kuva minusta

Tänään ei ollut kuvien latauspäivä, koska netti oli niin hitaalla, joten tämä yksi kuva vain tällä kertaa.

Ollappa siivoojana Zanzibarilla

Olen nyt vajaa pari viikkoa seuraillut siivoojien töitä täällä meidän hotellilla. Meidän huoneen siivoojan nimi on Sofia. Hän on kaunis Afrikkalainen noin ehkä 45-vuotias nainen. Luulen, että hänen suvussaan on Arabiverta, koska hän ei ole ihan saman näköinen kuin Afrikkalaiset naiset. Siivoojilla on pitkä hame, pusero ja huivi päässä. Heillä on usein vaatteet samaa materiaalia, joten luulen, että asu on heidän työasunsa. En ole päässyt selvyyteen, että monelta heidän työ oikeasti alkaa ja monelta se päättyy, mutta usein aamulla heräämme juuri siihen, kun Sofia lakaisee luudalla meidän bungalowin edessä olevaa hiekkaa. Meillä Suomessa ei ole sellaisia harjoja enää käytössä. Niistä käytettiin ennen nimitystä luuta. Kello ei kuitenkaan ole ollut kovin paljon yli seitsemän, kun tämä lakaisusessio on menossa. No kaksi siivoojaa tulivat eräänä aamuna meitä puoli kasin jälkeen tuolla tiellä vastaan, kun olimme menossa lenkille. Arvelimme, että he aloittavat työn ehkä kahdeksalta, mutta tiedä häntä.

Täällähän ei tietenkään ole mitään siivousvaunuja missä välineitä voisi kuljettaa eikä ne täällä hiekassa edes menisi eteenpäin J. Siivoojat siis kuljettavat yhtä sankoa ja harjaa, jolla lakaistaan meidän huoneen lattia sekä kuistin lattia. En ole päässyt selvyyteen, että millä he moppaavat lattiat, koska ihan minkään näköistä moppia heillä ei ole käytössä. En myöskään ole huomannut, että heillä olisi minkäänlaisia siivouspyyhkeitä käytössä. No huone tulee aina siistiksi tai siellä ainakin tuoksuu puhdas siis joku kukkaistuoksu siivouksen jälkeen.

Meillä on ollut oma suihkusaippua mukana, jota ollaan käytetty, joten ei ole saippuaa tarvittu peseytymiseen, mutta pyykkiä ollaan pesty saippualla, kun ei ole pyykkipulveria (miettikää millaiseksi mun elämä on mennyt :D, nyrkkipyykkiä saippualla) No olen pannut merkille, että Sofialla ei ole ollut kiire viedä suihkukopista niitä saippuapapereita pois, koska nyt siellä on niitä kaksi kappaletta, kun toinen saippua menossa pyykinpesussa J. En myöskään ole ollenkaan perillä, että mitenkähän kylppäri siivotaan. Suomessa, kun mulla on selkeästi se tiedossa ja vessan istuimen pesun osaan opettaa vaikka unissaan aseptisesti ylhäältä alaspäin puhtaasta likaiseen J.

Hiekkaa täällä on valtavasti, koska koko piha on hiekkaa täynnä ja ne viisi naista on sitä myös kantanut koko ajan päänsä päällä sangoissa lisää tuolta rannalta tänne pihalle.

Me ollaan sanottu, että riittää, kun meidän  huone siivotaan joka toinen päivä. Silloin vaihdetaan myös petivaatteet, mutta pyyhettä ei vaihdeta, kuin neljän päivän välein. Pyyhkeet ei täällä ole ihan samantasoisia, kun mulla edes kotona. Ne on sellaisia keltaisia, jollaisia luulen, että meillä kotona on ollut joskus 70-luvulla J. Ei siis ihan pakasta repäistyjä.

 Täällä on myös muuten mahdollisuus pesulapalveluihin. Mietin tässä eräänä päivänä, että mitenkähän pyykkihuolto täällä tapahtuu. Sekin selvisi, kun tultiin yhtenä aamuna lenkiltä niin matkan varrella oli ovi auki erääseen taloon tai luulin sitä jonkun kodiksi, mutta se oli siivoojien tila, jossa myös pesula on.  En nähnyt siellä yhtään konetta, mutta lattialla oli paljon isoja vateja ja naisia kyykyssä niiden ympärillä. Luulenpa, että pesulapalvelut tapahtuu täällä nyrkkipyykkinä. Myös meidän petivaatteet taitaa puhdistua sillä lailla J.

Roskien tyhjennyskin muuten meidän huoneesta tapahtui niin, että Sofia otti roskiksen ja kävi sen tyhjentämässä jossain. En tiedä mihin ne sen tyhjentää. Meidän huoneessa on vain yksi roskis, joka on vessassa, mutta eihän meillä tule roskiakaan niin mitäpä niitä valtavia määriä edes tarvis J.

Tänään oli jo avain luovutettu, mutta ilma oli niin pilvinen, ja näytti, ettei meidän huonetta siivota (täällä on huoneeseen vain yksi avain, joka on asiakkaalla ja hän luovuttaa sen respaan, jotta siivooja pääsee siivoon), joten pyysimme avainta takasin. Siivoojia ei näkynyt missään ja respasta sit soitettiin heille ja Sofia toi avaimen meille. Kello oli yli yksitoista ja Sofia sanoi, että he ovat aamupalalla ja siivoavat sen jälkeen meidän huoneen J. Aika myöhään aamupala heillä oli.

