UUsi-Seelanti, Eteläsaari

Me jatkettiin heti aamupalan jälkeen matkaa Pictonista Kaikouraan. Sää oli aika viileä. Maisemat oli jälleen kerran todella huikaisevia ja tiet serpeentiineistä tehty.

 Päätettiin etsiä ensin turisti-info, josta saa aina infoa missä kannattaa käydä. Me haluttiin saada joku kiva kävelyreitti. Kaikoura oli kiva pikku kylä, jonka ympärillä oli korkeita vuoria. Turisti-info löytyi helposti ja täti siellä neuvoi meille   kivan kävelyreitin. Sinne oli noin parin kilsan auto matka. Tuuli oli ihan valtava, kun ajettiin sinne. Oltiin suunniteltu, että kävellään ja syödään eväät ja tullaan takas. Matkaa oli yhteen suuntaan noin neljä kilsaa. No, kun astuttiin autosta riuhtoi tuuli auton ovia ja meidän vaatteita, ja reitti näytti nousevan ylös vuorille, joten meidän normaali itsetunto ongelma. Me ei taideta selviytyä tosta reissusta, joten käydään vaan vähän matkaa kävelemässä ja tullaan alas ja syödään eväät jossain muualla. Tuulikin on niin kova jo täällä alhaalla, että tuolla ylhäällähän me mennään nurin. Eli päätimme jättää eväät autoon ja käydä vaan nopeesti katsomassa ylhäällä. Kiipeämisosuus oli helppo, vaikka se olikin jyrkkä. Maisemat oli huikeita, joten päätettiin lähteä kävelemään vähän matkaa. Reitti meni sellasta pellon piennarta, jossa toisella puolella oli noin 50 metrin tai enemmän pudotus veteen, jossa aallot pärskivät ihan kunnolla. Toisella puolella oli upeita vuorenseinämiä ja vihreitä vuoria ja laitumella meidän kanssa käyskenteli lehmiä :D. Joka askeleella piti siis olla tarkkana, ettei astu miinaan :D. Me oltiin kävelty jonku matkaa, kun Ulli totesi, että taittiin aliarvioida jälleen kerran itsemme. Jos olis otettu ne eväät matkaan niin oltais helposti voitu tehdä tuo kävelyreitti. No käveltiin ehkä puoleen väliin ja palattiin takas. Ylhäällä ei tuulikaan ollut niin kova mitä alhaalla. Siellä ylhäällä tehtiin sopimus, että enää koskaan emme epäile omaa kuntoa vaan aina otetaan eväät mukaan ja lähdetään sillä ajatuksella, että kyllähän me jaksetaan :D.

Alhaalla me sit kaivettiin eväät esiin ja löydettiin todella tuulinen paikka mihin istuttiin syömään. Ei tainnut olla yhtään paikkaa missä ei olisi tuullut :D. Saatiin heti liuta kavereita siihen meidän ympärille. Se on ihmeellistä mistä lokit voi aina tietää, jos joku on syömässä eväitä :D. Niitä oli hauska seurata, koska siellä oli kaks tyyppiä, jotka oli ekana paikalla ja ne ajoi koko ajan muita pois. Ne selvästi sanoi muille, että tää on meidän apaja, joten alkakaa vetää. Ne koko ajan juoksi ympäriinsä siipiä heiluttaen ja muita takaa-ajaen ja kauheasti mäkättivät samalla :D.

Eväiden syönnin jälkeen ajettiin lookoutille katsomaan maisemia. Maisemat olisi ollut mahtavat, mutta kylmyyden lisäksi sää oli tosi sumuinen, mutta silti muutama kuvakin saatiin siellä otettua.

 Sitten ajettiin campparille, joka oli ihan siinä kylän tuntumassa. Melkein heti  alkoi ruuan valmistus. Paistettua lihaa, ja salaattia, jossa oli salaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa ja pinjan- ja auringonkukan siemeniä. Ollaan ostettu noita siemeniä ja vähän ruskistettu pannulla ja lisätty salaattiin  niin on tullut taas ihana maku salaattiin. Fetaa täytyy vaan saada. Se jotenki kruunaa ton salaatin :D. Sitä laitetaan aina vaan pikkumäärä :D. Illalla nukkumaan mennessä oli aika kylmä, mutta onneks ei tuullut, kun nukkui autossa :D.

Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Greymouthia. Matkaa oli reilu 400 kilsaa, joten sovittiin, että taas ajetaan fiiliksellä eikä oteta stressiä matkasta. Maisemat ja tiet oli samanlaiset mitä on ollut joka matkalla. Nopeusrajotukset on silti ollut 100 km/h. Yhtenä päivänä kun ajettiin risteykseen niin siinä oli 50 metriä ennen risteystä 80 km rajoitus. Yleensä risteykseenkin tullaan satasta :D. Täällä on jännä, kun matkalla on usein ilmoituksia, että jos ajat liian lujaa et ehkä pääse koskaan kotiin tai vaikka rekan perässä lukee, että mieti kannattaako minua ohittaa. Kotona sinua odottaa perhe :D. Tai jotain lukuja siitä, että montako on jossain matkalla kuollut liikenteessä. Sit on paljon ristejä, joissa on aina tuoreet kukat. Silti täällä paikalliset painaa kaasu pohjassa joka paikassa. Meillä ei saatu autoa edes kiihtymään niin nopeesti niissä mutkissa ja mäissä mitä paikalliset saa :D. onneks täällä on myös paljon levennyksiä tai ohituskaistoja, joissa voi päästä nopeammat edelle. Se mikä ohituskaistassa on huonoa niin se on yleenäs vain 400 metriä pitkä.

No me pysähdyttiin matkalla Greymouthiin kerran kahville ja ostettiin jotain syötävää. Mä oon ostanut usein päivän keiton. Se on yleensä ollut joku sosekeitto. Mä niin tykkään niistä :D.  Säät ei taaskaan meitä suosineet. Päästiin Greymouthiin ja ajettiin suoraan campparille. Sovittiin, että otetaan rennosti eikä mitään stressiä, koska sää on niin huono L. Illalla oltiin skypessä Hannan väen kanssa ja vähän aikaa äitin kanssa. Aamulla mä lähdin suihkuun ennen aamupalaa ja Ulli alkoi skypettään Anskun ja Jukan kanssa. No sitten me lähdetään aamupalalle. Aiottiin syödä keittiössä, koska ulkona oli niin kylmä ja vettä satoi. No yllättäen keittiö oli suljettu klo 10.00-12.00 väliseksi ajaksi L. Jugurtin voi syödä ulkona, vaikka onkin kylmä, mutta mulla oli aamukahvi juomatta. No päätettiin, että Otetaan bensaa ja mä ostan sit aamukahvit huoltsikalta :D. Huoltsikka oli ihan lähellä ja siellä oli myös hyvää kahvia, joten minunkin aamu pääsi alkuun :D. Vaikka vettä tuli ja tuuli oli kylmä niin me päätettiin lähteä katsomaan pannukakkuvuoria, jotka oli noin vajaan 50 kilsan päässä. Tie oli mutkanen ja mäkinen ja sää oli kostea ja sumuinen ja sade oli tihkuavaa. No eteenpäin mennessä näytti silti vähän kirkkaamalta. Maisemat oli taas erilaiset, kun sää oli niin huono :D. aika vaikuttavan näköistä oli, kun aallot löi toisella puolella taas kallioita vasten ja toisella puolella  oli korkeita vihreitä vuoria. Perille, kun päästiin niin sade pikkusen taukos :D.  Vuoret oli pienen kävelymatkan päässä, mutta ne oli niin hienoja, että niiden takia kannattikin kastua tai ainakin uhmata sadetta ja lähteä niitä katsomaan.

