Florida

Meidän lento Sao Paulosta Floridaan kesti  noin kahdeksan tuntia. Lento oli yölento. Kone oli American Airlinesin. Näin jonkun verran reissanneena voisin melkein sanoa, että vaikka Americassa on kaikki niin suurta on siellä lentokoneet todella surkeita ja pieniä ja ahtaita ja ilman mukavuuksia. Muiden firmojen koneissa on ihan normaalia, että joka matkustajalla on oma näyttö edellisen istuimen selkänojassa ja on mahdollisuus katsoa videoita tai kuunnella musiikkia ja seurata matkan etenemistä, mutta American Air linesilla on muutama ruutu yhteisesti ja me ollaan aina istuttu sillai huonolla paikalla, ettei meille ole ollut siitä mitään iloa.  Se mikä kuitenkin oli positiivista, kun mäkin oli niin varautunut kylmään koneeseen ja lentoon niin sehän ei ollutkaan :D. Mulle riitti vaatteet mitkä oli päällä eikä ollut yhtään kylmä. Lentokin meni yllättävän hyvin ilman omaa näyttöpäätettä ja sain jopa nukuttuakin pari tuntia :D.

Me oltiin perillä aamulla kuuden jälkeen ja oltiin todellakin varauduttu pitkiin jonotuksiin ja tiukkoihin kuulusteluihin, mutta voisi sanoa, että mehän käveltiin kaikki suorilta läpi eikä missään kyselty mitään vaikeita kysymyksiä. Vaikeimmat kysymykset oli jo Sao Paulon kentällä ja niihin osattiin vastata, mutta muualla ei ollut mitään vaikeita eikä laukkuja tarvinnut avata missään vaiheessa.

Meitä oli vastassa meidän pikkuserkku Maxine ja hänen miehensä Norman (he eivät puhu Suomea). He ovat reilu 60-vuotiaita. Heille ajankohta oli todella aikaisin, koska he tykkäävät nukkua pitkään :D. Heillä riittää helposti unta kymmeneen tai puolyhteentoista :D. Matka Miamin kentältä Lake Worthiin heidän talvikotiinsa kesti noin tunnin. Heillä oli asunto, jossa oli kaks makuuhuonetta, olkkari ja keittiö ja kaks kylppäriä ihan niinkö Amerikassa on joka makkariin oma kylppäri :D. Me oltiin heidän luonaan viikko ja viikon aikana nautittiin auringosta altaalla. Heidän asuntonsa ympärillä oli kuusi uima-allasta joita oli lupa käyttää, mutta me käytiin vähän kauempana olevalla altaalla, jonne mentiin autolla. Matka kesti autolla noin 1,5 minuuttia eli se oli tosi kaukana :D.  Sen lisäksi me käytiin lenkillä, kun Max ja Norm kävivät pelaamassa tennistä kolme kertaa viikossa. Me käytiin silloin kävelemässä Lake Osborne joen ympäri, jossa saattoi nähdä jopa krokotiilejä. Me nähtiin viimesen kerran, kun oltiin lenkillä. Siellä oli myös todella paljon erilaisia lintuja. Siellä oli kivaa kävellä, kun ei ollut vielä paahde, mutta kuitenkin yli 20 astetta lämmintä. Me käytiin myös paljon shoppailemassa, koska siellä oli paljon out let-myymälöitä. Maxilla ja Normanilla oli myös paljon ystäviä Suomesta, niin meidän eka viikko meni kyläillen heidän luonaan. Voisi sanoa, että todella aktiivinen, mutta myös niin mukava viikko heidän kanssaan. Välillä käytiin ulkona syömässä eli he tutustuttivat meitä maan ruokakulttuuriin viemällä meitä erilaisiin buffetpaikkoihin, kuten Sweettomatoes, jossa oli ihana salaattipöytä kaikkea ihania salaatteja ja sai myös itse koota annoksen, siellä oli myös erilaisia keittoja sekä tuoreita leipiä. jälkkäriks oli sitten minun herkkua jätskiä :D. Siellä oli pehmiskone, josta sai itse ottaa ja syödä niin paljon kuin vain haluaa (kyllä Odetykkäs). Kun me oltiin siellä niin kävi todella ikävä juttu :D. Jotku varmaan tietääkin, että vaikka rakastan jätskiä en siedä suklaajäätelöä missään tapauksessa. Silloin olen mieluummin ilman kuin otan lainkaan. No vaniljapuolihan hajosi, just, kun menin ottamaan jätskiä L. No muut otti pahaa ruskeaa, mutta mä aioin olla ilman. Odottelin koko ajan, että jospa se saatais korjattua ennen meidän lähtöä ja niinhän kävi, että just, kun oltiin valmiita lähtöön oli vaniljapuoli korjattu :D. Eli mä sain myös jätskini toffeekastikkeen kanssa NAM, että olikin hyvää.