Siivoojat alkavat siivouksen jälkeen hieromaan asiakkaita tai tekemään heille hennapiirustuksia. Sofia on joka kerta ollut henkilö, joka niitä käy tarjoamassa. Me ollaan pohdittu, että onkohan hän vähän niinkö pomo J.

Epäilenpä muuten, että täällä ei ole taidettu mitottaa kauhean tarkkaan näitä huoneita :D. Siivoustahti taitaa tapahtua fiiliksen mukaan. Puhuttiin tänään Ullin kanssa, kun me ollaan Suomessa niin tarkkoja siitä, että hameen helma ei saa olla liian pitkä eikä huivi saa haitata siivousta, niin hyvin näyttävät täällä naiset suoriutuvan siivouksesta hameen helmojen ja huivien kanssa. He nostavat hameen helmaa tarvittaessa vähän ylemmäksi ja huiviakin pyöritellään kaulan ja pään ympärille tarpeen mukaan.

Astioiden tiskaus tapahtuu totta kai keittiössä, mutta se mikä on mielenkiintoista niin aina, kun ottaa lasin tai kahvikupin huulille maistuu siinä ensimmäisenä suola J. Selvästi täällä astiat tiskataan merivedellä. Myöskin altaan vesi on suolaista, mutta kyllä siihen desinfiointiainetta laitetaan, koska eräänä päivänä taisi nenäkarvatkin palaa pois, kun kävelin altaan ohi ja poika sinne jotain jauhetta ripotteli J.

Arkea Zanzibarilla

Täällä istuskelen ja nautin elämästä J. Tänään ei ole tapahtunut mitään suurta. En oikeasti tiedä missä vika, mutta  joka aamu kuuden jälkeen herään ja en saa enää unta J. Pitäisikö olla huolissaan vai ei? Siinä on kyllä pulma. No kuuntelin sängyssä aaltojen pauhua, joka on niin kova, että lähes välillä häiritsee jos on nukkumassa. Katsoin, kelloa noin viiden minuutin välein ja odotin, että se on puoli kasi ja alkaa soimaan. meillä on Ullin kanssa sellainen sopimus, että yskäisemällä voi ilmoittaa toiselle jos on hereillä niin voidaan lähteä lenkille vaikka ennen puolta kasia, mutta tänään Ulli veteli sikeitä, joten ajattelin, että odottelen kellon soittoon.

No kello soi ja lähdettiin lenkille. Meillä on pieni ongelma, kun eka kerralla meillä ei ollut sukkis lenkkareissa, vaikka tiedetään mitä tapahtuu eli kummallakin molemmissa kantapäissä rakot ja ullilla toisessa kaksi ja vielä varpaissakin. Mulla noita rakkoja on säännöllisesti, kun saan niitä lähes kaikista kengistä. Joskus töissä mun jalat on vuorattu laastareilla päältä, alta ja takaa :D. Meillä on mukana valtavat määrät ”läskiä” (rakkolaastareita), mutta on niitä nyt mennytkin. Eli ennen lenkille lähtöä Piti huolehtia, ettei läskit irtoa. No matka sujui hyvin. Oli ihana kävellä aamussa, kun aurinko ei vielä paahtanut ja tuuli kivasti, linnut lauloi ja väisteltiin tiellä olevia lehmänpaskoja ihan niinkö maalla J. Täällä nuo lehmät elää niin vapaasti. Menomatkalla ne oli sellaisen aitauksen sisällä, mutta tullessa niitä ei siellä ollut ja kohta huomattiin, että siinä ne menivät meidän edessä. Olivat varmaan beachille menossa, koska usein ne on siellä ollut J. Ois muuten kiva ottaa kuva, jossa me otetaan aurinkoa lehmien kanssa, koska se onnistuisi, kun ne on tässä meidänkin rannalla usein J.

No me käveltiin noin 2,5 kilsaa supermarketille, joka ei vastaa meidän superia, eikä monen aurinkorannankaan, mutta kyllä sieltä esim. aloegeeliä  löytyi, kun oma unohtui kotiin. Matkalla tuli taas vastaan monenlaista kulkijaa sekä pyörällä, että jalkaisin. Miehiä, naisia ja nuoria, mutta ihan pieniä lapsia ei ollut. Yhtäkkiä me huomattiin ojassa tosi iso kotilo. Ihan sellainen, kun pienenä oli naapurissa ja korvaan kun laitto niin kuulu meren pauhu. Me pysähdyttiin sitä tai niitä oikein katsomaan (niitä oli siinä 4) ja luultiin, että lehden päällä on kotilo J. No ei ollut lehden päällä, mutta elävänä ja suurimpana kuin koskaan oli etana.  Ihan valtavan iso. Harmitti, kun ei ollut kameraa matkassa L, mutta eihän sitä reippaalla aamulenkillä ajateltu kuvia ottaa. Jonain päivänä otetaan mukaan, koska siellä oli muutakin kuvattavaa.

