Meidan viimeinen maa oli Kambodia, jonne me lähdettiin Vietnamista aamulla. Meille oli sanottu etta pitaa olla valmiina seiskalta, kun bussi tulee silloin. Yllattaen kaikki olikin ajoissa paikalla, mutta bussi tuli 7.15 (luulen, että se oli tarkoituksellista) . Bussi oli ihan linjabussi joka ajoi Vietnamin ja Kambodian valia,joten siita syysta ei olisi ollut varaa myohastya. Me tietenkin varattiin heti eturivin paikat oikealta niin kuski sanoi meille, ettei saada istua siina. Tottakai oltiin ihan ihmeissaan etta mista on kyse. Selvisi, etta bussiin oli paikat ja meilla oli vasemmalta ekasta alkaen puoleen valiin paikat. No saatiin silti toisesta rivista paikat, koska matikan maikka, joka voi herkasti pahoin on joka kerta istunut edessa yksin ja myos matkanjohtaja niin he joutuivat istua ekassa rivissa vierekkain niin me paastiin tokaan riviin. Bussi pysahty jo eka kerran bussiasemalta, josta tuli vakea kyytiin. Bussi tayttyi matkan varrella ihan kokonaan. Se mika tassa bussimatkassa oli hyva puoli niin tulliselvitykset hoiti ammattilainen ja ei oo kertaakaan sujunut niin helposti. Meille jaettiin bussissa maahantulo- ja poistumislaput, jotka taytettiin heti. Sit poika keras passit ja rahanviisumiin ja kuvat, jotka han laittoi tiettyyn jarjestykseen. Rajalla han meni edella ja alkoi tekemaan selvitykset. Me mentiin lapivalaistuksen lapi jossa laukut laitettiin hihnan kautta, mutta se oli ihan pikkujuttu. Toisella puolella tama poika huusi jokaisen nimen ja mentiin jarjestyksessa ja saatiin passi ja mentiin luukulle missa lyotiin leima ja se oli silla selva. Mentiin takas bussiin ja ajettiin rajan yli. Toisella puolella oli jonkin aikaa odottaminen, mutta siella oli samanlainen systeemi, etta poika huusi nimen ja antoi passin jossa lyotiin leima. Joka paikassa otetaan aina kuva ja tuollakin oli ehka tarkein juttu, etta muistaa katsoa kameraan :).
Heti, kun bussi jatko matkaa meille luvattiin, etta 20 minuutin ajon jälkeen pysähdytään syömään. No pysähdyttiin paikkaan jonka ohi itse olisin kyllä ajanut. Se oli taas joku halli joka oli pykästy pystyyn asfaltille ja sinne oli tuotu muoviset kalusteet ja ruuanvalmisutkseen tarkoitetut välineet. Meillä oli 20 minuuttia aikaa syödä, joten siellä oli ruokalista, jossa oli muutama ruoka mistä valita. Valittiin joku nuudelikeitto lihalla. Meidän ruokaa ei alkanut kuulumaan, ja aloimme sitä kysellä niin poika oli unohtanut, koska sitä ei laitettu mihinkään ylös. Tilattiin uudestaan ja saatiin yksi keitto. No sen verran oli pahaa, ettei saatu kahdestaan edes yhtä syötyä niin hyvä vaan ettei tarvinnut maksaa tyhjästä. Mä tilasin myös kahvin, mutta ei sekään koskaan tullut ja oon varma, että hyvä niin :).
Huomasitteko, että valehtelin. ei ollut mitkään muovituolit, kun ihan kunnon tuolit ja pöydät näyttääkin olevan :).
Me ei hirveästi pysähdelty matkan aikana. AIka loppumatkasta meillä oli lautalla ylitys. En tiennyt sitä ja aloin ihmetellä, että miksi ollaan parkissa sellasella torilla, jossa paikalliset myyvät päänsä päällä kaikenmaailman torakoita ja mereneläviä. Siellä kävi valtava hulina kokoa ajan.
Sitten, kun autoja meni edestä niin huomasin, että mehän oltiinki lauttajonossa. Lauttamatka ei ollut pitkä, mutta se oli täynnä kerjäläislapsia. Sellanen pieni poika joka osas itkeä tirauttaakin siinä kerjätessään. Niille rahan antaminen olisi ollut pohjaton kaivo. Niitä oli niin paljon. Mä kävin ottamassa ulkoa kuvia niin siellä oli myös lapsia myymässä kanamunia. Olen varma, että noiden myyjien takana on äidit, jotka sit pitää huolen, että myyntiä on päivän aikana tullut.
