Matka jatkuu

Viimeksi kirjoitin blogia junassa, nyt kirjoitan ”laivassa”. Tää ei nyt oo ihan perinteinen laiva, vastaavia ei näe Helsingin edustalla saaristolaivoina. Tällä on pituutta noin 35 metriä josta noin 10 metriä on omistajien asuntoa. Siellä on nukkumistilat ja ruuanlaittotilat perheelle.

 Tämä laiva on perheen omistuksessa. Perheeseen kuuluu isä, äiti, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Vanhempi pojista on ehkä 21-22 ja hän ohjaa vuorotellen isän kanssa tätä laivaa. Luulen, että kaksi muutakin lasta on 17-19 vuoden välillä.  Eilen aamulla herättiin Chiang Maissa (vielä oli Thaimaata), jonne junalla edellisenä aamuna saavuttiin.  Ullin olo ei ollut parhaasta päästä, joten käytiin aamupalalla, jossa Ulli söi vaan jugurttia. Sen jälkeen mentiin takaisin huoneeseen ja Ulli alkoi nukkumaan ja mä pääsin päivittämään blogiani. Nettiyhteys oli niin hyvä, ettei ole missään kertaakaan ollut :D. Uloskirjautuminen oli kahdeltatoista ja oli sovittu, että lähdetään yhdeltä kohti Chiang Khongia joka on myös Thaimaata. Nuo meidän aikataulut ei selvästi oikein täsmää, koska kertaakaan ei olla lähdetty, kun on sovittu. No muutama meidän porukasta oli vielä hieronnassa ja ne tuli yhdeltä takaisin. Me lähdettiin ehkä puol kaks. Me oltiin Ullin kanssa jo kauan istumassa autossa ja odoteltiin muita :D. Meillä oli kaksi transporteria ja tilaa oli ihan riittävästi. Istuttiin kahdestaan kolmen paikalla joten laukut mahtui tosi hyvin. Matka kesti jotain kuusi tuntia. Yhdesti pysähdyttiin pikavessaan ja sieltä pystyi ostaa jotain suuhunpantavaa, mutta ei oikeaa ruokaa. Toisen kerran pysähdyttiin katsomaan hienoa temppeliä, joka oli valkoinen ja siinä oli peilistä palasia. Se näytti ihan prinsessalinnalta.

En tiedä näiden käsien symboliikkaa, mutta tämmönen taideteos temppelin edessä oli.

Ohjetaulu temppelin portilla.

  No sit matka jatkui. Ullin olo oli ollut vähän parempi alkumatkasta, mutta sit hänellä tuli tosi huono olo, mutta reippaasti pidätteli oksennuksen niin, että vasta, kun oltiin perillä niin syöksyi tyhjentämään vatsan. Matkalla ajettiin taas kylien läpi, mutta meno oli ihan erilaista kuin Afrikassa. Siellä ei näkynyt ristinsielua liikkeellä. Ehkä jonkin verran rajoitti, kun koko matkan tuli vettä taivaan täydeltä, mutta ei Afrikassa vesisateet haitannut. 

Meidän hotelli oli pieni, vaatimaton, mutta  kauniilla paikalla. Oltiin perillä illalla seitsemän aikaan. Muut meidän porukasta lähtivät syömään, mutta me jäätiin hotellille, koska Ullin olo oli niin huono. Mä kävin syömässä cashew kanaa hotellin ravintolassa. Maksoi jotain kaks euroa. Netti oli taas ilmainen, joten ehdin surffailla hyvän aikaa netissä illalla. Mulla oli aamulla kello  soittamassa 6.30 suihkuun. Suihku oli taas vessan yhteydessä, mutta tilaa oli enemmän. Vesi oli yhtä lämmintä kuin Zanzibarilla, mutta sitä tuli enemmän, mutta onneksi sitä pystyi säädellä, koska ei ole kivaa, kun vesi on kylmää ja sitä tulee kovalla paineella. Meille oli sanottu, että aamupala on seiskalta ja lähtö puol kasi. Seiskalta meidän lisäksi oli britti pariskunta ja muut tuli jotain vartin yli kakskyt yli. No periaatteessa ei ollut kauheesti merkitystä, koska aamupalaa saatiin 8.30 :D. Meidän oli pitänyt illalla laittaa sellaiseen listaan merkki, että millasta kanamunaa halutaan. Me otettiin omeletit ja sit siinä oli paahtoleipää, jota mä söin, mut  Ulli ei tietty.