Lenkin jälkeen oli virkistävän suihkun vuoro sit syötiin aamupala ja pestiin lenkkivaatteet huomisaamua varten. Oltiin aamupäivä altaalla, mutta rusketuksen kanssa ei ole kiirettä niin ei olla liikaa, ettei turhaan polteta ihoa, kun ehtii varmasti väri reissun aikana tarttua ja onhan se tarttunutkin paitsi takajalkoihin, koska vatsalla on niin vaikea ottaa aurinkoa, kun ei tiedä mihin pään laittaa ja leuatkin tulee kipeäksi. Iltapäivällä ollaan oltu netissä ja mä kävin makselemassa laskuja, koska niiltä ei välty edes reissun aikana.

Täällä on tosi turvallista olla, koska ei tarvitse olla huolissaan, jos jättää huoneeseen rahaa tai tänään on jonkun tietokonekin ollut koko pvän täällä resparakennuksessa latauksessa eikä kukaan ole siihen kajonnut J.  Täällä meidän lisäksi on kaksi perhettä Saksasta, jotka on täällä kolme viikkoa toisella on sellainen teini ikäinen tyttö mukana, joka on tosi kiltti ja reipas. Muuten väki on säännöllisesti vaihtunut. Lyhimmillään on ollut yhden yön ja pisimmillään viikon. Nyt on ollut myös väkeä Ruotsista, ja tanskasta. Tuntuu kuitenkin kivalta, kun tietää, ettei täällä tarvitse olla huolissaan. Täällä on enimmillään ollut vieraita noin 25 henkeä ja vähimmillään 9 henkeä. Meistä oli silloin kiva, kun oli vaan 9, koska silloin riitti kaikille paikka altaalla ja ruokapöydässä, nyt on vähän tiukassa välillä ruokapöydät.

Kirjoitin tämän tekstin jo eilen perjantaina, mutta netti oli niin heikossa hapessa, ettei tallentaminen onnistunut. Tänään lauantaina ollaan käyty aamulenkki, mutta Ullin rakot on niin pahat, ettei laastarit auttanut, vaan kenkä hankasi ne hajalleen, joten käytiin vain 2,5 kilsan lenkki. Sää on täällä tosi pilvinen, ei edes pilviverho rakoile. Ajattelin, että otan kameran ja lähden kuvailemaan ympäristöä niin saadaan tänne taas kuviakin.

Elämää Zanzibarilla

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme käymään taas lähikaupungissa Stone Townissa. Sinne kestää ajaa noin reilun tunnin verran. Siellä on lähin pankkiautomaatti ja sieltä saa ostettua hedelmiä. Täällä kylässä ei sellaisia ylellisyyksiä tarvita. Olemme miettineet, että mistä ihmeestä täällä ihmiset saa rahansa jos ei edes automaatteja ole :D. Niin eihän meilläkään ole aina ollut, joten ehkä pankista, mutta eipä ole pankkejakaan näkynyt yhtään.

Meidän matka kulki taas kylien läpi, jossa elämä pyörii ihan eri rataa kuin Suomessa. Mietiskelin matkalla mitä eroavaisuuksia meidän Suomalaisten elämässä on verrattuna tänne. No aamulla me napsautetaan kahvinkeitin päälle, kun nousemme ylös ja menemme ihanaan lämpimään tai kuumaan suihkuun ihan miten itse haluaa täällä aloitettaan sytyttämällä tuli ja lähdetään hakemaan vettä, jotta  voidaan käydä suihkussa tai keittää aamukahvit yms.  Me lähdetään töihin autolla tai jollain julkisella. Meitä on tullut vastaan aamulenkillä mies, joka pyöräili liian pienellä pyörällä samettitakki päällä valkoisessa kauluspaidassa ja kravatissa, hän oli menossa töihin. Samoin paljon jalankulkijoita on tullut vastaan jotka kävelevät töihin. Onhan täällä myös julkinen. Auto jossa on lava ja katto. Autossa on molemmilla laidoilla penkit, jotka on täynnä ihmisiä ja kaikki ei aina mahdu istumaan, joten siellä on myös paljon matkustajia seisomapaikolla roikkuen auton perässä laudan päällä ja he pitävät kiinni jostain tangosta. Onhan meilläkin bussissa aamuisin täyttä ja joudutaan seisomaan. Siellä saattaa olla haju ainakin yhtä paha kuin täällä tuossa autossa, vaikka täällä on täysilmastointi, kun ei ole ikkunoita suojana eikä oviakaan vaan aukkoja, vaikka luulen, että haju täällä on niin väkevä, ettei edes tuuletus auta J eli fifti/fifti meidän aamubussien kanssa. ( mulla on yhden kerran kokemus Espoon aamubussista ja se oli niin kauhea, etten halua kokea sitä uudestaan, täysi, kostea hikinen bussi täynnä ihmisiä).