Bussi vei meidät ihan meidän hotellin eteen ja käytäntö oli normaali eli tavarat huoneeseen ja kaupunkikierrokselle. Tällä kertaa meillä ei ollutkaan kävelyä, vaan meitä odotti lauma vihreäpaitaisia miehiä cyklojen eli pyörien kanssa. Heillä oli paidassa, että savuttoman elämän puolesta eli tupakanvastainen kampanja siinä samalla. Itse sai vain istua poika polki. Kyllä täytyy olla hyvät lihakset jaloissa, jotka tekee tollasta työkseen. Mun polkija oli hiljanen, mutta Ullin poika kertoi, että hänellä on kaksi lasta ja vaimo ja perhe asui muualla. Hän polkee kuukauden ja sitten pitää viikon tai kahden vapaata ja taas tulee polkemaan. Kuulemma ne nukkuvat niissä pyörissä, mutta jos neljätoista tuntia päivässä polkee niin varmaan sama mihin päänsä kallistaa niin uni tulee.
Meidän ensimmäinen pysähdyspaikka oli joku puisto. (en ole hirveän hyvin perillä mitä me käytiin katsomassa, kun aina ei jaksa kuunnella englannin puhetta yhtä tarkkaan). Puistossa oli iso elefantti, jota pestiin juuri silloin. No elefantille tuli hätä siinä pesun aikana ja hän teki tarpeensa siinä sitten tottakai meidän nenän edessä. No siihen tuoreeseen paskaan syöksyy kaksi naista jalkojaan huljuttelemaan ja toinen otti sitä lämmintä läjää käteensä ja tais pikkusen nuolastakkin siitä (no ei nuolassut oikeesti, mutta melkeen). Sitten siihen tuli isä jotain kolme-vuotiaan pikkupojan kanssa tai saatto poika olla nuorempi ja hän uitti pojanki jalat siinä sonnassa. En tiedä mitä siitä voi saada muuta kuin paskanhajun itseensä ja ehkä jos on nuha niin nenän auki, koska sen verran voimakas ammoniakin haju siinä oli.
No meidän matka kuitenkin jatkui ja seuraavana mentiin katsomaan jotain monumenttia :).
Sieltä lähtiessä alkoi satamaan kaatamalla vettä ja näillä pojilla oli jokaisella joku omanlainen sadesuoja. Mulla oli muovi, joka reunoista ei riittänyt, joten kylki oli vähn märkänä. Ullille annettiin sadetakki syliin ja joillakin oli niin huterat suojat, että ne oli ihan märkinä, kun oltiin seuraavassa paikassa perillä. Mä kastuin todella vähän. Seuraava paikka olikin kuninkaan palatsi.
Siellä me sanoimme pyöräpojille heipat annettiin tipit ja lähdettiin katsomaan auringon laskua johonkin ravintolaan. Mä en olis ollut yhtään sellasella romattisella tuulella sen suhteen ja ajattelin, että mitenkähän sanotaan englanniks, että EVVK. Me ei Ullin kanssa mahduttu samaan pöytään muiden kanssa niin me ja matkanjohtaja mentiin sitten sellasille korkeille tuoleille istumaan ja juomaan mitä oltiin tilattu. No loppujen lopuksi munki mieliala nousi, koska sehän olikin upea paikka missä me istuttiin ja sain niin hienoja kuvia siitä laskusta eri aikoina samasta paikasta. Joten turhaanpa mietin totakin EVVK:ta.
Sieltä lähdettiin sit ehkä parin tunnin jälkeen syömään. Matkalla siinä ravintolan seinässä oli iso lisko, jollasta en ole seinässä ennen nähnyt.
ISomman olen nähnyt siellä yhdellä venematkalla, mutta yleensä ottaen täällä nuo liskot on ollut Suomen sisiliskojen kanssa saman kokosia. Täälä ei voi olla sellaset jotka kammoaa liskoja, koska illan tullen niitä vilistelee seinät ja katot täynnä. Osa niistä on sulosia vauvaliskoja, mutta sit on niitä Suomen mitoissa olevia myös. Samassa katossa voi olla vaikka 20-25 liskoa yhtäaikaa ja osa niistä juoksentelee seiniä pitkin siinä samalla.
Syömäpaikka oli kyllä niin mahtava paikka, että kerranki täytyy sanoa, että matkanjohtaja oli onnistunut valinnassaan. Me mentiin ravintolaan, jossa on katulapset töissä. Siellä oli opettajia ja opiskelijoita. Opettajat ohjasivat opiskelijoita. Kaikki oli ollut katulapsia. Ne laittoivat ruuat ja tarjoilivat. Tämä järjestö piti myös yllä kauneudenhoitolaa, jossa tytöt tekivät manikyyrejä ja pedikyyrejä tosi halvalla. Ruoka oli ravintolassa tosi hyvää ja vesi oli ilmaista. ei ehtinyt lasi tyhjetä, kun poika oli jo sitä täyttämässä :).
