ruskeita, mutta ei paikalliset oo vielä koskaan niin sanonut :D. Aina kehuvat, kun ollaan niin vaaleita :D. Siellä oli muuten ihan mun väriset vaaleanpunaiset penkit. Oli siistiä istua niissä, kun mulla oli koko musta asu ja sit penkkien kanssa samanväriset varvikset :D. Olin osannut valita niin hyvin vaatteet lentoa varten :D.


Siellä oli penkit, johon sai istua vain valikoitu joukko :). Me ei kuuluttu niihin.

Te nyt luulette, että liiottelin , että sata miestä, mutta niin se oli. Minusta asussanni ei sit otettu kuvaa, mutta mun varvikset on ihan saman väriset kuin nää penkit.

Meillä oli lento Malesiaan Kuala Lumpuriin ja se kesti pari tuntia. Se meni aika nopeesti. Koneessa oli aika kylmä. Mä oon ennen laittanut koneeseen täysvarustuksen eli legginsit, villatakki ja sukat, mutta eihän täällä lämmössä osaa enää sellasia ajatella ja mulla kun vielä on toi kenkäongelma niin enhän olisi voinut sukkia laittaa. Mulla oli tällä kertaa tosiaankin mekko jossa oli lyhyet hiat ja legginsit, mutta polveen asti, ei sukkia sit oli huivi harteille. No onneks huivi lämmitti käsivarsia.
Kuala Lumpurissa koneen vaihto oli aika helppo juttu. Mehän ollaan nykyään jo niin maailmanmatkaajia, että selvitään mistä vaan, mutta nyt oli lähtöportti viereinen, mistä me tultiin pois koneesta, joten siihen vain jäätiin odottelemaan, että päästään selvitykseen. No nyt meillä oli koneessa mukava paikka, kun saatiin olla kahdestaan kolmen paikalla, mutta koneen penkeissä oli sellanen ihme tarranauha just polvitaipeen alla. Ullilla oli silkkiset housut jalassa ja ne jäi koko ajan kiinni siihen nauhaan, joten mä luovutin huivini hänen alle, että se on siinä tarranauhan ja housujen välissä. Nyt koneessa oli sit todella kylmä. Siellä oli niin kylmä, että olin varma, että kun päästään perille pitää mun isovarpaat amputoida pois, koska niissä ei veri enää kiertänyt ja jos oikein tarkkaan katso niin saatto nähdä jo sellasta sinerrystä niinkö olisi kuolio jo tulollaan. Mietin, että miten selviydyn siitä kylmyydestä niin vedinpä sitten käteni mekon sisälle. Eihän siinä tilanteessa ole paljonkaan vaihtoehtoja, jos haluaa selvitä ilman käsien amputonitia. Pari varvasta ei oo vielä kovinkaan paha, mutta jos kädetkin pitää amputoida niin hankaloittaa valtavasti reissaamista, koska Ulli joutuis nostaa rinkan mulle aina selkään ja kantaa kaikki ruokatarjottimet yms. No onneks pidin käteni mekon sisässä, koska istuin käytävä paikalla ja siinä oli ihan valtava trafiikki koko ajan. Ihmiset kulki vessaan ja emännät juoksi koko ajan palvelemassa ja aina, kun joku meni ohi niin oikea puhuri iski siinä mun kohdalla. Ihan kuin viima pakkasessa. Jokainen tietää millanen on viimapakkanen. Miettikääpä sit, että oot koneessa etkä pääse  sieltä edes pois ja päällä on liian vähän vaatteita. No silti selviydyin lennosta ja kun päästiin terminaaliin niin kyllähän veri alkoi sitten pikkuhiljaa jäsenissä kiertää ja tajusin, ettei onneks tarvi amputoida :).


Näin hienosti näky tulivuoret pilviverhon välistä


Auringonlaskua, mutta vähän oli liian kirkas


Vasemalla näkyy kiitoradan alku. Meinas alkaa jo pelottaan, kun pyörät viisti maata ja kun katsoi ulos niin näkyi vaan merta.