Me saavuimme Stone Towniin ja mentiin pankkiautomaatille. Ullilla oli aurinkolasit silmillä niin vartija tuli sanomaan, että aurinkolasit päässä ei saa mennä nostamaan rahaa :D. Ulli sanoi, että ei hän voi ottaa niitä pois, koska niissä on voimakkuudet ja ei hän näe mitään ilman niitä, joten hänelle annettiin lupa käyttää laseja. Sitten me jatkettiin matkaa markettiin hedelmäostoksille. Täällä marketti on erilainen kuin meidän Prisma tai City-Market. Se on kadulla oleva hedelmäkauppa, jossa hedelmät on järjestyksessä laatikoiden päällä (ei saatu ottaa kuvaa). Meidän kuskina oli nuori poika ja hän sanoi, että hän lähtee meidän mukaan markettiin. Meitä nauratti, kun hän kulki avojaloin ihan tyytyväisenä. Suomessa me nähdään harvoin taksikuskeja, jotka kulkee avojaloin :D.  Marketti tosiaankin oli kadun varressa. Poika puhui meille hyvän hinnan hedelmistä ja ostettiin kaksi isoa mangoa ja sitten haluttiin neljä pientä, mutta me ei oltu ihan perillä mitä se tarkoittaa, koska mies alkoi laittamaan pussiin hirveää määrää mangoja ja selvisi, että neljä tarkoitti neljää kasaa eli niitä olikin yhteensä 20 kpl J. Sit me ostettiin appelsiineja ja osattiin ostaa yksi ja niitä oli kuusi. Kaikki yhteensä maksoi vähän yli 5 euroa. Viereisestä tiskistä ostettiin iso, iso papaija, josta syötiin eilen puolet. Papaijan hinnaksi tuli 75 senttiä. Poika kertoi, että jos me oltais oltu kahdestaan olisi papaija maksanut viisi kertaa enemmän eikä muutkaan hedelmät olisi ollut niin halvalla. Muuta ei tarvittu, joten lähdimme takaisin hotellille. Juttelimme matkalla siitä, miten hyvä autokanta täällä on verrattuna muuhun.  Jotenkin ne ei sovi ollenkaan kuvaan.

Loppupäivä menikin meillä altaalla lueskellessa.

No niistä eroavaisuuksista vielä.  Täällähän talot on tunnetusti erilaisia. Olemme huomanneet, että ikkunoita on vähän tai ne on tosi pieniä. Yhdessä talossa ei ollut ollenkaan. Tulimme siihen tulokseen, että kotona käydään vaan nukkumassa niin eipä silloin ikkunoilla ole merkitystä. Meidän bungalowissa on kyllä ikkunanreiät, mutta niissä on hyttysverkot, mutta lasit puuttuu, eli kun tuulee niin heiluu myös verhot sisällä. Täällä on tuullut joka päivä, mutta se ei ole kylmää eikä ikävää vaan mukavaa vilvoittelua auringon paisteessa. Osaatte varmaan kuvitella, millaista. Aurinko paistaa, mutta tuulenvire on jähyttämässä, ettei ole pakahduttavaa. Peittoina meillä on pelkät lakanat. Tiedän, että Suomessakin esim. viimekesänä lakana riitti öisin (mulla oli peitto joka yö). Nytkin minulla on välillä vähän kylmä, ja kaipaan sitä oikeaa peittoa öisin J. Mun sänky on ikkunan vieressä ja öisin tuulee ja siksi saisi olla välillä vähän paksumpi täkki. Patjakin on mulla kotona parempi (tempur) eli meinaa välillä lonkkaa särkeä, kun ei ole tempuri alla :D. Tiedän, että nämä on pikkuasioita, mutta haluan ne jakaa kaikkien kanssa, jotka käy lukemassa J. Vaikka on ihanaa niin ei kaikki ole aina parasta. Sanoin tänä aamuna Ullille, että mullakin on tempuri ollut vain puoli vuotta ja nyt jo valitan tavallisesta patjasta. Olen aika varma, että monella on kotona huonompi patja kuin mulla täällä J, joten turhamainen mikä turhamainen. Ja taas niitä eroja. Täällä ei ihmiset nouse tosiaankaan edes samanlaisesta sängystä kuin mä vaan viltin päältä lattialta, joten saattaa olla sielläkin vähän kylmä. Täällä pimeä tulee joskus seitsemän aikaan ja luulenpa, että siihen aikaan alkaa ihmiset valmistautua yöpuulle, koska ei ole katuvaloja, kuten meillä suomessa myöskin sähkö ei toimi koko aikaa vaan katkoja on useasti päivässä.

Täällä on tähtitaivas joka on niin täydellinen sellainen puuttuu kaupungeista, mutta lapista ja maalta semmoinen vielä löytyy, mutta joka ilta jaksan sitä ihmetellä. Nyt on myös ollut kuu näkyvissä se on sirppinä, mutta se on eripäin mitä Suomessa.