Seraavana aamuna me lähdettiin katsomaan Kambodian sodan eli hallitsija Pol Potin hirmutekoja. Taas tuntui niin pahalta, kun tiesi, että kaikki siellä tapahtunut on ollut minun elämän aikana. Pol Pot ei halunnut, että ketään lahjakkaita on elossa, koska niitä ei voi aivopestä, joten heidät päästettiin päiviltä aika julmilla tavoilla. Käytiin vankilassa, joka oli ollut ennen yliopisto. Se lopetettiin ja sinne rakennettiin vankisellejä. Sieltä me jatkettiin matkaa ja käytiin katsomassa aluetta, jossa oli ennen viljelijöiden pellot, mutta Pol Pot oli ottanut pellot hautausmaaksi, jonne ihmiset haudattiin päättöminä, koska hän halusi saada jokaisen pään henkilökohtiasesti. Nyt haudat on avattu ja siellä oli 800 pääkalloa sellaisessa monumentissa. SIellä oli hauta, josta oli löytynyt yhteensä 480 ruumista. Aika kauheita asioita. Siellä oli myös kuvia, jossa sotilaat äidin silmien alla ampuivat pieniä lapsia tai kidutti niitä :(.
Me mentiin sitten yhdessä lounalle taas ravintolaan joka oli myös katulapsien tukiravintola. SIinä kulki koko ajan pieniä lapsia myymässä koruja yms ja heidän äidit kulkivat perässä seuraamassa heitä. Myös päivänlehteä lapset myivät siellä kaduilla. Tällä katulapsi järjestöllä oli myös kauppa, jonne me suunnistettiin lounaalta. Se oli niin ihana kauppa, että kyllä harmittaa, kun ei voinut ostaa kaikkea mitä olisi halunnut. No kyllä me yhdet laukut ostettiin sit mä ostin rahapussin ja kännykkökotelon ja sit ostettiin muutama koru. Kaikki oli tehty kierrätysmateriaalista ja ne oli tosi laadukkaasti tehty. Ois ollut aivan ihania laukkuja alle kymmenellä eurolla, mutta onnistuin välttää kiusauksen, koska rinkka painaa niin paljon ja kuitenkin yhden laukun ostin, joka makso alle 5 euroa. Me käytiin sitten vielä kahveilla ennen, kuin suunnistimme hotellille suihkuun.
Illalla mentiin uuteen ruokapaikkaan joka oli taas katulapsien tukemiseen perustettu. Eli me käytiin kolmessa eri ravintolassa, jotka teki työtä katulapsien hyväksi. Silti en ole missään muussa maassa nähnyt niin paljon pieniä ihmisiä myymässä tai kerjäämässä kuin Kambodiassa.
Ravíntolassa oli uima-allas, ja tämmösiä söpöjä eläimiä altaan reunalla :)).
Meidän porukasta osa tilasi sitten tarantellaa ja nehän sai loppujen lopuksi minut syömään yhden jalan. Se ei ollut mikään kauhean pahanmakuinen, mutta ei myöskään kauhean hyvän makuinen. Yllättävän rapeaa ja maistui ehkä pikkusen sipsille, mutta en silti jatkossa haaveile tarantellasta sipsien sijaan.
Aamulla oli taas lähtö seuraavaan paikkaan ja taas oli ohjeistus, että lähtö klo 7.30 ja me kaikki muut ollaan valmiina mutta matkanjohtajaa ei kuulu. Ei voitu alkaa pakkaamaan kamoja bussiin, koska hän ei ollut tullut paikalle. Kymmentä vaille kasi mä sanoin Ullille, että nyt pitää soittaa, että hän nukkuu. Ulli meni respaan pyytämään, että voisko ne soittaa ja Ulli joutu sit puhumaan ja hän oli vielä nukkumassa. No silti ei alkanut kuulumaan niin sovittiin, että mennään jo bussiin eli mne istuttiin bussissa ja kamat oli kyydissä, kun hän tuli silmät ristissä. Meidän olisi pitänyt pysähtyä matkalla katsomaan jotain temppeliä. No puolivälissä pysähdyttiin kuskin kodin kohdalle, josta kyytiin tuli pikkupoika, joka oli todennäköisesti hänen lapsenlapsi. Yhdessä välissä pysähdyttiin jonkun ravintolan kohdalle ja me luultiin, että syödään lounasta siellä niin se olikin pissatauko. No siellä ei ollut edes vessapaperia, mutta pöntöt oli ihan istuttavat, ja me ollaan nykyään aina varauduttu ton paperin suhteen.