Me tarvittiin sitten jälleen kerran viisumit, kun tultiin uuteen maahan. Me täytettiin maahantulokortit jo Kuala Lumpurin kentällä, ja sehän on myös meille jo rutiinia. Mäkin alan pikkuhiljaa muistamaan passinumeronkin ulkoa, kun oon sitä niin usein joutunut kirjoittelemaan. Ullihan muistaa omansa, kun on sen kerran nähnyt, mutta hänhän onki mua kuus vuotta nuorempi niin täytyykin muisti olla vielä paremmassa terässä.  No sit tosiaankin mentiin viisumia ostamaan. 25 euroa makso ja meillä ei ollut rahaa tietenkään. Aina pitäs olla niitä dollareita mukana, kun joka paikassa ne niitä pyytää. No kaupattiin pankkikorttia, mutta ei kelpaa kuin raha, joten taas automaatille. Systeemi oli seuraavanlainen. Ulli luovutti passinsa virkailijalle ja käveli toiselle puolelle nostamaan meille rahaa ja sit tuli takas ja sai passinsa takas. Me mentiin viisumiluukulle annettiin rahat ja saatiin lappu, jossa luki, että saadaan olla kuukausi Balilla. Tuo on niin pelkkää rahastusta eikä mitään muuta.

No sit me mentiin hakemaan rinkkoja, mä menin hakeen kärryjä ja Ulli lähti etsimään rinkkoja, koska ne oli nostettu pois hihnalta; siellä olikin kaksi miestä meidän rinkkojen ympärillä ja nosteli niitä kärryihin. Ulli sano, että ne oli ollut siinä meitä odottelemassa. No nämä kaksi miestä työnsi meidän kärryjä tai toinen työnsi ja toinen käveli vieressä. Me nostettiin lisää rahaa niin ne seisoi siinä meidän kärryjen kanssa. Sit me mennään ulos niin meidän pitää maksaa näille kahdelle miehelle kahdeksan euroa, että ne on nostanut meidän rinkat kärryyn ja työntänyt sitä 50 metriä. Ollaan tähän asti selvitty ihan keskenämme siitä. Olin niin pöyristynyt, mutta eipä siinä voinut alkaa kauheesti sanomaan mitään. Otti oikeesti päästä.
Me oltiin varattu hotellilta kuljetus valmiiksi. Muuten tämä meidän hotelli on Ullin yhden työkaverin omistama. Hänen mies on Balilta kotoisin ja nyt myös hänen työkaveri on muuttanut tänne ihan kokonaan asumaan.
No siellä oli sit poika lapun kanssa, jossa luki, että Ulla-Maija kalliokoski. Meitä oli vastassa kaksi poikaa. Toinen oli hotellin autonkuljettaja ja toinen hänen kaveri. Hän oli vapaapäivällä niin oli lähtenyt mukaan. Oli kiva, kun hän kertoili meille kaikkea saaresta ja siitä mitä kannattaa tehdä yms. Matkalla pysähdyttiin syömään saaren parhaaseen ravintolaan. Taas oli pottumuusia listassa, joten tilattiin kanaa ja pottumuusia. Muusi oli ihan kylmää, mautonta ja täynnä perunanpaloja sit mun kana oli raaka sisältä. Me sanottiin siitä niin se paistettiin uudelleen :). No maha tuli silti täyteen, mutta ei meidän mielestyä kyllä voi olla paras ravintola.



Matka meidän hotellille ei ollut ravintolasta pitkä. Meidän hotelli on ihanalla paikalla ja ihana. Huone ei ole mikään erikoinen, mutta ihan riittävä bungalow, mutta täällä on niin kaunista. Sen lisäksi ollaan ihan kylän keskustassa, mutta silti hotellin vieressä on riisipellot ja täällä on sellainen olo kuin olisi paratiisissa. Ei malta illalla alkaa nukkumaan, kun on niin ihanaa istua bungalowin terassilla ja nauttia ihanasta pimeästä illasta. Hotellilta on tuotu termarissa kuumaa vettä niin mä oon saanut ilta-cappuccinotkin juoda.