Olemme muuten laittaneet sellaisenkin asian merkille, että perhe on aina myöhässä ja vaikka lapset on paikalla niin ainakin toinen vanhemmista on jossain kuten ostamassa perheelle evästä tai ottamassa valokuvia ympäristöstä :D. Perheellä on ollut aina omat aamupalat, koska tulee edullisemmaksi ostaa kaupasta viidelle hengelle syötävää, kuin maksaa hotellille aamupalasta, joten se on ihan järkevää.  He aloittivat oman aamupalansa ehkä varttia vaille kasi :D.

Lähtemään päästiin joskus 8.15. Meidän tavarat pakattiin  mopon kyytiin ja me hypättiin koppiauton lavalle, jossa oli penkit. Kaikki ei mahtunut, joten osa oli toisen auton lavalla, jossa ei ollut penkkejä :D.

  Matka ei ollut pitkä satamaan, josta ylitettiin pienellä paatilla joki ja matka kesti noin 3 minuuttia.

Ennen veneeseen menoa oli passintarkistus ja piti jättää maihinnousukortti, koska siirryttiin Laosiin. Laosin puolella piti ostaa viisumi, ja nämä tapahtumat on aina niin ikäviä. Ei ollut läheskään niin kaaottinen kuin oli Afrikassa, mutta piti ottaa rinkka selkään sit kolme kassia kädessä yksi niistä läppäri ja lähdettiin kävelemään jyrkkää mäkeä, jonka puolivälissä oli passintarkastus ja viisumin hankkiminen. Saatiin kaks lappua toinen maahantulokortti ja toinen viisumianomus, mutta missään ei ollut paikka missä ne voi täyttää. Siinä yritettiin miettiä, että mitä seinää vasten kirjoitetaan, että myös saadaan kamat pysymään matkassa, onneks rinkat saatiin jättää sinne tien varteen maahan :D.

 Siellä oli kuuma ja kostea ja vettä ripotteli ja paljon ihmisiä pyrkimässä samaan tavoitteeseen.  Saatiin kuitenkin laput tehtyä ja mentiin jonoon, jossa eka annettiin paperit miehelle, siinä tuli koko ajan väkeä myös sivusta, joten me vaan yritettiin pitää paikkaa. No laput ja passi oli annettu mentiin vaihtamaan raha vastapäiselle luukulle dollareiksi. Sit oli vielä luukku, josta tyyppi näytti aina passikuvaa, mutta ei sanonut mitään, vaan piti itse olla koko ajan skarppina, jonka jälkeen mentiin hakeen passi takas ja maksettiin viisumi. Meillä oli siinä hyvä tsäkä, kun vaikka oltiin meidän porukan takana saatiin kuitenkin aika nopeesti omat passit takas. No sit odoteltiin, että kaikki on saanut paperinsa kuntoon. Perheellä meni taas tosi kauan, joten heitä odoteltiin. Vesisade yltyi niin kovasti, että heitettiin rinkat selkään ja käveltiin mäki ylös katoksen alle odotteleen perhettä. Heidän tavarat ja Kanadalaisen naisen tavarat vietiin ylös kärryillä, mutta me rinkkalaiset kannettiin itse ja Ullilla ei vieläkään olo ole mikään paras. 

 Kun perhe oli saanut paperinsa kuntoon oli meillä edessä tuk tuk kuljetus. Tavarat yhteen ja me muut kahteen. No siinä sit ollaan lähdössä tuk tukeille ja satoi vettä ja kulkuväylä oli liukas niin enköhän mä mennyt nurin kaikkien kassieni kanssa ja rinkka selässä L. Yksi paikallinen mies syöksy mua auttamaan ja oli tosi vaikea päästä ylös sieltä maasta rinkan kanssa :D. Suurin huoli oli, että jos läppäri on mennyt rikki :D, koska se osui maahan totta kai. Täällä sää on ollut niin sateinen, että meidän tavarat on koko ajan ihan ravassa, koska ei oo mitään puhdasta paikkaa minne ne voi laskea. Mä päätin nyt, että pitää ostaa uudet varvikset, koska tämänhetkisissä on niin liukas pohja. Oon ostanut ne Honkkarista disneylandista. Ei oo ennen ollut noin liukkaita varviksia.  Muuten oltiin tosiaan tuk tukeissa ja ne liikkeellä, meidän kanssa oli perheen äiti ja kaks poikaa. Ullilla oli huoli, että missä isä, mä sanoin, että varmaan toisen auton kopissa, mutta vähän matkaa ajettiin niin eiköhän isä löydy. Oli taas paparazzaamassa maisemia :D. Onneks ei jäänyt matkasta :D, :D.

