maanantai 27. kesäkuuta 2011

Zanzibar ristiriitaisuuksien saari, turistien paratiisi, Valtaväestön Suomi 40-luvulla

Kaksi päivää siitä, kun viimeks tänne oon kirjoittanut. Ollaan hyvin kotiuduttu tänne. Eka yö nukuttiin pienemmässä huoneessa, mutta nyt ollaan kaks yötä nukuttu ihan omissa sängyissä ja isommassa huoneessa. Eilen aamupäivä nautittiin auringosta. Piti olla pilvistä ja sateista, mutta aurinko paistoi täydeltä terältä koko pvän. Tuuli oli kova, mutta se vain oli hyvä. Lounaan jälkeen lähdettiin kävelylle rannalle. Tehtiin 1,5 tunnin kävelylenkki. Sen jälkeen tehtiin vielä meidän saliohjelma eli kuminauhajumppa, joka on kyllä ihan yhtä tehokas kuin salilaitteet. Taas reisissä tuntuu, että eilen on tehty jotain.
Meidän päivät menee ruokailujen merkeissä, eli aamupala, lounas ja päivällinen. Päivällistä odotellaan yleensä 1,5 tunnista kahteen tuntiin, kun on tilattu :)). Sähköt oli taas eilen illalla pois, joten huoneessa oli pimeää, mutta agrigaatti toimii ravintolassa.

Tänään maanantaina tehtiin sit kaupunkikierros stonetowniin. Aamupalan jälkeen lähdettiin ja matkalla oikein selvisi miten kaksi maailmaa täällä on. Turisteille ihanat hiekkarannat, bungalowit, uima-altaat ja täällä asuvat elää kuin Suomi 40-luvulla. Matkalla oli miehet tekemässä tienvarren putsausta ja heillä oli viikatteet, joilla he työskenteli. Jälki oli tosi hyvää. Vastaan tuli härkävaunuja, joissa kuljetettiin kaikennäköistä tavaraa. Aamullakin herättiin naisten iloiseen pulinaan ja ihanko ruoka-astioiden kilkatukseen ja mietin, että onko meidän takana talo, jossa ollaan aamupalalla, mutta ei siellä naiset raivas maatilkkua. En ois itse ikinä suostunut siihen. Heillä oli kuokka ja kädet, joilla he repi kasveja kuokka osui kiviin, josta tuli se kilkatus ja luulin, että perhe on aamupalalla. Naiset eivät vaikuttanut yhtään kiukkuisilta. Sen lisäksi aamuisin, kun ollaan menty syömään on kuusi naista kuskannut maalipöntöillä ja sangoilla hiekkaa rannalta tänne hotellille käytävälle. Astiat on ehkä 20 litraisia, ja ne on täynnä hiekkaa, mutta silti niitä kannetaan pään päällä ilman käden apua. Yrtin kerran ottaa kuvaa, mutta ne haluavat kaikesta rahan ja heitä oli kuusi, ja mulla rahat vähissä niin en sitten ottanut. Vaikka he on köyhiä niin alkaa ärsyttää, että ne tekee kaikesta bisnestä L.

Stonetownissa kierreltiin kujilla ja käytiin hedelmäkaupassa. Sekin oli haiseva tila, jossa myyjiä oli vierivieressä. Meillä oli opas, joka hoiti meidän ostot. Haluttiin ostaa banaaneja, koska ne on täällä tosi hyviä ja niitä on kaikenkokoisia. Myös punaisia banskuja löytyy. Pienet minibanskut on ihan valtavan hyviä. Niitä meillä on myös ollut aamupalalla.

Nyt on taas jo ilta ollaan ruokaa odottamassa. Tilaus on tehty kohta tunti sitten, mutta mikäs kiire täällä. Ihana leppeä lämmin pimeä ilta, jonka haluaisin jakaa kaikkien kanssa. Tää on niin ihanaa syödä ulkona kaikki ruuat ja nytkin täällä pimeässä illassa. Eipä voisi mahtavampaa olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti