Kokkikoulua ja vaatteiden teettämistä

Junamatka sujui aika mukavasti, vaikka en nukkunutkaan läheskään niin hyvin mitä edellisen junamatkan. Juna heilui ihan valtavasti koko ajan. Nukuin yläpetillä, joka oli ehkä 70 senttiä leveä, joten koko ajan tuntui, että tipun sieltä lattialle.  Sen lisäksi siellä oli olo, että pää on alaspäin ja jalat ylhäällä, joten oikein oli rentouttavaa nukkua :D. Hytissä oli joku ilmastointi, ja luulen, että se oli sellainen, että tiettyyn lämpötilaan jäähdytti ja sitten meni pois päältä, joten siellä ylhäällä oli välillä tukahduttavaa ja sitten tuli niin kylmä, että paleli. Se tuuletus oli ihan siinä mun yläpuolella ja puhalsi  tosi kylmästi. Aamulla, kun oltiin perillä pysähtyi juna ja mä katsoin ikkunasta, ettei vielä olla asemalla, kun on vaan peltoa ja polku. Kukaan meidän porukasta ei tehnyt lähtöä. Kohta tuli konnari, että äkkiä ulos junasta ollaan asemalla :D. Oli siis pikkusen eri näköinen mitä ollaan totuttu. No kyllä siinä alkoi sit sellainen asfaltin näköinen, kun vähän matkaa käveltiin.  Meitä oli bussi odottamassa Hoen asemalla. Me ajettiin hotellille, jossa saatiin kaksi huonetta, ja luvattiin suihkuun J. Sen lisäksi päästiin aamupalalle hotellin ravintolaan. Piti itse maksaa reilu 2 euroa ja oli niin mahtava aamupala, ettei ole kertaakaan ollut. Viimeksi olen saanut niin hyvän aamupalan Lissabonissa, kun käytiin helmikuussa. Se maksoi vaan 17 euroa, joten hieman oli hinnassa eroa.  Aamupalan ja suihkun jälkeen lähdettiin käymään katsomassa temppeliä, joka on kuulunut jollekkin hallitsija suvulle. Oli tosi ihana lämmin sää ja en oikein jaksanut innostua tällä kertaa temppelistä. Siellä oli vallihautoja, jossa kasvoi ihania lootuksen kukkia ja tällä kertaa ne vei minun huomion.

 Sieltä mentiin käymään vielä keisarien haudoilla Minh Mang Tombsissa ja kiinnostus oli sielläkin yhtä suuri.  

Näiden tutustumisten jälkeen muut lähti motskari ajelulle, mutta me haluttiin pitää kahden keskinen iltapäivä ilman jatkuvaa aivojen ylikäyntiä Englannin kielestä. Kaupunki oli aivan ihana. Aurinko paistoi, joki meni kaupungin läpi. Me käveltiin joen yli toiselle puolelle ja ajateltiin käydä syömässä ja sitten mennä markettiin eli meillä puhutaan torista.

 Myyjät halusivat saada tavaraa kaupaksi. Heti yks nainen tuli tarjoamaan puseroita. Sanoin, että ne on liian pieniä niin hän sanoi, että hänellä on isojakin ja lähti juoksemaan jonnekin; ehkä hakemaan niitä. Sanoin Ullille, että nyt äkkiä jonnekkin ennen kuin täti tulee tavaroineen. Ulli tarvitsi alusvaatteita niin löytyi sitten myyjä, jonka kanssa Ulli alkoi käymään kauppaa pikkareista, koska oltiin jo ostettu niitä yhdestä haisevasta kauppakeskuksesta paljon halvemmalla. (Ihmeteltiin oikeesti, kun haisi ihan kauhealle, mutta ihmiset ilmeenkään värähtämättä kulkivat siellä ihan niinkö siellä olisi haissut ihan normaalille :D.) Pikkareiden hinta laski neljänneksen loppujen lopuksi. Nainen tuli laskimen kanssa perässä ja vaati, että Ulli sanoo mitä maksaa ja alussa maksoi 800 paikallista rahaa ja loppujen lopuksi maksettiin 200. 