No tuk tuk toi meidät satamaan ja nyt siirryttiin ”laivaan” joka vie meidät Pakbengiin; laosin johonkin kaupunkiin. Maisemat on ollut hienot. Aurinko ei ole paistanut, mutta myöskään ei ole satanut.

  Penkit laivassa on vastaavat kuin mitä on bussissa, mutta kiinnitys on vähän erilainen, kun nämä on kiinnitetty  kummastakin ”jalasta lankkujen päälle ruuvilla, mutta ne ei ole mitenkään kiinnitettynä lattiaan.

 Me päästiin taas kahdestaan neljän paikalle, joten tilaa on. Ulli laittoi vielä tavaransa tuohon viereiselle penkille, joten ollaan valloitettu viisi paikkaa.

En muistanut sanoa, että saatiin eväät hotellilta matkaan. Meille on pakattu vesipullo, omena, banaani ja kanaa,( joka oli lähtiessä lämmintä) pussiin ja se on meidän laivamatkan syötävä. Luulen, että meiltä jää kanat syömättä, koska taitaa siinä vaiheessa kun pitäis syödä niin olla mikrobit lisääntymiskykyisenä :D, joten saattaa jäädä pakettiin. Me jouduttiin maksamaan eväistä 2 euroa. Ei ollut mikään valtava hinta :D.

Me ei olla päästy pyykille ja nyt on tosiaan niin kosteaa, että meidän bambureissun kamppeet on märkänä ja likaisena rinkassa muovipussissa ja me toivotaan, että saadaan ne puhtaaksi ja kuivaksi ennen kuin home ehtii niihin.

Laivamatka on ollut hieno kokemus, vaikkakin niin pitkä. Maisemat on todella hienot. välillä nähtiin vesipuhveleita ja paljon pieniä kyliä, jossa lapset juoksenteli vuoren rinteillä tai yhdessä kohdassa ne olivat uimassa.

Siellä oli aika pieniä ne lapset, mutta siellä ei ollut ketään aikuista valvomassa. Luulen, että ihan normaali tilanne. Ensimmäinen pysähdys oli pienessä kylässä jossa perheen poika kävi jollain asioilla. Heti kun laiva oli laiturissa niin parvi lapsia syöksyi myymään sipsejä ja pähkinöitä L. Ne tienas sillä päivän leipää. He olivat iältään noin 7-12-vuotiaita iältään. Siinä röyhkein pääsi lähimmäksi ja ehkä sitä kautta sai myös rahaa.  

Valitettavasti meidän porukka ei heidän kassaa kovin paljon kartoittanut L. Toisen kerran pysähdyttiin kylään, jossa asuu 280 asukasta. Sinne on ainoa reitti vesiteitse. Sinne oli portaat rannalta, mutta ne oli lapiolla kaivettu saveen eli kun sade tulee niin portaatkin saattaa mennä sateen mukana. Kylässä oli aivan ihastuttavia lapsia sellaisia paitaressuja. Heillä oli likaisia, ja reikäisiä vaatteita päällä ja he vain kaukaa meitä katseli. Heti jos heitä lähestyi pinkaisivat he karkuun :D. Kylän talot oli rakennettu pylväiden päälle, jotta alustaa voitiin käyttää ruuan valmistukseen, tavaroiden säilytykseen tai hirsien tekemiseen.  Kaikki hirret mitä siellä oli oli käsin tehty, ei ollut koneita apuna.  Talojen materiaali oli päreistä, lastuista vähän rikkaammat olivat rakentaneet laudoista ja jopa lankuista tai hirrestä. Kylässä juoksenteli pikkupossuja, kanoja ja ankkoja muiden seassa. Yhden talon ovi oli vähän auki niin kurkkasin sisään niin siellä oli lautalattia ja koko talo oli yhtä tilaa.