Me oltiin luettu yhdestä esitteestä, että tulomatkalla on noin tunnin edestakas kävelyn päässä vesiputoukset. Sovittiin, että siinä saadaan päivän lenkki, kun käydään ne katsomassa. Paikka löyty aika helposti, koska navigaattori kertoo kyllä minne mennä, vaikka se välillä onkin vähän sekasin :D. Me jätettiin auto sellaselle kääntöpaikalle ja lähdettiin kohti vesiputouksia. Liikenteessä ei ollut muita. Ehkä muut oli sokerista, koska pelkäsivät vettä. Matka vesiputouksille  meni taas satumetsän läpi. Siellä oli erilaisia puita ja sitten sammaloituneita puita ja ihana metsän tuoksu. Siis uskomaton kokemus oli kävellä pienessä tihkusateessa, kohti vesiputouksia, väistellä välillä mutapaikkoja tai vesilammikoita ja ihastella metsän kauneutta. Ainoat äänet mitkä kuului oli vieressä virtaava joki, mun ja Ullin askelten äänet, jotka kuulosti aika märiltä, lintujen mielettömän hieno laulu, metsän humina ja sateen ropina. Vesiputousta kun lähestyttiin niin alkoi kuulumaan sieltäkin ääni, josta tiedettiin, että kohta ollaan perillä. Siellä oli hienot putoukset. Kyllä  kannatti kävellä sinne ja vielä takaskin :D. Oltiin kyllä niin hyviä, kun se lenkki tehtiin.

 Oli ihana palata campparille, mutta ei ollut kivaa, kun tiedettiin jo, ettei ole lämpö vastassa, vaan kylmyys, koska missään ei ole lämmityksiä ja kaikissa tiloissa on kylmä, vaikka olisi neljä seinää pystyssä :D. On kyllä saatu kokea tosi kylmyyttä täällä, vaikka onneks ei ole ollut lunta :D.

Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Ranz Josefia. Franz Josef on sellanen yhden kadun pikkukylä, jossa on jäätikölle lentoja.  Meitä ei kiinnostanut jäätiköt, eikä helikopterit, joka saattaa jostain tuntua tyhmältä, mutta me vaan ei haluta matkustaa helikopterissa ja ollaan nähty lunta ja jäätikköä Suomessakin :D. Ei vaan ole meidän juttu. Aurinko meinas melkeen alkaa paistamaan siellä ja melkein tuntui ilma lämpimältä, mutta ei silti aivan. Me kierreltiin kylän kaikki viisi kauppaa, otettiin kuvia lumihuippuisista vuorista, käytiin syömässä ihanaa sosekeittoa ja päätettiin lähteä campparille. Yllättäen sää muuttui ihan lämpimäksi ja mäkin istuin ulkona auringonpaisteessa ainakin 15 minuuttia :D. Leirintäalue oli ihan kiva ja siellä oli sellanen pieni lookout, mistä näkyi lumihuippuiset vuoret tosi hyvin. Keittiö oli siellä aika iso ja sitten siellä oli vielä toinenkin, joten ruuanlaittoon oli tilaa ihan kivasti. Aina välillä joissakin paikoissa on keittiöt pieniä ja siellä yritetään kymmenen tyyppiä yhtä aikaa laittaa ruokaa :D. Ilta kului blogin päivittämisessä ja sitten oli taas jo nukkumaanmenoaika.