Eiköhän kohta oo mun puseromyyjä siinä selän takana eikä millään lähde pois. Loppu viimein hän sai meidät houkuteltua vain katsomaan hänen tuotteitaan. Hän vei meitä marketin läpi, jossa käytävät oli 50 senttiä leveitä, siellä oli kaikenlaisia osastoja erikseen oli karkkiosastoa, kypäräosastoa (se mikä täällä on eroa Hanoihin niin kaikki käyttävät kypärää ja ne on tosi hienoja lipallisia ja kaikenvärisiä ja kuvioisia), mekko-osastoa, kenkäosastoa, jossa sovitettiin kenkiä siinä 50 senttiä leveällä käytävällä josta yritti ohittaa ihmiset kumpaankin suuntaan. No sit päästiin tätin puserokauppaan ja siellä ei ollut meidän tyylisiä puseroita :D. Onneks oli luvattukin vain katsoa. Kieltäydyttiin kauniisti ja päätettiin, että lähdetään hotellille ja otetaan skypellä yhteyttä kotisuomeen. Saatiinkin hyvä yhteys isälle ja äitille ja Saaralle J. Illalla mentiin taas porukalla syömään ihan hotellin viereen olevaan ravintolaan, jossa oli oikein hyvää ruokaa.

Aamulla oli lähtö klo  9.00. Meillä porukat on aika hyvin ollut lähtövalmiina. Välillä odotetaan matkanjohtajaa kyllä. Hän saattaa olla viimeisenä paikalla. Taas ajettiin kauniiden maisemien läpi mutkaista serpentiiniä ensin ylös ja sitten alas. Maisemat oli todella hienot. Ei olisi voinut arvata, että siellä jossain löytyy kaupunki, joka ei ollut edes ihan pikkukylä. Siellä oli 80 000 asukasta. Välillä käytiin syömässä ihanassa paikassa meren äärellä. Sellainen nostaa niin fiilistä. Ihana maisema ja hyvä ruoka seurakin ihan ok. Sitä ei oo voinut nyt valita, kun on ryhmän kanssa liikenteessä, mutta ei voi valittaa.

Päästiin perille Hoi Aniin. Meillä oli ihan kiva hotelli kävelymatkan päässä kaikesta.

  Me vietiin taas tavarat huoneisiin ja lähdettiin kierrokselle. Meille esiteltiin parhaat tailorit (räätäli)  ja suutarit, jotka valmistaa mittatilauksesta vuorokaudessa vaatteet ja kengät. 

Me löydettiin ihana cappuccinopaikka, kun käytiin nostaan rahaa ja iso kuppi maksoi alle euron. Meidän Saara olisi niin tykännyt siitä kans :D.  (Meillä on Saaran kanssa kotona ihania kahvihetkiä niin siksi tuo lause. Välillä niitä on ikävä. totta kai). Illalla oli taas yhteinen dinneri. Käytiin dinnerillä samassa ravintolassa, missä meillä oli kokkikoulu. Saatiin yhdessä päättää mitä halutaan valmistaa.

Seuraava päivä meillä oli vapaapvä  ja se oli niin ihana. Aamulla herättiin kello 4.00 kukon lauluun :). Siihen ei olla herätty sitten pitkiin aikoihin. Kukko kiekuili varmaan sen pari tuntia. Sillä oli selvästi mennyt ääni käheäksi liiasta laulamisesta, koska kyllä se niin pahalta kuullosti :). No kyllä saatiin uni uudestaan ja nukuttiin ysiin ja aamupalan jälkeen lähdettiin kierrokselle. Oltiin sovittu, että voitaisiin jotain teettää itselle jos halvalla saadaan. Loppujen lopuksi mä teetin yhteensä kolme mekkoa, kahdet housut, yhden hameen ja kaksi puseroa. Ulli vähän enemmän vielä J. Kaikkia ei teetetty samassa paikassa, vaan kun kuljettiin kaduilla niin huomattiin jossain nätti vaate niin mentiin liikkeeseen, jossa otettiin mitat ja valittiin kangas. Ulli sai eka vaatteet samana pvänä. Kolmelta tilasi ja seiskalta oli hame ja pusero valmiina ja ne oli tosi nätit.