Me oltiin perillä meidän hotellilla jotain puol kuusi illalla. Laivasta nousu ei ollut mitenkään kivaa. Laitettiin yksi kapea lankku ehkä 12,5 senttiä, ja siinä siti 5-10 sentin välein poikkipuu. No otin varvikset pois jalasta sit yks mies otti mun laukut ja ne pääsi auton kyydillä raskaiden tavaroiden kanssa hotellille (ei tarvinnut onneks itse kantaa, miehet kantoivat ne laivastakin pois)  sit kaksi miestä vielä auttoi kävelemään lankkua pitkin rannalle :D. Just päästiin laivasta niin alkoi valtava rankkasade, joka kesti noin 3 minuuttia. Meitä oli viisi naista yhden sateenvarjon alla :D.  Paikka oli taas huikaiseva. Hotelli korkealla ja hieno joki näkymä, joka oli väriltään ruskeaa. Vastapäätä hienot vihreät vuoret. Pimeällä  sieltä pilkotti valoja, koska siellä oli asumuksia. Oli jännä, kun asukkaat olivat leikanneet hienoja pensaita, jotka näkyivät ihan selvästi rannalle. 

Meidän huone ei ollut mikään luksus vaan taas oli vessa-suihkusysteemi, mutta se oli tarkoitettu nukkumista varten, koska aamulla matkan piti jatkua klo 7.15, mutta ainoat jotka oli siinä vaiheessa valmiita lähtöön oli mä ja Ulli.

Illalla käytiin sitten syömässä. Paikan hygienia taso ei ollut ihan Suomen luokkaa. Naiset kulki keittiön ja salin väliä likaisissa omissa vaatteissaan. Kaikilla oli päällä mitä nyt oli aamulla tai eilen tai toissa päivänä laittanut. Keittiön ja salin välillä oli oviaukko, jossa oli joku muoviverho ja sekin oli solmussa, joten me voitiin nähdä myös keittiöön mitä siellä tehdään.

 Huomasin, että siellä kaikki teki kaikkea. :D.  Välillä tehtiin ruokaa tai smoothieta ja sitten tultiin taas tarjoilemaan. Meitä oli yhteensä 16 ja meidän opas otti tilaukset. Me syötiin Ullin kanssa keittoa, mä tilasin kermaista kanakeittoa ja naanleivän juustolla, ja Ulli tomaattikeittoa ja banaanilassin. No noiden ruokien kanssa oli valtavasti sekoilua. Perheen tyttö tilasi saman kuin mä. No jotain tunnin odottelun jälkeen meidän pöytään tuotiin yksi kanakeitto ja kaksi kasviskeittoa, joita ei Ullin kanssa suostuttu syömään, koska oli tilattu muuta. No opas lähti niitä sinne keittiöön selvittään.  Sitten tuli meille keitot. Mulla oli kirkas liemi, jossa oli kylläkin kypsiä kanoja. Liemessä oli paljon valkosipulia. Ullilla oli todennäköisesti sama liemi kuin mulla ja sit raakoja tomaatinlohkoja seassa :D. Voihan tomaattikeiton valmistaa niinkin :D. Muiden ruuat tuli jotain puolen tunnin päästä meidän syömisestä ja silloin mä sain naanleipäni :D. Ullin banaanilassi oli unohdettu, joten hän siitä kysyi niin se valmistettiin, mutta se oli ananaslassi, mutta ei sit siitä enää sanottu mitään.

Yhtäkkiä me huomattiin, että sellainen pieni tyttö heräsi yhdestä nurkasta ja siellä olikin lepolassi missä hän oli nukkumassa :D.

 Hän meni keittiöön ja kohta tuli nainen todennäköisesti äiti tämä pikkutyttö sylissä salin puolelle ja hän nukutti tytön uudestaan :D. Kylässä oli sääntö, että kukaan ei saa liikkua 11 jälkeen illalla. Se oli tullut hallitukselta, vaikka kuulemma siellä on turvallista, mutta sillä vältetään kaikki ikävä.  me lähdettiin jotain puol kymmenen hotellille, koska aamulla herätys taas 6.30. Hotellin aamupala oli buffet :D. Siellä oli tarjolla paahtoleipää, banaania, kahvia tai teetä ja paistettua kanamunaa. Ulli pyysi, että hän haluaa kypsän kanamunan ja ei huolinut raakoja, mutta loppu viimein hänen oli pakko ottaa, koska ne ei osannut paistaa kypsäksi niitä.

Aamulla tosiaan noustiin 6.30 laitettiin kamat kuntoon ja lähettiin aamupalalle. Meidän huoneessa oli niin hyvä ilmastointihyrrä katossa, että laitettiin märät vaatteet bambureissulta kuivamaan seinällä olevaan naulakkoon ja siellä oli kaks henkaria niin niihin ja saatiin ne melkein kuivaksi. Arvatkaa kuinka hyvälle ne haisee. Sille ruskealle vedelle ja sit ne on ollut pussissa märkänä yli vuorokauden :D. Huomenna perjantaina meidän pitäisi saada vaatteet pyykkiin. Ollaan kolme päivää samassa paikassa, jonka nimi Luang Prabang ja siellä meillä on aktiviteettiakin. Me sit tosiaan oltiin valmiita lähtöön 7.15, mutta loppujen lopuksi lähdettiin jotain 7.30, koska perheen lapset yllättäen tuli aamupalalle 7.10 ja muutkaan eivät kiirehtineet aamupalan kanssa. Matkustetaan taas laivassa seuraavaan paikkaan.

Kuukauden matka alkoi

Istun junassa kirjoittamassa tätä blogia. Ensimmäinen päivä on takana alkaneesta tourista ja se me oltiin vielä Bangkokissa.  Aamulla heräsin seiskalta suihkuun,  ja sen minkä huomasin niin taas on unirytmi vähän hukassa.  Ei oo yhtä helppoa nousta kuin mitä oli Zanzibarilla, vaikka ollaan päivät pitkät shoppailtu niin ei uni tule silti silmään aikaisin. Eka aamuna täällä noustiin aamupalalle ysiltä ja silloin soi kello. Toka aamuna vartin yli ja kolmena viimeisenä puoli kymmeneltä ja silti olisi väsyttänyt.

No mä kuitenkin seiskalta nousin suihkuun sit aamupalalle ja meidän huone oli sellainen, että kaikki naiset toi sinne omat laukkunsa.  Aamupalan  jälkeen otettiin takseja tien varresta. Ei ole mitään kuljetusta varattuna vaan tosiaan taksi otetaan lennosta. Ei ehkä edes kannata, kun taksit on täällä halvempia kuin tuk tukit. Se selvisi meille myös eilen.  Ollaan päätetty nyt, että vaikka taksi on hitaampaa niin silti mennään jatkossa aina taksilla. Matka maksoi noin 2 euroa ja meitä oli neljä taksissa. No mentiin sellaiseen venesatamaan, jossa meillä oli opas odottamassa. Sellainen pieni hauska Thaimaalainen mies, joka puhui englantia tosi nopeasti, mutta myös toisti sanottavansa noin viisi kertaa J. Me hypättiin veneeseen sellaiseen pitkään kapeaan, jossa istuu kaksi vierekkäin.  Meidän porukassa on yhteensä 14 henkeä. Pariskunta Kanadasta (opettajia), Englannista, tyttö (opettaja) Englannista pariskunta (insinöörejä), perhe Kaliforniasta, joilla on Aasialaiset juuret. Isä on kotoisin Laosista. Sitten on kaverukset Irlannista (toinen opiskelee Englantia jotain bisnesjuttua tms). Kaikkien ammattia en tiedä.  Kyllä oli eilen ahdistava olo, kun en ymmärtänyt sanaakaan oppaan Enkusta. Hän on kotoisin Ausseista ja tajuttiin, että kaikilla muilla enkku on oma äidinkieli ja me kaksi ei sitä puhuta joka päivä. Ullilta se sujuu hyvin, mutta taas mä tajusin, etten osaa mitään L. Toivottavasti toukokuussa osaan vähän paremmin. No me kuitenkin mentiin veneeseen sellaiselta korkealta laiturilta, ja mulla oli vaikeaa sinne päästä niin Ullilla oli vielä vaikeampaa L. Venematka oli mahtava J. Vesi oli ihan kauheaa ruskeaa sontaa ja matkalla nähtiin, kun pikkupojat ui siinä ja sit vielä tajuttiin, että viemäri tyhjennetään suoraan tuonne veteen.  Luulen, ettei olisi keskenään osattu lähteä tonne matkalle, koska ei mielellään mennä veneellä, koska tullaan merisairaaksi. No nytkin otettiin lääkettä ja oli hyvä, koska aallokko oli kova. Matkalla nähtiin myös mielenkiintoisia taloja, patsaita, rakennuksia ja tosi iso lisko.