Aamulla, kun herättiin tuli vettä enemmän kuin taivaasta mahtui. Pisarat oli isoja ja kastelevia ja niitä oli paljon. Ulli söi aamupalan autossa, mutta mä uhmasin sadetta ja juoksin keittiöön, koska munhan pitää saada kahvia, ja kuumaa vettä on vain keittiössä. No aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Queenstownia noin 400 km. Keli oli ihan kauhea. Vettä tuli ja tuli ja tiet oli serpentiiniä. Oli aika hienon näköstä, kun vuoren rinteiltä tuli vettä alas ja joissakin paikoissa joet tulvi yli äyräiden. Kun me lähdettiin oli meillä bensaa puoli tankkia eli 30 litraa. Ajateltiin, että katotaan jospa riittäis koko matkan. No ohitettiin bensa-asema, mutta ei pysähdytty. Mittari alkoi näyttämään uhkaavasti, että ei taida riittää loppuun asti. Ulli katsoi navigaattorista, että lähin on 30 kilsaa taaksepäin ja edessä on lähin noin 106 kilsan päässä. Ajateltiin, että kyllä se sinne riittää. Ei pala edes bensavalo. No ajettiin 20 kilsaa, kun bensavalo syttyi ja seuraava asema on noin 80 kilsan päässä ja edessä noin 10 kilsan mutka, mäki, mutka, mäki osuus. Ei auttanut muu kuin palata takas 48 kilsaa :D.  Syötiin siellä sitten keittoa ja lähdettiin  uudelle yritykselle :D. Nyt bensa riitti ihan loppuun asti ja sääkin alkoi kirkastua, kun Queenstown lähestyi :D. Se oli aivan ihana pikkukaupunki. Me käytiin turisti-infossa niinkö meillä on tapana. Tyttö neuvoi meille kivan kävelyreitin rannan tuntumassa. Sovittiin, että kierrellään katsomassa kaupunkia ja otetaan riski ja mennään seuraavana päivänä kävelylle. Säätiedotus lupasi vesisadetta, mutta ajateltiin uhmata sitä. Leirintäalue oli reilun kymmenen kilsan päässä ja se oli aivan mahtavalla paikalla. Matka sinne oli täydellisen upea ja siellä oltiin hienojen maisemien keskellä.

Oli ihana mennä nukkumaan, koska sää oli tosi lämmin. Ensimmäistä kertaa oli mukavan lämmin ilta. Aamulla oli niin hieno tunne herätä, kun oli niin lämmin, että piti avata auton ovi ennen heräämistä, koska alkoi tulemaan kuuma :D. Mäkin jouduin ottaa yöhousut pois jalasta ja yhdet sukat :D.

Aamupalan jälkeen ajettiin keskustaan ja jätettiin auto viideksi tunniksi parkkiin. Maksoi 2,50 dollaria :D. ei paha hinta. Lähdettiin kävelemään kohti keskustaa ja siellä rantaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä nauttimassa säästä. Kävelyreitti meni koko ajan ihan veden vieressä, joten maisemat oli mahtavat. Sää oli aivan ihana. Me käveltiin jotain reilu viis kilsaa, kun löytyi pöytäryhmä missä päätettiin syödä eväät ja palata takas. Kun päästiin istumaan ja reput auki alkoi aivan valtava tuuli. Niin valtava, että mun kahvitermari ei pysynyt pystyssä ja kaikki tavarat meinasi lähteä lentoon. No silti me syötiin eväät kaikessa rauhassa ja palattiin takas.

Takas tullessa tuuli ei ollut ihan niin voimakas, mutta silti tuuli. No meillä oli myötätuuli niin se ehkä teki siitä vähemmän voimakkaan meille. Kun päästiin takas keskustaan ei siellä tuullut ollenkaan niin paljon. Taas oli hieno tunne, että lämmintä ihana pieni kaunis kaupunki, vettä vieressä ja ihmisiä, jotka nauttii säästä yhtä paljon kuin itsekin.  Oli pakko ostaa jätskit :D. Maistui niin ihanalle. Matkalla takas autolle käytiin vielä monessa kaupassa ja yhdessähän sattui olemaan Suomaalinen tyttö myyjänä. Hän oli kotoisin Kempeleestä ja hänen äiti oli Himangalta, mutta oli muuttanut eläkepäiville Kokkolaan :D. Tämä tyttö oli ollut vajaa kaks vuotta Uudessa-Seelannissa. Hänellä oli tavoitteena saada kansalaisuus, mutta siihen tarvittiin aika paljon työtä, että se onnistuu.