 Meillä olisi taas ollut yhdessä dinneri, mutta me sanottiin, että haluttaisiin olla aivojen tuuletuksessa koko pvä. Ulli sanoi, matkanjohtajalle, että  halutaan välillä olla levossa kielestä, koska se on meille koko päiväinen työ, kun koko ajan pitää ajatella ja kuunnella Englanniksi ja, kun se ei ole meidän oma kieli. Hän ymmärsi oikein hyvin. Sattumalta mentiin Japanilaiselle sillalle, joka oli upeasti valaistu erivärisin lyhdyin. Siellä sai ostaa kynttilän sellaisessa pahvisessa astiassa ja sit se laskettiin pitkällä kepillä alas sinne jokeen. Se oli todella kauniin näköistä. Harmittaa vaan, kun ei saatu kunnon kuvia niistä. Kiinalainen kaupungin osa oli tosi kaunis ja siellä oli ihana istua iltaa lämpimässä pimeässä illassa, syödä hyvää ruokaa ja katsella menoa. Ainoa mikä alkoi tympäsemään, kun oltiin syömässä niin koko ajan pöydän vieressä oli happy hour menossa. Myyjät kävivät myymässä esim. euron kolikoita narussa :D. Ne kysy eka, että mistä oot kotosin ja sit, kun sano niin alko kauppaan oman maan rahaa narussa. Ne sano aina, että mulla on sun maan rahaa. Me alettiin vastaamaan, että niin meilläkin ja paljon :D. Siinä pyöri myös sellaisia pikkutyttöjä ehkä 7-10 vuotiaita, jotka kauppas sytkiä ja sitten jotain hyrriä. Nähtiin, kun heidän äiti ohjeisti heitä aina välillä. Ei ostettu säälistä heiltäkään mitään.

Keskiviikkona meillä olikin Vietnamilaisen ruuankurssi ja se oli niin mahtava kokemus, etten ole sellaista ikinä ennen kokenut. Oli sovittu, että mennään ysiksi ravintolaan missä oltiin ekailtana syömässä. Meitä oli yhdeksän meidän porukasta siellä. Meidän opettajana oli ravintolan kokki nimeltään Viet eli maan alkuosa. Meillä oli muuten yhdesti oppaana Nam eli maan nimeä käytetään nimissä. Me aloitettiin kurssi sillä, että lähdettiin markettiin. Meillä olisi ehkä puhuttu taas torista tai osittain kyseessä oli kauppahalli. Viet edellä me perässä käveltiin 10 minuutin matka marketille. Ensin mentiin riisi- ja mausteosastolle. Haju siellä on aina yhtä mielenkiintoinen, vaikka vielä se ei ollut pahimmillaan. Pysähdyttiin yhden myyntipöydän luokse, jossa oli erilaisia riisejä astioissa kekona. Siinä Viet vaan käsillä otti niitä ja antoi meille kiertoon katsottavaksi ja sitten ne laitettiin takaisin astiaan :D. Hän kertoi meille myös paljon mausteiden terveellisistä vaikutuksista ja mihin kaikkeen niitä voi käyttää. Se oli ihan niin mahtavaa kuunneltavaa. Sitten matka jatku jai tultiin osastolle, jossa oli veitsiä ja raastimia myynnissä. Vietnamissa veitset on erilaisia kuin Suomessa, mutta luulen että ne on tosi hyviä käytössä. Viet pyysi tädiltä porkkanan ja sitten hän otti siitä myynnissä olevan veitsen ja näytti miten hyvä se on :D sitten hän vielä näytti miten raastinta käytetään. Siihen ne sit jäi pöydälle, ja joku varmaan siitä ostaa ne vähän käytettynä.  Luulenpa että porkkana on jo kuivunut siihen terään niin ei sitä edes huomaa, että veitsellä oli jo kuorittu tai raastimella raastettu.