Olen jo kirjoittanut meidän elosta täällä, mutta laitan tähän vähän yksityiskohtaisemmin tällä kertaa. Ensimmäinen viikko meni tutustellessa elämään ja ruokiin. Meidän aamu on alkanut klo 8.45 herätys ja aamupala. Aamupala koostuu aina kolmesta eri hedelmästä, puolikkaasta tuoremehulasillisesta, kahvista, jota saa itse annostella purkista ja juodakin niin paljon kuin haluaa ilmaiseksi. Kuuma  vesi kaadetaan jauheen päälle ja sit maitoa, joka on  vastaavaako hyla maito ja ihan uskon, että voi käyttää kahvissa. En muuten olisi koskaan uskonut, että mä joka olen niin tarkka siitä millaista kahvia juon niin juon tollasta jauhekahvia ja se maistuu ihan ok:lta. Kaikkeen näyttää tottuvan :D. Niin meidän aamupalaan kuuluu muutakin, joko paistettu puolikas kanamuna tai keitettynä, sit on lätty, paahtoleipäpala ja usein myös nakki. No mun lautaselle jää näitä lajeja aika paljon, mutta saan kyllä vatsani täyteen. Puol yksi syödään lounas. Täällä kirjoitetaan liitutauluun menyy ja siinä on aina jotain kevyempää sit on kalaa, kanaa, ja lihaa, pastaa, ja jotain jälkkäriks, kuten hedelmiä ja kahvia ja teetä. Alussa me tosiaan tilattiin noita raskaampia ruokia ja niissä oli riisiä tai ranskalaisia vielä, no mä oon syönyt riisiä, mutta mun vatsa alkoi ilmoittaa, että nyt riitti riisit, joten olen vaihtanut tällä viikolla keittoon, joka on yleensä kasvis tai tomaattikeittoa, ja tosi hyvää, jälkkäriks olen syönyt hedelmälautasen, joka on aivan ihana, ja vatsa on paljon tyytyväisempi. Nämä maksaa yhteensä jotain 4 euroa. Päivällinen tilataan sitten joskus pul seitsemän ja me päästään sitä syömään joskus kasilta.  Alussa söin päivällisenkin raskaammalla versiolla, mutta nyt olen syönyt keiton ja hedelmiä, joten olo on tosi hyvä.

Me ollaan myös tehty yksi suuri muutos päiväjärjestykseen, josta olen niin ylpeä. Kello soi 7.30 ja nousemme ylös ja lähdemme viiden kilometrin kävelylenkille ennen aamupalaa ja sitten käydään vilvoittavassa suihkussa, koska hanastahan tulee vain noin 25 asteista vettä aina J. Olo on niin mahtava, kun on aamulenkki tehty ja suihkun raikkaana voi aloittaa aamun. Lenkillä meitä tulee paljon vastaan kävelijöitä jotka ovat menossa töihin. Heidän kulkunsa on vain selvästi verkkaisempaa kuin meidän J. Me siis ohitetaan aika paljon ihmisiä matkalla. Kaikille sanotaan tervehdys Jambo, joka tarkoittaa hei  ja sen lisäksi vastataan kysymykseen mitä kuuluu? niin että kiitos hyvää J. Yhtenä aamuna olin jo vastaamassa, kun tajusin, että vastaantulija ei edes kysynyt, että mitä kuuluu? Jonkinlaista rutinoitumista selvästi, eli vastaa vaikkei kysytä :D.

kuvia 7.7.2011

                                                        Harjoittelin ottamaan kuvia itsestäni

                                            Tämä on meidän maisemaa, kun loikoilemme riippukeinussa

Bungalowin terassilta otettu kuva

                                       Oikean puoleinen on meidän bungalowi. Kattoa näkyy vähän

                                                       Aamupala ja lounas maisemaa

                                                                          Delfiinit



Delfiinit

Taas on muutama päivä mennyt ihan laiskotellessa. Tämmöinenhän on tosi ihanaa, mutta en ole ehkä näin intensiiviseen laiskotteluun tottunut niin meinaa välillä tulla olo, että voisi vaikka tehdä jotain. Olen meinannut käydä pyytämässä naisilta, jotka kuopii tota pihaa kaikki aamut, että voisinkohan auttaa heitä J. Luulen, että näin intensiivistä laiskottelua meillä ei enää tämän matkan aikana muuta edes tule. Johtuu myös  siitä, että ollaan tosiaankin niin syrjässä, että kaikki on kaukana ja mitään viihdykettä ei ole lähimaillakaan J. No tämä oli meidän tavoite täällä. Jotkuhan varmaan liikkuisi ja tutustuisi paikkoihin enemmän, mutta me ei olla sen luontoisia, joten nautimme täällä olosta maaten altaalla tai riippumatossa.

Ollaanhan me kuitenkin muutama reissukin tehty J. Eilen aamulla nousimme klo 5.45, koska olimme lähdössä delfiinejä katsomaan. Meidän lisäksi matkaan lähti kolme muuta naista, jotka oli yhtä valkoisia kuin me tai he olivat palaneet aika pahasti jaloista. No selvisi, että he olivat Afrikkalaisia eli Etelä-Afrikasta olivat tulleet. Juttelimme heidän kanssa, että Etelä-Afrikka on kuin Eurooppa. Siellä ei tiedetä tämän maan elämästä mitään J.

No kuudelta piti olla lähtö ja mehän totta kai oltiin pari minuuttia ennen kuin piti, mutta tyttöjä ei kuulunut (hehän ovat Afrikasta niin ajan kanssa ei ole niin tarkkaa), joten meidän kuski räpsyripsi joutui soittamaan pomolle ja hän kävi tytöt hakemassa.  En tiedä nukkuivatko vielä. No eivät kuitenkaan edes anteeksi pyytänyt, kun olivat melkein 15 minuuttia myöhässä.