No me päästiin myös tutustuun toiseen buffet paikkaan. Sen nimi oli joku Golden. Sekin oli buffet-paikka jossa oli ruokaa tarjolla joka lähtöön ja joka makuun. Meillehän riitti kuitenkisalaatti ja tortillat ja mulle oli taas jälkkäriksjätskiä :D. Siellä oli hieno jälkkäripöytäkin. Sinä oli esim. suklaan ystäville sellanen suklaa suihkulähde ja tuoreita mansikoita, joita sai kastella siellä suklaassa. kuulostaako hyvälle :D?. No ei musta, mut luulen, että aika monesta. Nämä paikat oli hinnaltaan todella halpoja. Samoja, kuin mitä on Suomessa pikaruoka. Max teki meille myös ihania ruokia slow-cookerilla eli sellasella padalla, johon laitettiin ruoka kypsymään hitaasti. Usein, kun lähdettiin johonkin laitettiin ruoka kypsymään ja kun tultiin takas oli se valmista. Syötiin siis paljon erilaisia keittoja, tortillavuokaa, erilaisia kanaruokia. Jenkeistä löytyi sellasta purkitettua kanaa, ihan niinkö tonnikala. Se kana oli tosi hyvää ja siitä sai nopeesti tehtyä ruokaa. Se oli rintafileetä, joten ei ollut mitään jäteruokaa. Mehän päätettiin ostaa itsellemme nuo cookerit. Ne maksoi vajaa 20 dollaria. Ei oltais voitu jättää ostamatta. Päätettiin, että kyllä me saadaan ne jotenki kuljetettua rinkassa ja käsimatkatavararepussa. ja niin me saatiinki vaikka ”kuoriosa” olikin kummallakin mennyt vähän lommoille, mutta laite toimii niin mitäpä tuo haittaa.

Eka viikon jälkeen me vuokrattiin oma asunto ja auto. Me käytiin yhtenä päivänä Maxin ja Normin kanssa ajelemassa ja kyselemässä asuntoa, jossa voidaan itse laittaa ruokaa ja kyllähän se lopulta tärppäsikin. Meillä oli ihan ok huone, jossa oli hella, jääkaappi, mikro, kahvikeitin, sitten pihalla olisi voinut myös grillata, jos olisi halunnut, mutta meillä oli cookerit, jossa silti laitettiin pääosa ruuasta. Se oli niin helppoa laittaa ruoka kypsymään, kun lähdettiin jonnekin niin se oli valmista, kun tultiin takas. (syötiin erilaisia keittoja, kuten linssikeittoa, kanakeittoa sitten laitettiin kasvisgratiinia, tortillavuokaa sitten erilaisa liharuokia)Asunto oli sellanen tähtiartistien paikka tai ainakin siellä oli niiden huoneita, kuten Elvis, Marilyn Monroe, Diana yms :D. Aamupalaks syötiin joka pvä paistettua kanamunaa, appelsiinimehua, joka oli todella hyvää, maustamatonta jugurttia, tuoreita mansikoita ja appelsiinisiivuja. Mä join aamukahvin sit aina altaalla aurinkotuolissa. Oli muuten aika hieno fiilis :D.