Määränpäässä oli Buddha-temppeli, jossa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Opas kertoi, että sillä temppelialueella on yli tuhat Buddha patsasta. No me saatiin kuva ehkä kymmenestä :D. Temppeliin mennessä piti ottaa kengät pois ja hartiat piti suojata. Siellä oli menossa joku rukoushetki. Munkki piti sitä naisille.  Naiset oli pukeutuneet koko valkoiseen asuun. Näytti ihan karateasuilta, mutta en tiedä oliko ihan rukoilemista varten tehty. Rukouksen jälkeen lähti munkki; naisten kanssa kiertämään temppeliä ympäri ja ne rukoili koko matkan ääneen.  

Tämän temppelireissun jälkeen sai päättää itse mitä tekee. Haluaako mennä hierontaan, vielä tutustumaan johonkin palatsiin vai takasin hotellille. Me lähdettiin hotellille. Otettiin taksi joka meidät vei. Kuski ihastu Ulliin ja antoi puhelinnumeronsa, että kun tullaan takaisin niin hän on valmis meidän hovikuskiksi.  Hän kuulemma tietää parhaat shoppailu paikat Bangkokissa. Saattaa

olla, että jää soittamatta :D.

Me käytiin syömässä cashewkanaa kahdella ja puolella eurolla ja koska oltiin herätty niin aikaisin niin mentiin huoneeseen ja alettiin nukkumaan J. Reilu tunti ehdittiin nukkua, kun alkoi porukkaa tulla huoneeseen. Puoli viis meillä oli kokoontuminen hotellin respassa. Siitä käveltiin rautatieasemalle. Meillä on ihan liikaa tavaraa mukana L. Rinkka painaa valtavasti sit mulla on kaksi käsilaukkua ja läppäri L. Päätin, että nyt rinkka tyhjenee ja toinen laukku myös ja se täytyy laittaa rinkkaan. Asemalle kesti noin kolme minuuttia kävellä onneksi. Siellä me etsittiin paikka minne laitettiin kaikkien laukut keskelle ja me ympärille istumaan. Siinä käytiin sit ostamassa junaan syötävää, koska junasta ei kannata ostaa. Aika huonosti oli mitään mitä voisi ostaa, joten piti päätyä sipislinjalle.  Mulla oli myös kahvikiintiö huonona, joten kaupasta pystyi ostaa kuumaa vettä ja olen ostanut capuccino pusseja, koska kahvi on välillä niin pahaa, joten sellasen sekoitin kuppiin ja maistui ihanalle siinä rautatieaseman lattialla.

Juna on mielenkiintoinen. ei ole erikseen makuuvaunuja vaan aina kahden hengen paikkoja. toinen nukkuu ylhäällä ja toinen alhaalla ja kun haluaa alkaa nukkumaan tulee konnari sijaamaan vuoteen ihan lakanoita myöten :D. Sitten laitetaan verhot eteen niin nukkuminen onnistuu. Ei ole myöskään erikseen mitään miesten tai naisten osastoja vaan ihan ollaan täällä sekaisin. Luulen, että ens yönä jätän yökkärit rinkkaan :D Junassa ei ollut myöskään ravintolavaunua erikseen, vaan käytävällä kulki henkilökuntaa myyden pilkottuja hedelmiä, oli menulista josta olisi voinut tilata ruokaa, juomia kuljetettiin jäillä täytetyssä 25 litran sangossa. Mä muuten pääsin testaamaan kyykkyvessankin J. Toinen vessa olisi ollut perinteinen, mutta ulli meni siihen eikä me tiedetty, että toinen on lattiassa oleva reikä. Meinas olla pieniä vaikeuksia saada asiaa toimitettua, mutta kyllä se sit onnistu J. Ei ole koskaan ennen tullut vastaan, vaikka niin paljon oon reissannut :D.

Meidän piti olla perillä puol kasi aamulla, mutta oltiin joskus vartin yli kasi. Junakyyti oli muuten ihan samanlaista, kuin Suomessa ennen valtavaa heilumista ja tärinää koko ajan, mutta mä nukuin niin hyvin, että yks meidän porukasta oli viereisellä petillä alkanut oksentamaan niin en ole tiennyt siitä mitään.  Juna kulki hienojen maisemien ohi, kuten riisipeltojen. Nyt on juuri riisin sadonkorjuu menossa. Riisit kasvaa vihreää noin 15 senttistä heinää, joka kerätään ja viedään johonkin tehtaaseen, jossa riisi erotetaan siitä. Se on kuulemma sellasen kodan sisällä.

Päivä ei alkanut mitenkään parhaiten.  Ensinnäkin vesisade, sitten kun päästiin hotellille ei saatu vielä huoneita vaan kaikkien kamat vietiin yhteen tilaan L. Oltiin siis vielä ilman aamupalaa samoilla vaatteilla joilla oltiin nukuttu ja meille sanottiin, että aamupalan jälkeen lähdetään jo eka retkelle. Osa lähti aamupalalle jonnekin muualle, mutta me jäätiin meidän hotellille, koska vettä tuli kaatamalla. Aamupala oli ok. Siinä oli monta eri vaihtoehtoa, joten saatiin hyvin valittua itselle mitä syödään. Sain myös kuumaa vettä, joten sain juoda cappuccinoa aamukahvillakin J. Oon niin onnellinen niistä. Se on niin hyvä keksintö. Aluksi tarjoilija poika ei vaan ymmärtänyt mitä mä haluan ja toi vesipullon, mutta sit saatiin ymmärtämään, että kuumaa keitettyä vettä J. No olo oli jo parempi tämän jälkeen, mutta haluttiin tosiaan saada vaihtaa vaatteita. Me naiset päästiin sit käymään yhdessä huoneessa jossa saatiin vaihtaa vaatteita.

Lähdettiin sit elefanttiratsastukseen. Sinne oli noin tunnin ajomatka. Opas jäi nukkumaan hotellille. Kokemus elefantin selässä oli mahtava, vaikka selkään pääsy ei ollut taaskaan helppoa, koska piti astua eka fantin selän päälle ja tuntu, että siihen sattuu ei pysty J. Se mikä selvis matkalla, että fantit on tosi itsepäisiä. Ne meni välillä minne sattuu tai lopetti kävelemisen yms. Me ostettiin lähtiessä banaania, jota Ulli sit syötti, koska fantti pysähty ja työnsi kärsänsä taakse ja odotti, että saa banskun ja vasta sit jatko matkaa. Yhden pariskunnan elefantti päätti alkaa syömään oksia, joten se vaan seisoskeli pusikossa ja söi, eikä sitä saatu sieltä pois. Perheen kolme lasta oli saman elefantin kyydissä ja niiden elefantti yritti ehkä jotain oikopolkua, vaikka sellaista ei ollut mistä hän yritti mennä :D. Taas sitä ei meinattu millään saada sieltä pois. Banaanin osto paikka oli matkalla siellä metsässä ja meidän elefantti lisäsi yhtäkkiä vauhtia ja ohitti muita niin johtui siitä, että tiesi siellä olevan banaaneja. No ostettiin toinen pussi, jonka mä syötin J. Matkalla oli vielä kolmas banaanikoju, josta ei tiedetty, mutta ihmeteltiin, kun meidän elefantti poikkesi yhtäkkiä kulkuväylältä niin hän meni banaanikojulle  :D. No ei ostettu enää hänelle banaaneja, niin hän sit lähti sieltä kävelemään eteenpäin J.  Elefantin selästä oli myös vaikea päästä pois, koska oli vaan sellanen korkea tasanne ja siihen piti sit vaan nousta siitä selästä. Vanha nainen oli auttamassa. Riippui elefantista kuinka lähelle tasannetta hän halusi mennä. Jotku joutu tosi kaukaa yrittää päästä, koska elefantti ei vaan suostunut siirtymään lähemmäksi.