Me otettiin pahoinvointilääkettä lähtiessä, koska tunnetusti tulemme herkästi merisairaaksi. Matka delfiinipaikkaan kesti noin puoli tuntia. Taas ajoimme kylien ohi, jossa oli jo osittain herätty. Auton ikkunasta näkyi, kun kaksi pientä poikaa toinen noin 10 v ja toinen ehkä 3-4 v oli vedenhaku matkalla L. Pienellä pojallakin oli noin 5 litran kanisteri, jota hän raahasi mukanaan  :(.  Isommalla oli tietty niitä kanistereita kaksi. Tuntui pahalta katsoa, kun pienet ihmiset varmaan ilman aamupalaa ennen seitsemää olivat jo työntouhussa, kun heidän olisi pitänyt vielä nukkua.

Delfiinien kanssa sai myös uida jos halusi ja kolme tyttöä halusi, mutta me ei Ullin kanssa semmosia juttuja haluta tehdä, vaikka tykätäänkin uida. Räpsyripsi tuli meidän mukaan veneeseen, joka oli ehkä kahdeksan metriä pitkä ja puolivälissä oli kolme lautaa, jonka päällä istuttiin. Mun  jalat ei ihan kunnolla ylettynyt maahan niin Ullilla ne yletty vielä huonommin :D. Veneen bensaletkussa meinasi olla aluksi jotain häikkää, mutta kyllä se sit alkoi toimia jossain vaiheessa ihan hyvin.  En tiedä oliko vielä hänelläkin heräämisongelmia, kuten meillä on aina aamuisin :D.  Ei tarvittu pelastusliivejä, koska osa porukasta uiskentelikin niin mitäpä niillä J. Oli sellainen tosi turvallinen venereissu.

Matka ei ollut kovin pitkä ja perillä oli valtava määrä veneitä ja kaikilla sama tavoite nähdä delfiinit ja osa vielä halusi uiskennella niiden seassa. Ne oli kuitenkin niin vikkeliä otuksia, että suurin osa ajasta meni siihen, että kymmenen venettä ajoi kovissa aalloissa etsimässä, että missähän delfiinit ovat ja kun ne löytyi ja porukat hyppäsi uimaan oli ne ehtinyt jo kadota seuraavaan paikkaan. Tottakai välillä nähtiin, kun ne uiskenteli ja se on kyllä upean näköistä menoa, kun ne tuli yhtä aikaa pinnalle ja yhtä aikaa ne oli pois näkyvistä. Tämä ajaminen siellä aallokoissa oli niin kovaa, että Ulli sanoi, että hän laattaa kohta J, vaikka oltiin tabletit otettu niin ei auttanut. Multa löytyi sit rannekkeet pahoinvointia vastaan. Ollaan sellaisetkin ostettu, koska tarvitaan myös lennoilla lääkettä niin ostettiin rannekkeet et jos niistä olis apua. Ulli vaan sattui unohtamaan omat kotiin J. No tyhjällä vatsalla, kun yrittää laatata niin ei ole helppoa :D, mutta viisi minuuttia siitä, kun rannekkeet oli Ulli laittanut alkoi hänellä helpottaa.  Joten vaikka se olisi psyykkistä apua niin pahoinvointi lähti J. EI hänellä kuitenkaan ollut mikään paras olo koko aikana, mutta rannekkeet auttoi silti. Me oltiin juuri sanottu, että voidaan lähteä jo rantaan, kun viereisestä veneestä kuului ooohhh -huutoa. Siinäpä oli iso delfiiniparvi ja yksi teki kaikennäköisiä hyppyjä. Me pysyttiin niiden matkassa aika kauan ja mä räpsin koko ajan kuvia, että edes jotain saadaan niistäkin.

Saatiin aamupalaa, kun tultiin takaisin ja Ullillakin oli jo parempi olo. Aamupalan jälkeen mentiin kyllä sit päikkäreille ja nukuttiin kolme tuntia. Iltapäivällä oltiin riippumatoissa sit lukemassa ja altaalla otettiin aurinkoa. Silti illalla väsytti niin paljon, että uni voitti ennen kymmentä J.

Tänään ollaan taas vaan nautittu auringosta. Sovittiin kyllä, että aletaan käymään aamulla lenkillä ennen aamupalaa, koska auringon nousun jälkeen on niin kuuma, ettei viitsi lähteä. Puol kasi aamulenkki ja  sit aamupala. Pakko käydä lenkillä, koska kroppa alkaa huutamaan muutakin kuin makoilua ja kuminauhajumppaa. Sitäkään ei ole vielä tällä viikolla kyllä tehty. Huomenna täytyy jumpata. Ruuat on täällä tosi hyviä, mutta vaihtoehdot on vähissä. Meille kerrottiin, että täällä on paljon kasviksia, mutta aika vähän on. Olen nyt alkanut syömään sosekeittoja ja tänään syötiin sit vielä ihana hedelmälautanen. Niitä ei vaan ole joka pvä ruokalistalla niin ei voi tilata. Illalla ei voi lähteä muualle syömään, koska on liian pimeä, eikä täällä ole taksia minkä voisi ottaa ja lähteä ja paikatkin on aika vähissä. Pakko tyytyä tämän hotellin ruokaan, joka on hyvää ja maustettua, mutta kasviksia huonosti. Ajateltiin myös tänään kysyä, että voitaisko me saada silti kasviksia riisin sijasta ruualla.