Seuraavaksi siirryttiin tuorepuolelle. En pysty edes kertomaan millaista siellä oli, mutta yritän. Vihanneksia oli paljon erilaisia ja ne oli niin kauniin näköisinä siinä pöydillä. Taas käytiin läpi mihin Vietnamissa mitäkin käytetään. Vihannestiskin toisessa päässä täti leikkasi lihaa eli siinä oli sit lihaosasto samassa tilassa. Ei siellä mitään kylmää ollut, eikä mitään säilytetty kylmässä ja välineet millä siellä työskenneltiin oli niin vaarallisen näköisiä, että pelkäsin jonkun pamauttavan sormensa poikki niitä välineitä käyttäessä. Yhtäkkiä sinne liha-osastolle tuli täti jolla oli muutama elävä kana mukana. Hän kuljetti niitä kurkusta kiinni pitäen. Hän meni sinne lihatiskille (ei se oikeasti mikään tiski ollut, mutta silti sellainen pöytä) Siellä oli sellainen pyöreällä astialla oleva puntari, johon kanat iskettiin ja punnittiin, en tiedä mihin ne siitä menivät. Viet kertoi meille, että he ostavat kaiken tuoreena ja aika tuorettahan kana on jos se on vielä elävä ostettaessa  :D.  Siinä kulkiessa väistelimme välillä lattialla olevia possunosia oli sorkkia ja lapaa yms. Olimme menossa kalaosastolle ja matkalla ohitettiin naisia ergonomisessa asennoissa työn touhussa. Siellä marketissa kaikki istui lattialla, joka tarkoittaa, että asfaltilla tai sementillä, joko risti-istunnassa tai kyykyssä. Siellä myös perkkailtiin vihanneksia siinä lattianrajassa yms. Sitten ohitettiin vati, jossa oli nyljetty sammakoita, mutta silti näytti, että ne hengitti. Oikeasti oli aika pahan näköisiä. Sitten olimme jo kalaosastolla :D. Siellä oli pöydät täynnä kaloja ja mereneläviä. Aamulla pyydettyjä.  Kalanperkkuut oli vielä kesken, joten lattialla oli reilu sentti vettä, jossa me sitten kuljimme varvastossuilla perkkuuvesien seassa :D. Oli niin epätodellinen olo.  Suomessa olisi terveysviranomaiset sulkenut  marketin aikoja sitten.

Kanojen punnitus

Kanat on nyt punnittu.

Viet osteli meille jotain pientä, mutta kanaa ja kalaa ei ostettu sieltä tuoreena, vaikka kanaa valmistimme kyllä ruuaksi. Me palasimme ravintolaan jonne meille oli järjestetty yläkerran saliin neljä kaasulevyä ja tarvittavat ainekset ruokiin. me ei itse pilkottu mitään vaan kaikki oli valmiiksi pilkottu. Me saimme hyvät ohjeet kotiin. Ruuat valmistettiin niin, että oltiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä (me oltiin Ullin kanssa kahdestaan) ja Viet aina sanoi, mitä milloinkin lisätään pannulle. Se oli oikeasti hyvä systeemi. Me tehtiin yksi laji kerrallaan. Siellä oli sitten aputyttöjä, jotka veivät valmiit ruuat odottamaan syömistä ja ne pysyi sit myös lämpimänä.

Me tehtiin tuoreita kevätkääryleitä, joihin valmistimme itse riisipaperin. Se näytti helpolta, mutta olikin vaikeampaa miltä näytti. Me saatiin kuitenkin neljä kaunista riisipaperia tehtyä, vaikka kolme menikin roskiin. Riisipaperit valmistettiin niin, että kilo riisiä ja  4 litraa vettä annetaan olla yön yli ja sitten siivilöidään.  Tästä liemestä valmistetaan paperit niin, että laitetaan vettä kattilaan ja päälle puuvillakangas sitten kun vesi kiehuu kauhalla kaadetaan kankaalle lientä lätyksi. Se pitää kypsyä alle  kaksi minuuttia, jonka jälkeen se varovasti nostetaan kostutetulla bambukepillä lautaselle. Jos paperi oli liian pitkään alkoi se halkeilemaan ja se meni roskiin. Näiden sisälle laitoimme kasviksia ja ne syötiin kylmänä. 

 Sitten valmistettiin rahapusseja myös riisipaperista, mutta ne riisipaperit oli valmiita.  Täytyy toivoa, että niitä saa myös Suomesta. Sisälle laitettiin kanaa ja kasviksia ja tehtiin pusseiksi ja paistettiin kauniin ruskeiksi öljyssä.

 Sitten tehtiin munankoisoa padassa ja meidän favoria eli kanaa ja cashew pähkinöitä. Tottakai me ois osattu ilman kurssiakin, mutta ei olisi kyllä osattu käyttää niitä mausteita mitä nyt käytettiin. Se oli niin ihanaa J.

Lopuksi harjoiteltiin vielä tekemään tomaatista, chilistä ja porkkanasta kukkia :).

Kurssilta mentiin sit vaatteiden sovitukseen. Osa oli heti hyviä, mutta mä sit halusin vielä yhdet housut, jotka luvattiin, että ne on viideltä valmiit. Toisessa paikassa piti mekkoa vähän isontaa, koska oli tullut mittavirhe :D. Aiottiin mennä hotellille välissä, koska oli pari tuntia aikaa. Matkalla meidät pysäytti kaks naista, jotka sai meidät höynäytettyä matkaansa. He lupasivat, että poistavat langalla meiltä jalkakarvat ja ne ei enää koskaan kasva takasin. Se oli tosi kallista. Ihan Suomen hinnoissa, mutta naiset oli niin kieroja ja sellaisella manipuloinnilla sai meidät suostumaan, vaikka sanoin etten usko, että ei koskaan kasva. Sen verran oon perillä jalkakarvojen kasvusta, ja ei niitä saada vahallakaan lopullisesti pois. No sit ne sanoi, että meillä on jalkapohjat niin kauheat, etteivät ole ennen nähnyt ja oikein oli paheksuvia, joten suostuttiin. Taas maksoi maltaita ja partakoneen terällä raaputti kuolleen ihosolukon pois. No varmaan ne oli huonossa kunnossa, koska mä sanoin ullille, etten ole tiennyt, että lattia voi tuntua niin kylmälle :D. Sen verran on ollut tavaraa jalkapohjissa :D. Taisivat olla rikkaita naisia, koska heidän tilansa ei ihan olleet luksusta. Peltiseinät ja kattona pressu ja kun alkoi sataan niin jostain väleistä tuli vesi sisälle, joten vuokraan heillä ei voi hirveitä mennä sitten välineinä oli sininen rullalanka ja partakoneenterä. En tykännyt niiden toiminnasta, mutta olen juuri oikea syötti heidänlaisilleen, koska suostun vaikken haluaisi.

No ei sitten ehditty hotellille, vaan taas oli sovitus vuorossa, mutta housut ei ollut valmiit ja Ullilla piti korjata mekon olkaimia ei nekään ollut valmiina. No mentiin seuraavaan paikkaan, jossa oli sit mulle mekko oikeankokoisena ja Ullille puseron korjaus ok. Taas takaisin odottamaan, housuja ja mekkoa. No odotettiin ja odotettiin ja sitten, kun ne tuli niin mun housut oli tehty Ullin mitoilla joten lahkeet oli 10 senttiä liian lyhyet ja ne oli myös vähän isot mulle. Ei muuta kuin uusiksi. Ne aikoi niistä liian lyhyistä saada mulle housut aikaiinseksi. Kaikkien odottelujen jälkeen sovittiin, että mennään aamulla ysiksi takas, ennen kuin lähdetään kentälle. Oltiin sitten seiskalta hotellilla ja silloin ois pitänyt lähteä syömään. ei kun soitto oppaalle ja sovittiin, että kasilta syömään.  Muut kävivät sillä aikaa kaupunkikierroksella ihailemassa Japanin siltaa.