Takas tultua alettiin me ruuan laittoon joka on ollut jo pitkään aika samanlaista, mutta silti joka kerta yhtä hyvää. Kohta tulee varmaan jo kyllästyminen :D, mutta ei oo vielä tullut. Sääkin oli jo jähtynyt, eikä ollut yhtä lämmin kuin edellisenä iltana, joten nukkumaan mennessä meinas palella aika paljon. Aamulla ei ollut enää kovin lämmin ja meillä edessä matka kohti Oamarua, jonne oli matkaa 280 kilsaa. Vettä ei onneks satanut matkalla, mutta maisemat oli alkanut muuttua. Ei ollut serpentiiniä eikä mutkia ja mäkiä’ vaan suoraa tietä ja vuoretkin ihan eri näkösiä. Ei lainkaan niin vihreää ja puustoista mihin ollaan totuttu. Silti ihan valtavan hienon näköstä. Sen lisäksi tosi korkeita vuoria. Oamarussa on delfiinejä, joita ajateltiin mennä katsomaan. Turisti-infossa meille kerrottiin moneltako kannattaa olla paikalla. Oamaru oli isompi kylä mitä luultiin. Kartalla se oli merkitty pienin kirjaimin, mutta se olikin isompi mitä luultiin. Meidän camppari oli noin 20 kilsaa keskustasta, ihan syrjässä, jonku pikku kärrytien varrella, mutta siellä oli oikein ystävällinen mies, joka sanoi, että auton voi laittaa mihin haluaa. Ei ole mitään sovittuja paikkoja :D. No me laitetaan aina lähelle vessaa ja keittiötä, jos on tämmönen mahdollisuus. Sää oli jähtynyt koko ajan matkalla, kun ajettiin kohti Oamarua ja tuuli oli kylmä etelänavalta puhaltava. Lämmintä oli 11 astetta plus viimatuuli, joten järkyttävän kylmä. Vielä kylmempi mitä Wellingtonissa. Käytiin katsomassa keittiötä. Niitä oli yhteensä kaksi ja molemmat pieniä ja ihan jääkylmiä L. No silti ajateltiin, että käydään pingviinit katsomassa ja tullaan ruuan laittoon. Pingviinit tulee paikalle seiskalta. Ajettiin paikan päälle, jossa oli muutama katselija. Vastaan tuli pariskunta, ja mies sanoi ,että tasan yksi pngviini näkyy. No me mentiin toiveikkaana silti, koska kello ei ollut vielä edes seiskaa. No varttitunnin päästä lähdettiin autoon lämmittelemään ja mentiin takas. Odoteltiin ehkä vielä puoli tuntia, mutta sitten oltiin niin jäässä, että luovutettiin. Meillä oli molemmilla villahanskat ja lakit ja mulla kahdet pitkät leggarit jalassa ja Ullilla farkut ja pitkähihaisia monta päällekkäin, mutta kylmyys meni ihan luihin asti. Perillä alettiin laittamaan ruokaa pienemässä keittiössä. Ainoa mitä riisuttiin pois oli sormikkaat :D, koska ne olis ollut hankalat salaatin teossa tai lihan paistamisessa :D. Ruoka oli hyvää, mutta ei ollut nautinto jääkylmän keittiön jääkymillä tuoleilla syödä kuumaa hyvää lihaa ja kylmää hyvää salaattia. Ajatus nukkumaanmenosta jo kauhistutti, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. No mulla oli leggarit ja yöhousut ja kolmet sukat pitkähihanen pitkä yöpaita, villatakki ja collegetakki ja yöllä heräsin siihen, että mua palelei ihan valtavasti. Ainoa lohtu oli, että jos olis ollut teltassa niin siellä olis ollut vielä kylmempi ja kello oli jotain neljä niin ajattelin, että sää alkaa pikkuhiljaa lämpenemään, koska aamua kohti aina lämpenee :D ja se oli totta. Aamulla oli kylmä, mutta ei niin kylmä mitä yöllä.

ruuanlaitto asussa :D.

Aamupalan jälkeen meillä oli edessä matka Christchurchiin, jonne matkaa oli 240 kilsaa. Se on kaupunki, jossa on ollut maanjäristys 22.2.2011 ja 13.6.2011. Matka meni nopeasti ja tiet oli tasasen suoraa, mutta maisemat oli jälleen kerran hienot. Kerran pysähdyttiin matkalla kahville. Laitettiin navigaattoriin turisti-info ja kun päästiin perille navigaattori pyöritti meitä ympäri keskustaa, jossa kadut oli suljettuina. Tajuttiin, että info on ollut ehkä juuri järistysalueella eikä me päästä sinne koskaan. Ajateltiin, että sama lähteä campparille. Me varattiin camppari aamulla lähtiessä. Alettiin katsomaan navigaattorista paikkaa niin se oli 130 kilsan päässä :D. Päätettiin jättää menemättä. Etsittiin navigaattorista lähin camppari ja ajettiin sinne ja siellä oli meille tilaa, joten jäätiin sinne kahdeksi yöksi. Eka iltana käveltiin lähellä olevalle kauppakeskukselle ja kulutettiin siellä ilta :D. Tultiin ruuan laittoon takas.

Aamulla ei pidetty kiirettä ylösnousun kanssa :D. Mä nousin yhdeltätoista suihkuun :D. Oli kiva nukkua, vaikka taaskaan ei ollut mikään hikinen herääminen. Syötiin aamupala ja lähdettiin kaupungille. Meille respassa kerrottiin, että keskustaan kannattaa mennä bussilla. Pysäkki oli ihan vieressä, joten taas oli helppo juttu. Jäätiin keskustassa pois linja-autoasemalla. Ydinkeskusta on kärsinyt pahat vauriot järistyksessä, joten joka paikassa on muutoksia reittien suhteen. Linja-autoasemakin oli tehty uusiksi. Olihan se hienon näkönen uudessa asfaltissa, mutta surullista, miksi se on pitänyt tehdä uusikski. Odotustilat oli parakkeja. Järistysalueella sai käydä katsomassa. Siellä oli tiettyjä ohjeita, joita en usko, että noudatettiin. Siellä oli, että 300 hlöä kerralla ja 50 minuuttia saa olla, mutta siellä oli varmasti enemmän väkeä ja kuka pystyy kontrolloimaan sen 50 minuuttia. Järistysalue oli aidattu, mutta siellä näki kyllä, että mitä on tapahtunut. Se oli jotenki traagista. Me kierrettiin siellä vähän aikaa ja lähdettiin sit katsomaan mitä muualla näkyy.

 Siellä oli puhallinorkesteri soittamassa joululauluja. Kuunneltiin niitä vähän aikaa. Sit jatkettiin matkaa kohti botaniga-gardenia. Se oli tosi iso, joten päätettiin käydä syömässä välissä ja sitten tullaan kiertämään kunnolla. Mulla on nykyään ruuat tosi perinteisiä. Päivällä sosekeittoa ja illalla lihaa ja salaattia :D.

Botaniga-garden oli jotenki huonosti hoidettu, mutta se oli ihan valtavan kokonen. Me tehtiin siellä tosi pitkä kävelyreitti. Sen vieressä oli museo, jossa myös käytiin. Olen tajunnut, että ulkomailla on kiva käydä museoissa, koska niissä on jotain järkeä. Tuollakin oli vaikka mitä mielenkiintoista, kuten paljon erilaisia ja kokoisia täytettyjä eläimiä. Maorien alkuelämästä hienoja juttuja yms.