Meille tuli sinne vieras, kun oltiin muutettu omaan asuntoon. Meidän kaveri Rita tuli Suomesta. Hän oli meidän kanssa viikon ja lähti käymään välissä Costa Ricassa, josta hän tuli vielä kolmeksi päiväksi takas ja sitten me lähdettiin samana päivänä sieltä pois, Rita Suomeen ja me vielä Espanjaan. Ritan kanssa meillä aika hurahti niin, ettei mitään ihmeellistä edes ehditty tehdä. Yhtenä päivänä käytiin Key Westissä. Oltiin vain päiväseltään, koska hotellit oli niin varattuja, että yksi yö olisi ollut saman verran kuin meidän viikon asuminen niin iski pihuus :D.  Matka sinne kesti kuusi tuntia, joten lähdettiin aamulla aikaisin ja nautittiin kauniista maisemista matkalla. Paikan päällä päätettiin ettei oteta mitään tavoitteita siitä mitä täytyy nähdä, joten istuskeltiin laiturilla katselemassa ihania maisemia ja nautittiin todella lämpimästä säästä. Siellä oli jonku merkkihenkilön synttäri, siis tämä henkilö on jostain 1600-luvulta tai jotain ja siihen liittyy jotenki Irlantilaiset, mutta mähän en jaksa tollasia juttuja muistaa :D. Kaikilla oli päällä tai kaulassa, jotain vihreää ja jos eiollutniinsellasta oli lupa nipistää. Meillä ei ollut, joten arvatkaa oltiinko pettyneitä, kun kukaan ei meitä todellakaan nipistänyt L. Oltiin niin varauduttu sellaseen ja sitten ei yhtään ainoaa nipistystä tullut. Ihan oli höpöpuhetta nipistelyt. Käytiin katsomassa illan pääteeksi auringonlasku joka oli ihan nätti ja sitten oli muutama show siinä torilla joita vielä katseltiin ennen kuin lähdettiin ajamaan takasin. Tulomatkakin kesti vajaa kuusi tuntia, mutta mielestäni se riitti ihan hyvin Key Westistä.

Me käytiin ajelemassa ja katselemassa upeita maisemia melkein joka ilta. Bensa oli todella halpaa ja meidän vuokra-auto oli todella pieniruokainen. Ei tarvinnut onneksi miettiä koko ajan, että raaskiiko lähteä käymään jossain.

Kun Rita oli Costa Ricassa käytiin me Ullin kanssa yön reissu Orlandossa. Sinne kesti ajaa reilu 2 tuntia. Me saatiin hotellihuone ilmaiseks, koska ollaan varattu niin paljon öitä Hotels.comin kautta ja siellä saa joka kymmenennen yön ilmaiseks, jos varaa tiettyjä hotelleja. No meillä oli käyttämätön yö, joka hyödynnettiin. Yön piti maksaa alle 42 euroa ja sellanen huone löytyi ihan hyvästä hotellista, joka oli myös hyvällä paikalla.  Oltiin sovittu, ettei käydä Disney Landissa, mutta käydään Epcot-centerissä. Eli käytiin ilmoittamassa hotellille, että tullaan illalla myöhään ja ajettiin Epcot-Centeriin, jonne oli vajaa 10 kilsaa hotellilta matkaa. Se oli hieno paikka ja päivä saatiin kulumaan hyvin siellä. Pääsymaksu oli 85 dollaria ja sitten kun se maksetiin oli se 90,40 dollaria verojen kanssa. Täytyy sanoa, että vihaan Amerikassa tota verosysteemiä, koska mikään ei maksa koskaan sitä, mitä lapussa lukee vaan verot tulee sit päälle. Mun mielestä se on niin tyhmää. Se on ihan kusetusta mun mielestä. Ihan sama vaikka sen tietää, että verot tuleesit päälle, mutmiks ne ei voi olla valmiina siinä. No hinta oli siis 90,40, mutta sillä pääsi käymään kaikissa paikoissa. Käytiin eri maiden osastoilla, joissa esiteltiin maan kulttuuria välillä veneellä matkustaen ja välillä erilaisin esittein. Mentiinpä myös raketilla Marsiin ja täytyy sanoa, että se taisi jäädä mun viimeiseksi kerraksi :D. Oli se sen verran kauhea kokemus. Mehän kumpikin voidaan huonosti kaikissa laitteissa huvipuistoissa, lentokoneessa, veneessä ja kaikissa missä edes näyttää, että voi vähän keinua. No rakettihan ampas matkaan melkosella voimalla ja tuntu, että mä kuolen siihen paikkaan. Edessä oli ruutu mistä näky koko ajan missä mennään, mutta mulla oli eka ampasusta asti niin huono olo, että toivoin vain sen loppumista :D. Onneks se loppu, koska jos se olis ollut minuutin pitempään oon varma, että siellä olisi tarvittu siivoojaa :D. Kauhea olotila kesti reilun tunnin. Koko kroppa oli ihan voimaton ja kauhea ja tuntui, ettei jaksa yhtään mitään. No ajateltiin, että jos syödään niin olokin paranee :D. Otettiin tacolautaset, jossa oli tortilla sipsejä, jauhelihaa, ranskankermaa ja juustoraastetta. Ulli pystyi syödä, mutta mun olo oli niin huono, että en pystynyt laittaa suuhun mitään :D. No kyllä se sitten alkoi jossain vaiheessa helpottaakin, mutta en halua käydä enää Marssissa koskaan :D.