Seuraavana oli koskenlaskua bambulautoilla. Me ei tiedetty, että olisi tarvittu vaihtovaatteet, joten takasin tulomatkan oli meillä märät vaatteet päällä :D. Enkun ope oli ainut jolla oli vaihtovaatteet. No kokemus oli silti mahtava. Mulla oli kamera mukana, ja se meinas kastua, kun se oli mulla aluksi housujen taskussa, enkä saanut sitä millään sieltä pois. Kuviakin sain muutaman loppumatkasta, kun oli vähän tyynempää, mutta ihan valtavia koskipaikkoja oli, ja me istuttiin bambujen päällä, joten oltiin vyötäröön asti märkinä :D. Vesi ei ollut mitään ihanaa kirkasta vaan kauheaa ruskeaa, mutta yllättävän lämmintä. Ei ehditty syödä, kun lähdettiin takas hotellille. Oltiin hotellilla kymmenen yli kolme ja sit seuraava lähtö katsomaan taas buddha-temppeliä oli vartin yli neljä.  No me sanottiin aluks, ettei lähetä sinne, että halutaan syödä kunnolla, mutta opas sano, et voi tilata huonepalvelusta. No ei tilattu, mutta mentiin nopeesti hotellin ravintolaan syömään riisinuudelia, joka maistui navetalle :D. No se jäi lautaselle. SIt lähettiin taas matkaan. Matka kesti 55 minuuttia tietä ylöspäin ja vettä tuli taivaan täydeltä. No perillä oli sadetakin myyjiä. 2,50 euroa kolme takkia. Ei olisi ilman pärjännyt, koska vesisade oli ihan mieletön ja oltiin koko ajan ulkona. Temppelialue oli hieno, koska kaikki oli kultaa, mutta ei otettu kameraa laukusta, koska vettä tuli niin valtavasti, ettei haluttu sitä kastella. Ja meillä on jo yhdestä temppelistä kuvia. Melkein harmitti, että lähdettiin sinne. Oltais saatu rauhassa käydä syömässä ja nauttia olosta. Tämmönen tiukka aikataulu ei oikein sovi meille. Ollaan totuttu jo sellaseen hakunamatata- ajatteluun eli ei kiirettä :D.  No sit tultiin takasin ja sade oli vähän tauonnut niin maisemat oli huikeat J.  Käytiin nopeesti hotellilla ja lähdettiin syömään. Perhe ei lähtenyt, koska luulen, että ne on tarkkoja teiniensä nukkumisesta. Niitten nuorin on tyttö ja hän on 14-vuotias. Menee kasille, mutta me luultiin Ullin kanssa, että hän menee vitoselle tai kutoselle , sen verran on lapsellinen J. Tosi sulonen tyttö.

Oli pakko kaivaa kamera esiin, kun munkilla oli tatska :).

Ruokapaikka oli hyvä. Se oli alue, johon ostettiin lippuja jollain haluamalla summalla. Sit oli rivissä eri ruokakojuja, josta sai valita itse mitä syö ja annettiin vaan lippuja sitten sen edestä mitä makso. Liput oli 5, 10 ja 20 bahtia arvosia. Tollasessa paikassa löytyy varmasti jokaiselle syötävää. Tuo olisi Suomessakin aika mahtava idea. Yksi käsittelisi vaan rahaa ja silti jokainen saisi sen verran mitä on ollut asiakkaitakin. Ruuan jälkeen käytiin vähän kiertelemässä liikkeitä tai myyjiä, mutta ei ostettu mitään. Otettiin tuk tuk, joka oli tosi halpa ja matka oli sama kuin mitä monesti Bangokissa ja siellä ollaan maksettu puolet tai jopa kaks kertaa enemmän. Nyt on reissun kolmas aamu ja Ulli on huonovointinen. Mä kirjottelen tätä blogia ja Ulli nukkuu. Lähdetään yhdeltä seuraavaa paikkaa kohti. Meille myös selvisi, että joka toinen tai kolmas päivä ollaan paikassa missä on netti, mutta aina ei välttämättä ehditä blogia päivittää, koska meillä on tosi kireä aikataulu koko ajan L.