Aamulla mentiin sitten housuja ja mekkoa hakemaan niin……mun housut lähti vielä pienennykseen ja ne jäi loppujen lopuksi isoiksi ja Ullin mekon olkaimetkin jouduttiin vielä uudestaan korjata. Muuten oltiin tyytyväisiä vaatteisiin, mutta pari oli vähän hankalampaa.

Ehdittiin kuitenkin ajoissa takas hotellille ja kentälle ja koneeseen jolla lensimme entiseen Saigoniin ja nykyiseen Ho Chi Minh Cityyn.

Se mihin ollaan Vietnamissa kiinnitetty huomiota, on ihmisten suojautuminen. Kiinassa oli vaan hengitysuojaimet, mutta täällä ollaan ihan täysvarustus päällä. Nytkin yhtenä päivänä me oltiin topit päällä ja hameissa. Lämmintä oli 35 astetta niin meitä tuli vastaan nainen, jolla oli lierihattu päässä hengityssuojain kankaasta, joka peitti kasvoista muut paitsi silmät, collegetakki päällä sellainen paksu, sit tummat farkut jalassa, sukat, ja avokkaat, joissa oli kärki auki ja varpaiden väli isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä.  (sellaisia on paljon, että sukat ja varvastossut :D)  ja villasormikkaat kädessä. Miettikää siis oikeesti villasormikkaat. Mulla tuli niin hiki naista katsellessa, että luulin pyörtyväni hänen puolesta. Sitten täällä on tosi monella sellainen hengityssuojainlakki, jossa on lippa ja kaikki ja sitten pitkät sormikkaat, jotka on olkapäille asti. Mä ymmärrän, että suojaudutaan saasteilta yms, mutta en pystyis olla tollaisissa vaatteissa 35 asteen helteessä. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole näistä täysvarustuksista. Olisi ehkä liian läpinäkyvää jos otettais kameraa esille kun tulee vastaan :).

Me ollaan jouduttu kulkemaan tosi paljon portaissa täällä, koska niitä on joka paikassa. Portaiden askel on puolitoista kertaa Suomen portaan korkunen, joka tarkoittaa sitä, että täytyy harppoa ne aina ylös. Mietittiin, että mistähän johtuu ja tultiin siihen tulokseen, että Vietnamilaiset on niin valtavan pitkäjalkaisia verrattuna Suomalaisiin. Onhan suurimman osan säkäkorkeus jotain 1,55m luokkaa. Meillä oli oppaana temppelissä ja haudalla mies, joka oli Ullia noin 10-12 senttiä lyhempi. Ullikaan ei ole ihan niitä pisimpiä naisia. Hänen säkäkorkeus on suunnilleen 1,58. Opas oli kuitenkin sellainen hauska veijari, olen varma, että hänelle oli sanottu, että pitää joka lauseen jälkeen hymyillä, koska hän veti suunsa hymyyn  ja saman tien takasin vakavaksi. Eli sellaista aitoa hymyä. Sen lisäksi hän sanoi kahden pvän aikana jotain 63 kertaa, että Lady`s and gentleman`s. Sitä käytetään suurissa maissa jos on joku iso tilaisuus ja arvovaltaista väkeä. No aika arvovaltaisiahan me kuitenkin ollaan :D.

Mä luulen, että mulla on saattanut jäädä yksi temppelikeikka kirjoittamatta, koska me taittiin käydä kahtena päivänä temppeleitä katsomassa, mutta olen ihan täysin unohtanut, että millanen se oli tai missä se oli, ei varmaan mikään merkittävä jos unohtuu.