Me käydään aamupalalla hoteliista vähän matkan päässä olevassa ravintolassa. Sinne mennään sillan yli ja siihen on joka pvä laitettu eläviä kukkia. Se on niin kaunis

Tässä aamupala paikka sisältä

Meidän terassilta näkyy koulu. Lauantai-aamuna herättiin siihen, kun oppilaat lauloivat siellä

Näkymä meidän terassilta

Hotellin vieressä oleva riisipelto

Näitä patsaita on paljon. Tämä on uima-altaalla




Keskellä pihaa on kala-lammikko

Ylimmässä kerroksessa on meidän bungalowi


Meidän bungalowin ovi


Täällä koristellaan kaikki elävillä kukilla. Erään talon pihalla oli näin hienosti laitettu illalla eläviä kukkia

Myös näitä lamppuja oli myös ripustettu

Tässä on meidän hotellin respa

Tässä näkyy vähän kuinka hienonväriset mun varvastossut on


Katunäkymää Ubudissa.

Erään kaupan edessä oli nämä kauniit kukka-asetelmat. Nuista ruukuista valui vettä koko ajan alas niinkö suihkulähteestä. Kuva ei kerro miten hienot ne oli

Paikallinen tori. Täynnä tavaraa ja paljon sellaista mitä haluttais ostaa, mutta ei voida.

7 kommenttia:

  1. Kiitos taas kun jaksoit jakaa kokemuksiasi. On niin huippumielenkiintoista lukea niitä.
    No oli kyllä onni ettei sulta tarvinnut jäseniä amputoida!! Sehän olis noissa olosuhteissa voinut olla vielä aikamoinen infektioriskikin. Minulta olis varmaan sormet ainakin viety tuo Raynodin takia, mutta ehkä huomenna alan lääkityksen siihen. Saa nähdä.
    Eikö koneessa ollut muuten mitään vilttejä saatavana? Mutta hienoahan vaatetuksessa tietenkin oli se että matchasit niin hyvin odotushuoneen sisustuksen kanssa.Varmaan ne 100 miestäkin huomasi sen. Ensi kerralla vaihtavat kengät vaaleanpunaisiin varvastossuihin...
    Tuollainen ylimääräinen rahastus palveluista (rinkkakuljetus kentällä )joita ei ole edes tilannut/tarvinnut on RAIVOSTUTTAVAA. Ihme että noinkin rauhassa asian otit! 8 euroa on aikamoinen hinta tuosta...
    Tuo Bali vaikuttaa aivan ihanalle paikalle!! Olemme muiltakin kuulleet siitä pelkästään positiivista/ Paratiisi maan päällä. Mielenkiinnolla odotan lisäraporttia sieltä. Nyt ette ole vielä syöneet siellä montaa kertaa ainakaan blogin kirjoittamisen aikaan joten ruoan rakastajana odotan yhtä monipuolisia ruokaraportteja kuin aikaisemmista paikoista, haha! Minun mielestäni vain lomalla olon yksiä tärkeitä elementtejä on hyvä ruoka. (Arkenahan voi mottona olla että emme elä täällä syödäksemme, vaan syömme elääksemme.)
    Nauttikaa edelleen...oletteko te tosiaan kohta olleet kolme kuukautta reissussa?? Aika lentää!