Museossa oli talo, jonka seinät oli päällystetty simpukoilla

kivistä ja hiekasta tehty taulu, jossa oli ledvalot. Tuo oli todella kaunis

Kivistä tehty taideteos. Tykkäsin tästä myös tosi paljon. Haluam tehdä itselle samanlaisia

Sieltä me palattiin keskustan kautta pysäkille. Täällä kuskit on niin ystävällisiä bussissa. Me tiedettiin missä pitää jäädä pois, mutta ei tiedetty paikkaa, mutta Ulli sanoi kuskille, että Warehousen kohdalla jäädään. Matkalla vaihtui kuski niin tämä eka kuski sanoi uudelle, että tytöt pitää jättää warehousen kohdalla pois :D. Sit meidän edessä oleva nainen painoi meille nappulaa, että varmasti jäädään oikeassa paikassa ja sit kuski vielä huikkas, että tässä pitää teidän jäädä :D. Illalla oli vuorossa ruuan laittoa ja viimeinen yö autossa. Oli aika kivaa alkaa nukkumaan, kun tiesi, että seuraavana yönä pääsee sänkyyn :D.

Aamulla laitettiin tavaroita kasaan ja ajettiin sellaseen arctica centeriin, jossa on pingviinejä ja kaikkea talveen liittyvää :D. Miettikää, että me mentiin sellaseen :D. Katsottiin, että se on meidän hotellin lähellä ja auton palautuspaikan lähellä niin käydään ennen kuin päästään tsekkaan hotelliin niin siellä. Se oli hauska kokemus. Eka otliin sellasen panssariauton kyydissä, joka kävi kruisailemaan mäkiä ylös ja alas ja veden yli jossa oli kolme metriä vettä. En ois mennyt jos olisin tiennyt. Sitten käytiin katsomassa pingviinejä, jotka on aina söpöjä sitten oli 4D elokuva, jossa saatiin tuulta, lunta ja vettä naamalle sekä yks linnun paskalkin. Se oli aika hauska vaikka siinä kastuttiinki. Sitten mentiin pakkaseen :D. Sinne piti pukea talvitakki päälle ja jotku ihme kengät kenkien päälle. Pakkasta oli eka 8 astetta. Siellä oli myös liukumäki, jossa lapset laski ihan onnessaan. Sitten alkoi tulla viima tuuli ja pakkanen alkoi nousemaan. Tai pakkasta oli koko ajan 8 astetta, mutta jos tuuli on 24 metriä sekunnissa niin tarkottaa, että se vastaa 18 asteen pakkasta. Jotku oli siellä sortsit jalassa. Tais muuten vähän tuntua säärissä :D. Sittenpä meidän kierros olikin käyty.

Suojakengät pakkaseen

Nilkka jäänyt toisessa jalassa paljaaksi :D

Sieltä ajettiin meidän viimeseen yöhön täällä. Hotelli on backpackaripaikka eikä mikään luksus. Ullin mielestä pelottava, ja hän meinas eka, ettei jäädä tähän, mutta mä olin sitä mieltä, että yksi yö ja aamulla me lähdetään jo seiskalta pois. Täällä oli pari epämäärästä miestä, toinen omistaja ja Aasialainen. Toinen ehkä joku työmies, mutta vähän pelottavan näkönen.  Jätettiin tavarat hotellille ja lähdettiin viemään auto. Matkaa auton palautukseen oli vain 5 kilsaa.

vasemalla nurkassa oli suihkut ja vessa ja oikea oviaukko on keittiöön

Meillä on aamulla klo 9.15 lento Aucklandiin, jossa ollaan joulu. 26.12 klo 16.10 on meillä lento Chileen. Eli Uusi-Seelanti alkaa olemaan ihan lopussa. Kuukausi hurahti hetkessä :D.