Seuraava pysähdys oli lounaspaikka ja se oli taas niin kammottava, että oltiin ihan ihmeissään, että ostetaanko kärpäsiä vai lukkeja.
Heti, kun auto pysähty ryntäs siihen sata lasta myymään hedelmiä. Se on oikeesti kauheaa, kun kaikki haluaa myydä sinulle ja huutaa korvan juuressa ja et pääse niitä pakoon. No me sanottiin, että eka vessa ja sit katotaan. Yks ihan niin sulonen 10-vuotias Pia tyttö lyöttäyty seuraan ja jutteli kaikkea, joten mä lupasin, että jos ostan joltain niin häneltä. Hän myi viipaloituja ananaksia, jotka oli ihan lämpimiä. No vessa oli ihan karsea, kyykkyvessa, jonne sit kaadettiin vesi, koska siinä ei ollut veto mahdollisuutta. Paperit löyty myös taas omasta laukusta. No Pia oli meitä odottamassa ja sitten lyöttäyty 15-vuotias tyttö, jonka nimeä en muista niin meidän seuraan. Hän myi banaaneja. No ei vieläkään ostettu, koska haluttiin nähdä löytyiskö jotain suolasen puolta ruuaksi, mutta kaikki oli niitä pieneliöitä, joten loppujen lopuksi ostettiin tytöiltä hedelmät ja syötiin jopa ananakset, ja ne oli oikein mehukkaita.
Sittenpä oltiinkin melkein perillä, kun matkanjohtaja heräs ja sanoi, että temppeli jää nyt väliin, koska olemme ajaneet jo sen ohi :D. Epäiltiin Ullin kanssa, että kuski teki sen tarjoituksella, koska hänellä oli varmaan myös aikataulu omassa ajossa ja me lähdettiin puoli tuntia myöhässä.
Perille päästyä vietiin kamat huoneeseen ja lähdettiin kaupunkikierrokselle ja sit syömään. Meillä oli iltapäivä vapaata ja me käytiin dr fishin jalkahoidossa, joka oli niin hieno kokemus. Semmonen sata kalaa tökkii ja pussaa jalkoihin ja syö jaloista kuona-aineita.
Illalla mentiin syömään ravintolaan, jossa oli perinteisiä tansseja ohjelmassa. Aluksi ajattelin, etten jaksa kuunnella sitä musiikkia, koska se on aika kauheaa, mutta ne tanssit olikin ihan hauskoja.
Seuraavana aamuna meillä olikin sitten temppelikierros. Käytiin temppelin raunioilla. Niitä oli yhteensä kolme ja meidän opas oli tosi innokas kertomaan kaikenmaailman pikku yksityiskohdatkin. Ensimäiselle temppelille käveltiin noin 20 min. Se oli ihanan satumetsän läpi ja ajattelin, että pienenä olisi ollut ihan innoissaan sellaisesta metsästä.
Temppelit oli rakennettu 1100-luvulla ja ne oli päässyt menemään huonoon kuntoon ja nyt niitä restaurotiin. No kolme eri temppeliä tosiaan kierrettiin ja oli jo tosi kova nälkä taas :)).
Mä aina purnaan siitä, etten pääse syömään, mutta tykkään niin ruuasta. Sieltä, kun käveltiin pois siis kolmannesta temppelistä niin nähtiin aivan suloisia pikkulapsia leikkimässä sammakolla ja se oli päivän paras anti. Me saatiin heistä aivan ihania kuvia.
No sit päästiin syömään johonkin paikalliseen ravintolaan, jossa oltiin taas koko perheellä ja suvulla töissä. Pienimmät möi kortteja ja jotain soittimia sit teinit auttoivat juomien tarjoilussa sitten sinne oli rakennettu ihan oma keittiöosasto, jossa ruoka valmistettiin ja siellä oli varmaan sit niitä iäkkäämpiä ruuan laitossa. Ei ehkä taaskaan paikka minne olisi omatoimisesti menty :).