Oltiin siellä loppuun asti ja lopuksi oli vielä valoshow, jota ei nähty täysin, koska ihmiset oli linnoittautunut sitä katsomaan jo tuntikausia ennen alkamista, että varmasti näkevät kaiken. Siinä oli yhdistetty musiikki, liike ja vesi. Se oli hieno, mutta kaikki jotka on nähnyt ilotulituksen Sm-kilpailut niin tietävät mistä on kyse. Ja minun mielestä Sm-kilpailuissa on ollut hienompia esityksiä, joten kyllä Suomessakin osataan :D.

Meidän loppuaika Floridassa hujahti ihan yhtäkkiä ja Rita tuli reissustaan ja meillä olikin jo lähtöpäivä edessä. Meidän lento lähti Miamista sunnuntaina kuuden jälkeen. Me ajettiin autolla kentälle asti. Kentällä meillä oli aluksi hyvin aikaa, mutta se hujahti jotenki kun käytiin syömässä, ja mehän ei olisi ehditty koneeseen, jos meitä ei olisi päästetty jonon sivusta turvatarkastukseen :D, mutta ei se meitä haitannut, vaikka päästiinki sivusta, koska me ehdittiin hyvin koneeseen ja edessä oli taas kahdeksan tunnin lento viimeseen etappiin Madridin kautta Fuengirolaan :D.

Tämä blogi on siksi niin suurpiirteinen, että lake Worthissa meidän elämä oli aika pitkälle sellasta arkea, jota Suomessakin. Siellä kaikki rullasjotenki omalla painollaan ja kuukausi oli niin nopeesti ohi, että oltiin ihan ihmeissään itsekkin, että voiko se oikeesti mennä niin nopeaa. Siellä oli kiva käydä ja olla ihanien sukulaisten kanssa, mutta on siellä kaikki niin suurta, että huh,huh. No se mikä täytyy taas sanoa, että on siellä ihmiset silti kohteliaampia. Fraasit howare, johon vastaus I am finethanks tai well tai good sekä Havea niceday ja vastaus same to you on alkanut tuntumaan niin kotoiselta, että harmittaa, kun ne loppuu vaikka tiedänkin, että jos kaupan kassalle vastais, että huonoa kuuluu niin ei hän olisi sitä edes kuullut :D. Silti ne on ihan kivoja tapoja tai tervehtiä lenkillä vastaantulijoita  tai 15-vuotias poika joka pyöräilee ohi ja sanoo, että hello :D. Eipä moni Suomalainen teini sano tuntemattomille hänen mielestään vanhoille täteille, että hei. Vai sanooko :D?