Huomenna lähdetään käymään taas Stone Townissa, koska rahat ei riitä ja käydään ostamassa hedelmiä. Täällä ei ole mitään kauppaakaan lähellä josta noita voisi ostaa. Stone Towniin on vajaan tunnin matka J. Siellä on myös lähin pankkiautomaatti :D.

Kuvia tulee myöhemmin delfiineistä.

Punaisia apinoita, mausteiden tuoksuja ja erikoisia hedelmiä



Keskiviikko-aamuna aamupalan jälkeen lähdimme  retkelle. Vain minä ja Ulla-Maija ja meidän suloinen kuski, jolla on ripsiä vaikka muille jakaa ja ne on ylöspäin kääntyneet ihan kuin niitä olisi taivutettu. Olemme kyllä huomanneet, että täällä on monella ripset jo valmiiksi kääntyneet ylöspäin eikä taivutuksia tarvita.

No me menimme ensin katsomaan punaisia apinoita ja kävelimme kasallispuistossa, joka oli kuin sademetsää ja puut oli ihan valtavan korkeita. Siellä oli mahonkia, josta meilläkin tehdään huonekaluja. Eihän se puuna poikkea kauheasti mistään puista, mutta puut oli todella korkeita.

Meillä oli opas, jolla oli niin tarkat silmät, että hän näki maassa kaikki pienen pienet ötökätkin, joita me ei olisi osattu edes etsiä, mutta hänellä oli vuosikymmenien kokemus.  Välillä siellä tosiaan oli joku lisko tai sitten pienen pieni sammakko J. Täälläpäin ei isoja eläimiä ole lainkaan. Vain pieniä eläimiä, jotka ei aina ole niin miellyttäviä J.

Sää oli ihana ehkä 28 astetta lämmintä. Täällä ei ole mittaria niin ei koskaan tiedetä paljonko on lämmintä. Se on varmaa, että 25-30 välillä, mutta joka päivä on ollut mukava tuuli niin sellainen ihana leppeä keli J. Me kävelimme katsomaan apinoita metsäretken jälkeen. Apinat oli niin suloisia. Niitä oli kaikenkokoisia isoja ja pieniä tai eihän ne isotkaan mitään valtavan isoja tietenkään ollut, mutta äitejä ja isiä kuitenkin. Yksi pikkuinen selvästi osasi poseerata J. Hän istui heinä suussa meidän edessä olevalla oksalla ja selvästi nautti tilanteesta J.

Me kävimme samalla katsomassa jokea joka oli Mangroove-joki, jossa kasvoi puita, joiden juuret oli ihan valtavia. Niitä on vain tietyillä alueilla ja ne ovat jokisuistoja.

Seuraavana matkamme jatkui kohti maustefarmia. Matka kesti ehkä tunnin autolla. Oli mielenkiintoista seurata auton ikkunasta ympäristöä. Savimajoja, naisia pyykillä, lapsia puhtaissa mekoissa lian keskellä.  En ymmärrä miten niiden vaatteet pysyvät niin puhtaana ja ne pikkutytöt on kuin prinsessoja mekoissaan J. Suomessa sellaiset mekot on vain juhlissa, mutta täällä ne on ihan jokapäiväinen asu. 

Zanzibar on muslimivoittoinen saari niitä on noin 95% väestöstä, joten normaalia on, että kaikki naispuoliset kulkee hunnutettuina. Paljon on tyttöjä koulupuvuissa ja heillä on valkonen huntu. Olemme ihmetellyt, että miten ne voi pysyä niin valkoisena. Kysyimme meidän ”räpsyripseltä”, että miten  täällä pyykinpesu tapahtuu niin nyrkkipyykkinä ilman muuta, mutta silti valkoinen on häikäisevän valkoista. En tiedä mitä ne pyykkiveteen lisäävät.

Maustefarmille saavuttua saimme taas mukavan oppaan totta kai miehen J. Kierros aloitettiin lounaalla. Meidät istutettiin maahan mattojen päälle ja astioissa tuotiin meille ruokaa. Oli ihanaa kardemummalla, kuminalla, kanelilla, kurkumalla, neilikalla ja inkiväärillä maustettua riisiä, joka maistui aivan taivaallisen hyvältä (otin kolme kertaa ruokaa lisää :D, :D). Lisäksi oli kahta kastiketta toinen oli tomaattikastiketta, joka oli taas ihanan mausteista ja toinen oli kookoskastiketta.  Sen lisäksi oli jotain vihreää, joka ei ollut kuitenkaan levää J. Sekin maistui tosi hyvälle. Juomaksi saimme lämmintä juomaa joka maistui aika pitkälle Suomen glögille ja he tiesivätkin, että Suomessa juodaan vastaavaa juomaa jouluna.

Maustekierros oli aivan ihana. Yritimme painaa mieleen kaikki mausteet joita haistoimme, jotta voimme ne kuviin kirjoittaa. Aika hyvin tuli mieleen, vaikka ihan kaikkia ei muistettu. Meidän kierros kulki paikasta toiseen ja opas antoi meille aina maustetta, jota tuoksuttelimme ja yritimme arvata tuoksun perusteella mikä mauste on kyseessä.  Jos ei arvattu hän antoi lisävihjeitä, mutta ei me siltikään aina kaikkia arvattu J. Samalla saimme myös maistaa erilaisia hedelmiä J. Ai että ne maistuivat hyvälle suoraan puusta poimittuna. Meidän mukana tai lähistöllä kulki koko ajan nuori poika, joka tuli aina kutsuttaessa paikalle ja pudotti meille puusta hedelmät ja opas tai hän leikkasi ne meille paloiksi, jota me sitten tyytyväisinä maisteltiin. Kierroksen päätteeksi pysähdyimme ja meille oli aivan ihana yllätys J.  Tämä poika joka oli koko  ajan kulkenut meidän matkassa oli tehnyt meille palmun lehdistä ihania lahjoja. Oli sormus, käsirengas, silmälasit, kaulakoru, joka oli sammakko, aivan ihana laukku (suomessa sellaisesta maksettaisiin mitä vaan) ja kruunu, jossa oli edessä tuoreita kukkia. Olimme todella otettuja lahjoista. Mielellään maksoimme heille tippiä, koska kierros oli aivan mahtava ja vielä kaikki lahjat. Tiedämme, että muille vieraille on tehty vain yleensä kruunut tai lakit ja miehille kravatit. Meidän räpsyripsi kertoi, että hän oli pyytänyt, että meille pitää tehdä kunnon lahjat, koska me ollaan hänen kuningattaria J,J.

Torstaina meillä oli taas ”liikuntapäivä”. Päätettiin lähteä kävelylle kylän ainoaan supermarkettiin ja samalla katsomaan jos sieltä löytyisi jotain Ulla-Maijan moskiiton puremille, koska niitä hänellä on miljoona ja yhden pureman halkaisija on yli sentin. Siis oikeesti valtavia paukamia. No sovittiin, että lasketaan montako askelta  kauppaan on, jotta voidaan hyödyntää 10 000 askeleen saldoa. Olimme päässeet 3000 askeleeseen, kun räpsyripsi tuli autolla ja mehän mentiin kyytiin J. Selvisi myös, että supermarket oli  noin 500 askeleen päässä J. No tiedämme vastaisuuden varalle, että supermarketin matka edestakaisin ei ole vielä 10000 askelta.

Kaupasta ei löytynyt hyttysmyrkkyä, mutta räpsyripsi lupasi ostaa sitä Stonetownista, kun menee sinne yöksi. Hän muuten kävi edellisenä iltana myrkyttämässä meidän huoneen, ettei olisi niin paljon hyttysiä ja meillä on vielä moskiittoverkotkin, mutta silti ne pääsee jostain raosta syömään. Muakin on syönyt, mutta ne on vaan pieniä pisteitä verrattuna Ulliin.

Iltapäivällä yksi nainen kävi letittämässä Ullille otsahiuksiin pienet letit ja sen jälkeen me vielä tehtiin jumppaohjelma.  Ulli tuli suihkusta ja sanoi, että tähän asti meillä on ollut vähän painetta suihkussa (vettä on tullut neljästä reiästä) nyt painetta ei ole yhtään.  Mä kun menin suihkuun niin ei tullut vettä yhtään suihkusta,  mutta siinä on myös alahana, jossa mä sit kyykyssä lattialla olin ja pesin itseni. Sellainenkin onnistuu, kun on pakko J. Veden lämpötila täällä on ehkä 37 astetta, joten myös viileään veteen on täytynyt tottua, mutta selvästi kaikkeen tottuu. Minä joka olen maailman turhamaisin näissä asioissa ja kauhistelen, jos en pääse kunnon suihkuun ja vesi ei ole kuumaa ja sitä ei tule riittävästi olen ihan tyytyväinen, kun pääsen suihkuun J.

Loppuilta meni sit totta kai kirjan parissa. Syömässäkin käytiin ja tarvitsi ruokaa odottaa vain tunti. Johtui varmasti siitä, että tehtiin tilaus ensimmäisenä ja meidän lisäksi syöjiä oli pelkästään kuusi. Yleensähän ollaan odotettu vähintään puol toista tuntia J.  Tuntuu joka ilta yhtä ihanalta istua syömässä ulkona, kun ihana leppeä tuuli antaa vilvoitusta aallot lyö rantaan on ihan pimeää ja ruoka on kaikenlisäksi hyvää ja hyvin maustettua. Tämä on sitä täydellistä laiskottelua J.

Tässä vähän suhdetta puiden koosta.

Isompi apina. Apinat ovat harvinaisuukisa selässä olevan punaisen raidan takia. Tämän värisiä ei löydy muualta.

                                                       Pikkuhassuttelija heinä suussa :))

Tässä kuva joenuomasta

 Kaksi kuningatarta uusissa laseissaankin.

Tässä kuningattaret omissa laseissaan :).