    VastaaPoista
  2. Milli, onneks sain pitää kaikki jäseneni, koska todellakin täällä se ois niin iso infektioriski ;D ja sit ois niin hankaloittanut reissun tekoa, eihän siinä muuten olis mitään ollut jos olisin Suomessa :D.
    Näillä päivälennoilla ja jotka on lyhyitä niin ei ole vilttejä ollut :((. Eivät varmaan halua ylimäärästä pesemistä. Mulla tuli oikeesti sinä mieleen, kun ajattelin miten jäässä olen, kun muistin, että sinulle ei ole kylmä hyväksi käsille tai sormille.
    Mäkin luulen, että sitä ne miehet tuijotti, kun huomasivat mun vaatetuksen :D. Sopi niin hyvin tuoleihin :D.
    Oikeesti otti niin päästä se rahastus, mutta siinä ei voi muuta kuin maksaa, kun tyypeillä on jo meidän tavarat :((.
    Bali on niin ihana paikka, että Sansibar jää kakkoseks kyllä. Ollaan jo saatu ihania elämyksiä täältä, joista kirjoittelen kunhan ehdin. Ja ruokahan on myös mun sydäntä lähellä niin kyllä mä siitäkin varmasti kirjoitan, mutta nyt ollaan saatu itse valita paikat niin ei ole ollenkaan sellasia mitä tourilla :).

    VastaaPoista
  3. Kerro kuitenkin ruoista, vaikka olis vain yksi lempiruoka mitä syötte joka päivä. Minusta niistä on niin ihana lukea. Olen katsonut just nuo ruoanlaittokuvatkin varmaan sata kertaa! Voit nimetä kirjoituksen vaikka ruokaraportti Millille:) haha!
    Kävin katsomassa myös lentolippujen hintoja Balille...

    VastaaPoista
  4. Olet muuten tosi suloinen ja tosi ystävä kun muistit minut ja mun sormet tuolla Balissa! Niin Anskukin sanoi, siis mun Ansku...ei sun sisko-Ansku:)
    Halauksin, Milli

    VastaaPoista
  5. Anonyymi11.9.11

    tuli mieleen tuossa kun luin tuota sun kauhuskenaariota amputoimisesta, että jos se olis jouduttu tekeen toivottavasti olisi edes keskisormi jätetty ku se on niin kansainvälinen sormi, että joka maassa tulee ymmärretyksi sillä ainakin jonkun asian osalta:D osaan oikeasti kuvitella sen kauhea kylmyyden, mun ei tarvi ku raottaa ovea on vastassa sellainen lähes viimapakkanen:O ja oikeasti neki on mulle kohta todellisuutta ettei tällaistä huulien löpinää vaan. Mut terkkuja jälleen täältä ja koittakaa vielä jaksaa olla siellä reissussa, takana on jo 3kk, joten pian pääsette kotiin;D hanna

    VastaaPoista
  6. Hanna vois oikeasti lukea nää postaukset ihan niinkuin nopeesti ja kommentoida ihan tuoreeltaan sen perusteella. Sillälailla olis voinut nytkin vaikka mitkä ruumiinosat olla tippumassa ja Hanna taas "säikähtämässä"- mitä siellä nyt tapahtuu.
    Kaula lumpurissa...mitä se nyt sitten oliskaan...?

    VastaaPoista
  7. Hanna ja Milli nauraisin aanneen jos kehtaisin, mutta oon hotellin koneella niin tyydyn vaan hymyilemaan :D, :D. Olis niin hyva, kun Hanna lukis vaan noeesti ja luulis, etta mulla jouduttu amputoimaan jasenet :)).

    Kolme kuukautta on muuten mennyt niin nopeesti, etta jos yhta nopeesti menee niin mehan ollaan kohta jo Suomessa :)).

    Milli, kylla ma kirjoittelen meidan syomisista myos :)), mutta taitaa olla vaan aika arkisia tilanteita nykyaan :)). Mahan teen opintoihin ruokablogia niin oon tyytyvainen, etta oon kirjoittanut niin tarkkaan niin saan sielta hyvaa materiaalia siihen toiseenkin blogiin, jota pitaisi alkaa tekemaan, ettei jaa viimetippaan :)).

    Hanna: En kesta edes ajatusta, etta joutuisin olla siella kylmassa. Tuo koneen viima oli jo niin paha, mutta sitten se Suomen talvi niin en selviytyisi siita :)).

    VastaaPoista