No sieltä tultiin niin meidät jätettiin keskustaan ja me käytiin ostamassa mekot, koska meillä on niitä niin vähän. Me ei menty yhdessä syömään vaan käytiin ihan kahdestaan ja tultiin hotellille ajoissa nukkumaan, koska aamulla meillä oli herätys klo 4.20 ja me lähdettiin katsomaan auringonnousua. Olen ihan varma, että vaikka olisi multa jäänyt väliin en olisi kuollut yhtään onnettomampana, mutta olisin ollut herätessäni paljon onnellisempi, jos olisin saanut aamulla nukkua pitempään. No oli ihan pimeää kun olimme perillä ja meille tarjottiin tuolit, koska ostimme sitten aamukahvit sieltä eli myyjiä riitti niin kahviin kuin kaikkeen matkamuistoon. Ihmiset oli siis ennen kukonlaulua tai pikkusen sen jälkeen myymässä kaikenmaailman roinaa. No kahvihan ei ollut roinaa, vaan ehkä jostain rapaojasta otettua, mutta alas meni. Ihmettelin, että miten iso väkimäärä viitsi nousta sitä ihmettä katsomaan. Oikeesti olen Suomessa nähnhyt paljon hienompia auringonnousuja. Ja se miksi kritisoin niin olin jo tosi väsynyt tiukasta aikataulusta.
Auringononusun jälkeen päästiin taas tutustumaan temppelin raunioihin ja opas halusi kertoa sellasen puolen kilometrin pätkän piirustukset tosi pikkutarkkaan, että mitä niissä on tapahtunut.
Näin hieno maisema oli siellä, kun kuunneltiin opasta.
Kaikki oli ihan väsyneitä ja nälissään. Sitten vähän ennen kasia aukesi temppeli, josta käytiin sit vielä katsomassa maisemia, koska se oli niin korkealla.
Me oltiin takasin hotellilla 8.50 ja mentiin suoraan aamupalalle, koska se loppu 9.00. Sitten olisi ollut vuorossa kolme temppeliä, auringonlasku, illallinen ja sitten hotellille paluu, mutta me sanoimme, että jätetään väliin. Me mentiin päiväunille, sitten käytiin syömässä ja nettikahvilassa oltiin kolme tuntia, koska hotellilla ei yllättäen netti toiminut. ehdittiin jo maksaa 30 dollaria kolmesta päivästä ja se toimi tasan kaksi tuntia ja sitten ei enää toiminut. Saatiin onneksi rahat takaisin. Illalla menimme kahdestaan syömään barbegue ja se oli niin hyvää ja meillä oli mukava iltapäivä päikkäreiden jälkeen.
Se mikä mun mielestä on huvittavinta näissä temppelikäynneissä, niin aina pitää olla olkapäät peitettynä. mä en oikeesti ymmärrä kuka välittää jossain raunioilla, että näkyykö olkapäät vai ei. Auringonnousuakin, kun mentiin katsomaan niin muistutettiin, ettei saa olla liian seksikkäissä vaatteissa 1200-luvun raunioissa :D, :D. Temppeliltä poslähtiessä nähtiin näitä apinoita ja mun mielestä näiden asu on rivompi, kuin mun olkapäät. Näiden olisi pitänyt jo peittää jotain :D, :D.
Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Bangkokia, ja matka oli 6 tuntia. Bussi pysähty rajalle, jossa tuli mies ja nainen kärryjen kanssa ja otti matkatavarat.
Tämä pikkutyttö oli naisen kärryissä eli koko perheellä oltiin taas työntouhussa. Kun satoi niin hänen päälle laitettiin vain sateenvarjo
Käsimatkatavarat raahattiin itse. Mentiin luukulle, jossa saatiin passiin leima. sieltä käveltiin jotain puol kilsaa vesisateessa Thaimaan puolelle, jossa taas mentiin jonoon ja jonossa täytettiin maahantulo laput. Saatiin leimat passiin ja siirryttiin bussiin, ja ajettiin Bangkokiin. Matkalla pysähdyttiin syömään, mutta paikallisesta ravintolasta ei löytynyt meille syötävää niin ostettiin seven elevenistä riisiä ja kanaa, joka lämmitettiin mikrossa. Bangkokissa vietiin kamat hotelliin ja lähdettiin viimeiselle yhteiselle dinnerille paikkaan joka oli taas sellainen, etten ole moista nähnyt. Laitan kuvia astioiden tiskauspaikasta. Siellä ei yhdessäkään pöydässä mennyt tilaukset nappiin ja vaikka tilas samaa ruokaa niin se tuli erilaisena asiakkaalle :).
Mä olin tosi kovassa flunssassa niin me lähdettiin sieltä muita ennen hotellille nukkumaan. Aamulla oltiin vielä kaikki yhdessä aamupalalla. sanottiin heipat ja kaikki lähti omiin suuntiinsa. Me lähdettiin uuteen hotelliin joka me varattiin Kambodiassa ollessa.
